Game of Thronesista

Thomas Hobbes kirjoitti kuuluisassa
poliittista filosofiaa käsittelevässä teoksessaan Leviathanissa (1651),
että yhteiskuntasopimuksettomassa maailmassa ihmisen elämä on ilkeä, brutaali
ja lyhyt (nasty, brutish and short). Ihminen on Hobbesin mukaan pohjimmiltaan
paha, ja vallankäyttöä tarvitaan takaamaan se, että pystymme toimimaan
järkevästi yhdessä.

Hobbes kirjoitti Leviathanin Englannissa vuonna 1642 puhjenneen
sisällissodan aikana. Tausta selittää teoksen punaisen langan, joka on käsitys
kaikkien sodasta kaikkia vastaan (war of all against all). Hobbesin katkeruutta
lisäsi se, että hän joutui kuninkaan kannattajana maanpakoon, ja pakotettiin
kirjoittamaan erään tunnetuimmista teoksistaan pääasiassa Ranskassa.

HBO:n isolla rahalla tehty Game of Thrones -fantasiasarja, joka perustuu
George R.R. Martinin kirjoihin A Song of Ice and Fire, kuvaa
viihdyttävällä tavalla Hobbesin pelkäämää yhteiskuntasopimuksetonta maailmaa.
Westerosin ja Essosin kuvitteelliset mantereet ovat televisiosarjassa
loppumattomalta vaikuttavassa sodassa, koska yksikään niissä vaikuttavista
kuninkaista tai kuningattarista ei pysty saavuttamaan täydellistä valtaa, ja
ihmiset joutuvat elämään pelossa.

Game of Thrones on tyylillisesti paljon velkaa taannoisille Taru
Sormusten Herrasta
-elokuville. Molemmat sijoittuvat vaihtoehtoisiin
todellisuuksiin, joissa asuu ihmisten lisäksi myös muita olentoja. Taru
Sormusten Herrasta
muistetaan muun muassa haltijoistaan ja örkeistään, Game
of Thronesissa
on puolestaan esimerkiksi epäkuolleita ja lohikäärmeitä.
Kumpikin fantasiasarja sijoittuu sydänkeskiajalle, jota tekijät ovat maustaneet
joidenkin hahmojen käytettävissä olevilla ja heidät tavallisia kuolevaisia
voimakkaammaksi tekevillä taioilla.

Game of Thrones on Taru Sormusten Herrasta -elokuvien tavoin
epäuskottava ja viihdyttävä. Thomas Hobbesin Leviathanissa esittämä
näkemys, jonka mukaan alistamattomat ihmiset elävät ilkeän, brutaalin ja lyhyen
elämän, toteutuu kirjaimellisesti Game of Thronesissa. Sen yläluokkaa
hahmot pitävät elämää pelinä, jossa pitää juonitella saavuttaakseen paremman
aseman. Alamaistensa asemaan kuninkaalliset eivät lainkaan
paneudu. Rakkautta sen eri muodoissaan ei Westerosissa tai Essosissa juuri
esiinny, sillä hyvät tunteet häviävät valtapelille. Jopa lapset oppivat
nopeasti juonittelun jalon taidon.

George R.R. Martin ei ole ehtinyt kirjoittamaan seitsenosaiseksi suunniteltua
kirjasarjaansa loppuun. Tätä kirjoitettaessa vain kahden kauden mittainen
televisiosarja on vielä pahemmin kesken. Nähtäväksi jää, pystyykö yksikään
Game of Thronesin
kuninkaista tai kuningattarista nousemaan korkeimmalle
valtaistuimelle ja palauttamaan maailmaan tasapainon. Todennäköisempi
vaihtoehto on, että kaikkien sota kaikkia vastaan jatkuu loppumattomasti.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *