Fjodor Dostojevski: Idiootti

Jykevä klassikko

Fjodor Dostojevski: Idiootti, romaani, Otava 2010 (Olli Kuukasjärvi suom.)

Uusien Dostojevski-suomennosten sarja jatkuu. Rikos ja rangaistus, Köyhää väkeä ja Peluri saavat nyt rinnalleen Olli Kuukasjärven tekemän käännöksen Idiootista. Lisää on luvassa. Fjodor Dostojevski on tietysti eräs vaikutusvaltaisimmista ja luetuimmista venäläiskirjailijoista, mutta hänen parhaiden kirjojensa uudelleensuomentaminen on nykyisissä kustannusoloissa silti hatunnoston arvoinen teko.

Idiootin pääosassa on köyhä ruhtinas Lev Nikolajevitš Myškin. Myškin on arkielämästä vieraantunut ja epilepsiaa pitkään sairastanut nuorukainen, joka saapuu kirjan alussa Pietariin. Sitä ennen hän on viettänyt pitkiä aikoja Sveitsissä. Saapumisesta alkaa tapahtumaketju, jonka keskiössä on ruhtinaan lapsellisuus. Hän tutustuu ihmisiin ja saa nopeasti sekä ystäviä että vihamiehiä. Uudet tuttavat jakautuvat kahtia: toiset pitävät oudosti käyttäytyvää Myškiniä pyhimyksenä, toiset puolestaan idioottina.

Kuten Dostojevskillä yleensä, kirjan näyttämönä toimiva Pietarin kaupunki on epämiellyttävä ja ahdistava paikka. Kuumuus tukahduttaa ja asunnot ovat loukkoja. Eipä ihme, että rikkaat pakenevat kesäisin maaseudulla sijaitseviin kartanoihinsa. Kaupungissa vilisevillä ihmisillä on harvoin puhtaita jauhoja pusseissaan. Myškin joutuukin tämän tästä ymmälleen joutessaan vastatusten ihmisten pahuuden ja ristiriitaisuuksien kanssa. Tässäkin Dostojevskin romaanissa on kristillinen pohjavire, eikä Idioottia ole turhaan pidetty pyhimystarinana. Sekään ei ole yllätys, että kirja on vanhahtavasta juonestaan huolimatta edelleen synkän ajankohtainen.

Käännös on erinomainen. Kuukasjärvi hallitsee dostojevskiläisen ilmaisun suvereenisti ja turhia poukkoilematta. Sanastoa on nykyaikaistettu tarpeeksi, mutta ei liikaa. Idiootti ei painele eteenpäin samanlaisella voimalla ja vimmalla kuin tekijän kenties tunnetuin romaani, Rikos ja rangaistus, mutta se on paljon hallitumpi. Ihmisten sisäisen ja keskinäisen psykologian kuvaajana Dostojevski on jälleen omaa luokkaansa. Dostojevski ei ole yhtä sisäsiisti kuin aikalaisensa Leo Tolstoi, mutta yhdessä he paljastavat 1800-lukulaisen venäläisen yhteiskunnan kaikki puolet. Molempia myös yhdistää syvä uskonnollisuus. Se, yhdistettynä kirjallisiin ansioihin, tekee Idiootista lukemisen arvoisen. Ajatuksia herättäviä kirjoja kun ei ole koskaan liikaa.

Esa Mäkijärvi
esa.makijarvi[at]gmail.com

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *