Espanjan maajoukkueesta

Espanjan maajoukkue on
voittanut kolme viimeisintä jalkapallon arvoturnausta, kaksi Euroopan
mestaruutta ja yhdet MM-kisat. Menestys on huomioimisen arvoista, koska ennen
vuotta 2006 maa oli juhlinut kultaa vain vuonna 1962. Espanjalaiset
pelaavat tämän hetken tehokkainta jalkapalloa. Katalonian FC Barcelona ja pääkaupungin Real Madrid ovat
pitkään kuuluneet Euroopan parhaisiin seuroihin, mutta potentiaalista
huolimatta kunnia on karttanut Espanjan maajoukkuetta kuin ruttoa. Sitä on
pidetty ikuisena alisuorittajana, jonka pelaajien hermot pettävät ratkaisevalla hetkellä.

Mikä on Espanjan maajoukkueen hiljattaisen pärjäämisen salaisuus? Vastauksen löytää
tutustumalla maan historiaan. Diktaattori Francisco Francon (vallassa 1939–1975)
kuoltua voimaan tullut vuoden 1978 perustuslaki jakaa Espanjan seitsemääntoista
comunidad autónomaan (itsehallintoalueeseen)
ja viiteenkymmeneen provinciaan (maakuntaan). Ensimmäiset ovat jälkimmäisiä tärkeämpiä. Itsehallintoalueilla on
omat lippunsa ja kansanäänestyksellä valittavat parlamenttinsa. Baskimaalla,
Galicialla ja Katalonialla on lisäksi omat kielensä.

Espanja on kokenut monia mullistuksia, mutta itsehallintoalueiden, kaupunkien,
kylien ja maakuntien nurkkakuntainen riitely on pysyvää. Tämä on estänyt sitä pärjäämästä
kansainvälisillä viheriöillä. Sen maajoukkue, joka on koottu pääasiassa FC Barcelonan ja Real Madridin miehistä, on romahtanut sisäisiin riitoihin. Toisiaan vihaavien seurojen jalkapalloilijoiden on ollut vaikea pelata yhdessä.

Baskimaalla ja Katalonialla on omat epäviralliset maajoukkueensa, jotka
pelaavat satunnaisia ystävyyspelejä. Athletic Bilbaon entisellä kotistadionilla
San Mamésilla pelatussa ensimmäisessä maaottelussaan baskit löylyttivät
katalaaneja 6-1. Espanjan sisällissodassa joukkue oli evakossa ja sijoittui
toiseksi Meksikossa vuosina 1938–1939 pelatussa amatöörisarjassa. Francon
toimiessa diktaattorina Baskien maajoukkue oli pannassa, mutta sen toiminta
aloitettiin uudelleen 1970-luvun lopussa ja 1990-luvulta lähtien se on pelannut
keskimäärin ottelun vuodessa. Sen toiminta on lähinnä symbolista, mutta siihen
kuuluu nimekkäitä pelaajia, kuten Athletic Bilbaolta palkkaa saavat Andoni
Iraola, Mikel San José ja Ander Iturraspe, sekä Real Madridin puolustava
keskikenttä Xabi Alonso.

Katalonian maajoukkue on kohdannut Espanjan kahdesti, voittaen 19. lokakuuta
1947 yllättäen 3-1 ja häviten 9. elokuuta 1953 murskaavasti 6-0. Katalonian joukkueessa
vieraili vuosien varrella monia kunniakatalaaneja, kuten
unkarilais-espanjalainen Laszlo Kubala ja jopa
argentiinalais-kolumbialais-espanjalainen Alfredo Di Stéfano, Real Madridin avainpelaaja. On selvää, että
vaikka Baskimaan tai Katalonian miehistöjä ei tunnusteta virallisten tahojen
toimesta, niiden olemassalo on huonontanut Espanjan yhteishenkeä.

Asiat muuttuivat, kun Vicente del Bosque palkattiin Espanjan maajoukkueen valmentajaksi
vuonna 2008. Salamancassa syntynyt hiljainen del Bosque on pärjännyt
valmentajana kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Syynä on hänen
sovittelevuutensa. Del Bosque vakuutti pelaajansa yhteistyön tärkeydestä ja
antoi heille tilaa toteuttaa itseään. Viiksekäs valmentaja onnistui Real
Madridissa hetkeksi lopettamaan egoististen supertähtien riidat. Espanjan
maajoukkueessa hän yhdisti joukkueen kaksi tärkeintä kilpailevaa leiriä, FC
Barcelonan ja Real Madridin pelaajat. Kylmäpäinen del Bosque ei riidellyt
pelaajien kanssa tai menettänyt malttiaan median edessä.

Mikä tärkeintä, del Bosque suostutteli maajoukkueeseen valitut Real Madridin miehet siihen, että heidän pitää pärjätäkseen pelata FC Barcelonan tyylillä, tiki-takalla.
Se on 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun FC Barcelonassa kehitetty tapa, joka perustuu tarkkaan yhteispeliin,
ja jossa pallo liikkuu täsmällisesti mieheltä miehelle. Tiki-taka perustuu käsitykseen,
että koska espanjalaiset eivät pärjää muille fyysisyydessä, heidän pitää
hallita palloa. Jos pelaajat ovat tarpeeksi taitavia, koko kenttää käyttävä taktiikka
on tappavan tehokas.

Jotkut väittävät, että koska Espanja käytti tiki-takaa jo Luis Aragonésin valmentaessa
sitä EM-turnauksessa 2006, del Bosque tuli valmiiseen pöytään ja hyötyi Aragonésin käynnistämästä menestyksestä. Tämä on kuitenkin turha kärjistys. Del Bosquen kykyä
motivoida ja rauhoittaa pelaajiaan ei tule vähätellä. Siinä missä Real Madrid
luottaa fyysisyyteen ja hyökkäävyyteen, FC Barcelona lähestyy maalia rauhassa. Voidaan sanoa, että Espanjan maajoukkue on pärjännyt
kansainvälisillä kentillä vasta nieltyään ylpeytensä ja alettuaan käyttämään katalaanien taktiikkaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *