Ahneudesta

Daniel Day-Lewis

Kävin taannoin elokuva-arkistossa katsomassa parhaan tällä vuosituhannella tehdyn elokuvan, eli There Will Be Bloodin. Olin nähnyt sen jo aiemmin, mutta uusi katselukerta vahvisti käsitystäni elokuvan korkeasta laadusta. Aiemmin muun muassa Magnolian ohjannut Paul Thomas Anderson on nuori ohjaaja, jolla on kaikki mahdollisuudet nousta tärkeimmäksi nykyohjaajaksi. Hänen kykynsä, yhdistettynä There Will Be Bloodin pääosan näyttelevän Daniel Day-Lewisin järisyttävään suoritukseen, nostavat Andersonin uusimman elokuvan omaan luokkaansa.

There Will Be Blood on tarina Yhdysvalloista. Se perustuu Upton Sinclairin romaanin Oil!, joka ei tosin ole kovin kummoinen kirja. Tässä on siis esimerkki tapauksesta, jossa filmatisointi on selvästi kirjaa parempi. There Will Be Blood sijoittuu vuosiin 1902-1927. Alussa sivutaan Pohjois-Amerikan silloista kultaryntäystä, mutta päähahmo Daniel Plainview (Day-Lewis) löytääkin öljyä. Öljy on lähtölaukaus tarinalle, joka käsittelee amerikkalaista kapitalismia. Vuosien saatossa rikastuva Plainview edustaa amerikkalaista unelmaa. Hän nousee ryysyistä rikkauksiin, mutta menettää rytäkässä kaikki elämänsä tärkeät ihmiset. Heitä ei tosin ole kovin monta. Adoptiopoika H.W. (Dillon Freasier) ja Danielin veljeksi tekeytyvä mies (Kevin J. O’Connor) jäävät matkan varrelle.

Plainview’n vastakohta on Eli Sunday (Paul Dano). Hän on herätysliikkeen saarnaaja, jonka seurakunta hyötyy suuresti pikkukaupunki Little Bostoniin saapuvasta vauraudesta. Plainview on kyyninen ateisti, kun taas Sunday uskoo vankkumattomasti Jumalaan. Molempia miehiä yhdistää se, että he ovat valmiit mihin tahansa saavuttaakseen asettamansa päämäärän. Plainview’n päämäärä on rikkaus, Sundayn maalina taas mahdollisimman iso seurakunta. Sunday etsii ihmisiä, Plainview haluaa päästä heistä eroon. Kumpaakin yhdistää myös se, että saavutettu raha (ja valta) saa heidän elämänsä raiteiltaan. Yhteisö kukoistaa, mutta yksilöt kärsivät.

Radiohead-yhtyeen Jonny Greenwood on tehnyt elokuvan mainion ääniraidan. Musiikki korostaa pahaenteistä tunnelmaa, joka vallitsee koko filmin ajan. Kaikkein parasta on kuitenkin kuvaus, joka on aivan toista luokkaa kuin monissa uusissa Hollywood-pätkissä. Katsoja eläytyy, koska hän uskoo todella olevansa Little Bostonin karuissa maisemissa.

Ihminen on ahne. Kapitalismin kanssa kosketuksiin joutuva ihminen on entistä ahneempi, kuten There Will Be Blood osoittaa. Raha ratkaisee, mutta yhteisön eduksi ja yksilöä vastaan. Yksittäisillä henkilöillä ei Paul Thomas Andersonin elokuvassa mene kovin hyvin, vaikka heidän ympärilleen kohoaakin öljynporaustorneja ja rakennuksia. Voidaan tietysti vääntää kättä siitä, että oliko Little Bostonin väen aiempi elämä parempaa. Paikka oli erämaa, jossa elettiin tapahtumaköyhää elämää. Vasta öljy toi kaupunkiin kunnon elämän. Tämä kapitalismin aiheuttama solmu on sellainen, johon meillä Suomessakin voidaan samaistua. There Will Be Blood onkin loistava elokuva siksi, että se kiteyttää monta länsimaista ongelmaa.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *