Ahneudesta

Gordon Gekko

Vuonna 1987 ensi-iltaan tullut Wall Street -elokuva ei ole vieläkään menettänyt vetovoimaansa. Elokuvassa nähdyille tietokoneille, hakulaitteille, roboteille, matkapuhelimille ja muille ”nykyaikaisille” laitteille on tietysti helppo naureskella, mutta muuten elokuva on mainio ja voisi aivan hyvin sijoittua tähän päivään. No, filmille on nyt tehty jatko-osakin. Tänä vuonna ilmestynyt Wall Street: Money Never Sleeps on juuri niin kehno kuin näin pitkän ajan jälkeen tehdyltä jatko-osalta voi vain odottaa. Mutta molemmissa on ainakin Michael Douglasin näyttelemä Gordon Gekko.

Gekkon hahmo on niin tunnettu, että hänestä on vuosikymmenten mittaan tullut ahneuden perikuva. Monet tunnistavat Gekkon kuvan ja yhdistävät sen heti mistään välittämättömään ahneuteen. Miljardööri-Gekkolla on rahaa ja valtaa. Hän voi ostaa kenet tahansa, ja ostaakin, sillä moraalista hän ei ole tietoinen. Gekkon jokainen teko määräytyy sen mukaan mistä hän saa revittyä eniten voittoa. Niinpä hän keinottelee, juonittelee, kaappaa ja kauppaa käyttäen hyväkseen kaikkia mahdollisia keinoja. Fiktioksi molemmat Wall Streetit tekee oikeastaan vain se, että Gekko joutuu niissä vastuuseen teoistaan. Muutenhan ne voisivat käsitellä todellista talouselämää.

Gekko on moderni kapitalisti, modernin kapitalismin tuote. Hän on hahmo, joka on syntynyt vapaista markkinoista, ajatuksesta että kilpailun tulee olla vapaata. Gekko osallistuu taloudelliseen kilpajuoksuun, joka ei tosin ole kovin vapaata, sillä sen voittaa aina se jolla on eniten juonikkuutta ja eniten luottoa. Gekko pukeutuu tyylikkäästi ja nauttii melkein kaikkien kaupanteon parissa työskentelevien arvostusta, vaikka hän ei oikeastaan ole edes ihminen. Hän on darwinilaisiin oppeihin uskova kone, joka uskoo vahvojen selviytymiseen. Ja onhan Gekko toki vahva. Hän on niin voimakas, ettei oikeastaan ole kiintynyt edes ensimmäisessä Wall Streetissä nähtävään perheeseensä. Gekko on etäinen, korkealla vuorella asuvaa Jumalaa muistuttava hahmo. Hän ei ajattele oikeaa tai väärää, vaan pelkästään taloudellista voittoa.

Ajastamme kertoo jotain se, että fiktiivinen Gekko nauttii myös todellisten ihmisten arvostusta. Osaksi tämä johtuu tietysti siitä, että Douglas näyttelee Gekkoa niin hyvin. Mutta osasyynä on myös se, että tietyt tahot ihailevat hänen toimiaan. Heidän ihailuaan ei horjuta edes se, kun Gekko joutuu vankilaan. Ahneudella on kuitenkin rajansa. Vaikka Wall Street -elokuvat ovatkin dramatisoituja, ne sisältävät silti häivähdyksen totuudesta. Ja tämän totuuden mukaan yksittäisten ihmisten ahneuteen turvautuva ihmiskunta ei voi selvitä.

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *