Winter Jazzfest NYC

File Jan 17, 2 23 07 PM

New York on maailman jazzpääkaupunki. Merkittävä osa kansainvälisesti arvostetuista jazzmuusikoista asuu metropolissa tai sen liepeillä. Vuonna 2005 showcase-tapahtumana startannut vuotuinen Winter Jazz -festivaali on noussut New Yorkin jazzvuoden kohokohdaksi ja samalla myös Pohjois-Amerikan ja koko globaalin jazz-skenen seuratuimpien tapausten joukkoon. 13.–17. tammikuuta 2016 järjestetyn festivaalin mittava esiintyjäkaarti on samalla oiva katsaus siihen, mitä amerikkalainen jazz on tällä hetkellä. Listalta löytyy urkuri Lonnie Smithin ja Sun Ra Arkestran kaltaisia klassikkonimiä, ajan hermolla operoivia nousevia artisteja kuten rumpali Makaya McCraven ja multi-intrumentalisti Matana Roberts, sekä luovinta vaihettaan elävää jazzin ydinryhmää à la trumpetisti Avishai Cohen, saksofonisti Colin Stetson tai basisti Christian McBride.

New York antaa Winter Jazzille vireän leikkikentän ja suurtapahtuma tuntuu monin paikoin yllättävän kotikutoiselta. Suuri syy tähän on esityspaikkojen kirjo ja festivaalin painottuminen isojen areenoiden sijaan lukuisille pienille klubeille erityisesti Greenwich Villagen alueella. Toiminnan fokus on vahvasti perjantai- ja lauantai-illoissa, jolloin järjestetään niin sanottu Winter Jazz Marathon. Kymmenet yhtyeet levittäytyvät yhteensä yhteentoista eri esityspaikkaan ja jazzfanilla on miettimistä oman aikataulunsa rakentamisessa. Venuehin kuuluivat tänä vuonna mm. klubit Le Poisson Rouge, Zinc Bar ja The Bitter End, musiikinopetusta tarjoavan The New School of Manhattanin auditoriot ja Washington Squarella sijaitseva kaikuisa Judson Church.

Esityspaikkaratkaisut olivat pääosin toimivia, mutta merkille pantavaa oli keikkamestojen vähäinen somistustuotanto. Pikkuruinen Winter Jazz -lakana näytti orvolta kirkon suurella seinällä ja musiikkikoulun auditoriossa ECM-levymerkin showcasessa tunnelma oli kuin yliopiston luennolla, vaikka haasteellisesta tilasta olisi saattanut pienellä vaivalla saada melko mukavankin. Koen, että puutteellisessa asettelussa oli kyse enemmänkin amerikkalaistyylisestä suoraviivaisuudesta kuin viitsimättömyydestä tai osaamattomuudesta.

Jälkikäteen ajateltuna Winter Jazz antoi paljon, mutta samalla ohjelmasta jäi merkittävä osa kokematta. Toisaalta pystyin välttämään erityisesti aiemmin vaarana olleen päättömän sekoilun paikasta toiseen ja ajan tuhlaamisen jonoissa keikkapaikkojen ulkopuolella. Ohessa muutama huomionarvoinen elämys tältä vuodelta ja yksi poiminta myös virallisen ohjelman ulkopuolelta.

File Jan 16, 4 33 55 PM

Avishai Cohen Quartet / New School Tishman Auditorium, pe 15.1.

Suomessakin vieraillut trumpetisti Avishai Cohen (siis eri henkilö kuin hieman tunnetumpi basisti Avishai Cohen) esiintyi Winter Jazzissa müncheniläisen suurlevymerkki ECM:n showcasessa. Kahtena iltana Fifth Avenuella sijaitsevan New Schoolin auditorion haltuun ottanut ECM Records marssitti lavalle timantinkovan ja erittäin ajankohtaisen artistikatraan, joka kristallisoi perjantaina osuvasti sen, miksi visionäärituottaja Manfred Eicherin julkaisuja seuraamalla voi ymmärtää jotain jazzin nykytilasta. Tammikuun lopulla ECM-debyyttinsä Into the Silence julkaissut Cohen sai rinnalleen osaavan yhtyeen, joka näytti mitä soljuva bändisoitto jazzissa voi parhaimmillaan olla. Cohenin pohdiskeleva soittotyyli on herättänyt vertauksia Miles Davisiin ja hänen rauhalliset sävellyksensä aukeavat hitaasti, pelmahtaen täyteen kukkaansa juuri sopivissa kohdin. Cohenin kvartetti on herkkää, modernia jazzmusiikkia parhaimmillaan. ”Ei ole olemassa täydellistä hetkeä tai täydellistä nuottia”, miettii Cohen tällä lyhyellä dokumenttivideolla summaten paljon siitä hauraan kauniista epävarmuudesta, joka tekee israelilaistrumpetistin musiikista erittäin oleellista nykyjazzia.

Keikan jälkeen törmäsimme ystäväni kanssa konserttipaikan aulassa Helsingin-vierailluillaan tutuksi tulleeseen rumpali Nasheet Waitsiin. Hän oli ehtinyt hädin tuskin pakata symbaalinsa Cohen-keikan jäljiltä ja oli jo juoksemassa toiseen konserttipaikkaan. ”Hey, great to see you guys out here”, Waits ehti huikata kiirehtiessään toiselle illan neljästä keikastaan. Pelin henki on New Yorkin kaltaisessa jazzin suurkaupaupungissakin on selvä: vahvaan maineeseen nousseilla luottomuusikoilla riittää kysyntää ja välillä tuntuu, että puolet bändeistä pyörii samojen usein käytettyjen ”rivimiesten” varassa. Kilpailu on kovaa ja keikoista pidetään kiinni kynsin hampain.

File Jan 17, 2 15 23 PM

Mark Turnet Quartet / New School Tishman Auditorium, pe 15.1.

Toinen ECM-illan superbändeistä oli saksofonisti Mark Turnerin johtama kvartettikokoonpano, jossa puhallinrivissä bändiliiderin rinnalla kuultiin yllä mainittua trumpetisti Avishai Cohenia. Myös basisti Joe Martin ja etenkin rumpali Marcus Gilmore kuuluvat Nykin jazzpiirien vakiokalustoon. Analyyttisen oloinen Turner on teknisesti huipputasoa, omassa ilmaisussaan jopa kliinisen oloinen ja viileän etäinen. Mainiona vastinparina Turnerille toimii Cohen, jonka soitto on hauraan introspektiivistä ja voimakkaaseen tunneilmaisuun perustuvaa. Kvartetin geometrisen linjakas musiikki perustuu saksofonin ja trumpetin hitaasti aukeaviin melodisiin linjohin, ajoittaisiin raivokkaampiin pyrskähdyksiin ja rytmisektion tasaisen varmasti nakuttavaan pulssiin. Näistä elementeistä syntyy monikerroksista ja vektoriskaalautuvaa jazzia. Näytteen tästä tarjoaa vaikkapa kvartetin erinomaiselta Lathe of Heaven -levyltä löytyvä kappale The Edenist.

sunra2_kuulokuvia

Sun Ra Arkestra / Judson Church, la 16.1.

Jazzin kaikkien aikojen suurin astromystikko Sun Ra alias Herman Blount siirtyi maasta ”takaisin Saturnukseen” vuonna 1993, mutta hänen kuuluisa Arkestransa jatkaa maailmanlaajuista avaruusjazzmissiotaan edelleen. Kimaltaviin kaapuihin pukeutunutta joukkoa on bändiliiderin poismenon jälkeen johtanut nykyään 91-vuotias saksofonisti Marshall Allen, joka on kuulunut Sun Ran posseen jo 1950-luvun lopulta saakka. Vuoden 2016 Sun Ra Arkestra tuntuu kanonisoidun yhtyesoundinsa ansiosta lähinnä kummalliselta avantgardejazz-bilebändiltä. Winter Jazzissa Arkesteri esiintyi Judson Churchissa, jonka kakofoninen kirkkoakustiikka antoi big bandin toismaailmalliseen musiikkiin vielä oman säväyksensä. Superklassikko Door of the Cosmos aloitti noin tunnin mittaisen, kolmesta kosmisesta jamikappaleesta koostuneen setin, jonka loppua kohden osa jazzmaratonin uuvuttamasta yleisöstä alkoi jo hiljalleen valua ulos kirkon ovista. Keikan alkupuolella estottomasti tanssahdellut jazzkansa oli reihakkainta Winter Jazz -yleisöä, johon tänä vuonna törmäsin.

Off-WJF: Nick Mazzarella Trio / Manhattan Inn, to 14.1.

New Yorkissa tapahtuu jazzin saralla toki silloinkin, kun päähuomio on Winter Jazzissa. Tänä vuonna mielenkiintoisin sivubongaus oli Brooklynin hämyisässä Manhattan Innissä festariviikon torstaina esiintynyt chicagolaisen alttosaksofonisti Nick Mazzarellan triokokoonpano. Ultraviolet-albumillaan viime vuoden parhaiden jazzlevyjen pinoon kevyesti loikannut trio esiintyi intensiivisesti erittäin keskittyneelle yleisölle. Eräs pitkätukkainen mieshenkilö istui lattialla ja keinui koko keikan ajan edestakaisin kuin transsissa, leveästi hymyillen.

Winter Jazz: www.winterjazzfest.com

Festivaalikuvat: Bart Babinski

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *