Putinin kletka – häkki

Venäläisen lavean luonnon asiantuntija tohtori Ilmari Susiluoto (1947-2016) kirjoitti viimeiseksi jääneessä Plan Putina -kirjassaan mainioita kaskuja. (Auditorium 2015)

Mutta kirjan todellista antia on se, miten tarkkanäköisesti hän käsittelee Venäjän kehitystä ja luonnetta – eikä ainoastaan anekdoottien pohjalta.

Ulkopuolisen on vaikea tajuta se, kuinka valtavaa maata johdetaan ja ketkä tekevät tärkeitä päätöksiä.  Suomalaista ulkopoliittista keskustelua seuratessa tulee sellainen olo, ettei todellisuutta edes haluta tietää vaan pitäydytään mieluummin toiveissa. Erityiseen arvoon nousee Susiluodon kanssa Venäjää seuranneen miehen näkemys presidentti Vladimir Putinin vallan uusista ydinsanoista.

Ulkopolitiikka - sisäpolitiikka. Sergei Jelkinin pilapiirros Deutsche Wellen verkkosivulla. http://bit.ly/2c8fspM

Ulkopolitiikka – sisäpolitiikka. Sergei Jelkinin pilapiirros Deutsche Wellen verkkosivulla. http://bit.ly/2c8fspM

Nämä havainnot teki suurlähettiläs Antti Karppinen (1923-2015), pitkän uran ulkoministeriössä tehnyt diplomaatti ja Venäjän tuntija.

Kyse on – ei enempää eikä vähempää – Venäjän todellisen salaisuuden avaamisesta länsimaisille tutkijoille.

Käsitteet ovat ”otkat” ja ”sistema”.

Otkat – vierittää takaisin.

Sistema – systeemi, mutta ei mikä tahansa systeemi.

Susiluoto sai vuoden 2014 loppupuolella Karppiselta ohjeen tutkia näitä kahta sanaa ja niiden merkitystä Venäjällä.

Kirjassaan tutkija muistelee joutuneensa ensin harhaan, koska sana systeemi vei systeemiteoreetikkoa väärään suuntaan.

Sistema ei nimittäin ole mikä tahansa systeemi, vaan kun sana määrittyy sanan otkat (vierittää takaisin) yhteydessä, se saa oikean merkityksensä: takaisin vierittämisen systeemi. Tässä järjestelmässä lahja ja vastalahja muodostavat kiinteän riippuvuuden.

Venäjän todellisuudessa uusi on vanhaa

Venäjän vaalien lähestyessä on hyvä muistaa se, että KGB on edennyt (salanimillä) kaikilla poliittisilla rintamilla. Susiluoto huomauttaa, että tämä jäi lännessä huomaamatta koska pluralismin tulkittiin merkitsevän demokratian voittoa.

Demokratisoitumiskehitystä on toistettu samanlaisena mantrana ja toiveena kuin Venäjän modernisoitumista  – lännessä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Kun länsimaissa muutoksia tarkkailtiin erilaisten politologisten (demokraattisten) vallanjakoteorioiden kautta, jäi useilta tarkkailijoilta huomaamatta, mitä fasadin takana tapahtui.

Entiseen aikaan, siis Neuvostoliitossa komentojärjestelmä oli kolmijakoinen. Politbyroon alla oli puoluelinja, valtion ja armeijan linja ja KGB. KGB vastasi kummankin linjan salatuista kommunikaatioväylistä, mutta johtavan kommunistisen puolueen NKP:n luhistuessa tilanne muuttui. Vaikka puolueesta tuli laiton, oli jättiläisvaltakunnan kommunikaatioyhteydet silti turvattava.

”Josef Stalinin kerrotaan sanoneen, että vaaleissa tärkeintä on se kuka laskee äänet. Uudella Venäjällä asiat ratkaistiin siten, että keskusvaalilautakunnan tieto- ja ääntenlaskujärjestelmä siirtyi vuonna 2003 suoraan presidentin alaiselle turvallisuusvirasto FSO:lle. Se otti hoitaakseen myös gallup-järjestelmän johtamisen.”

Parin viikon kuluttua saamme nähdä sen, miten Venäjän valtapuolue Yhtenäinen Venäjä pärjää kun sillä on monella alueella vastassaan yksittäisiä tunnettuja henkilöitä. Lähtevätkö kansalaiset uurnille ja miten paljon vaaleissa huijataan.

Ilmari Susiluoto Plan Putina (Auditorium 2015)

Ilmari Susiluoto Plan Putina (Auditorium 2015)

Pärjätäkseen nyky-Venäjällä on tunnettava järjestelmä, jonka ymmärtämiseksi ja poliittisen yhteyden tajuamiseksi tarvitaan kokemusta ja hiven kaupallista tuntemusta.

Yksi ilmentymä sistemasta on se, että kuvernööreistä on Venäjällä tullut esikuntineen taloudellisen vallan käyttäjiä. Poliittinen ja taloudellinen valta ovat edelleen yhteen kietoutuneita, mutta eri tavoin kuin neuvostovallan aikoina.

Suunnitelma Putinin Venäjäksi on pitkän ja järjestelmällisen kehityksen tulos. Plan Putina pitää ymmärtää KGB:n verkoston uudelleen vakiintumiseksi. Putinin voidaan Susiluodon mukaan nähdä keskittyneen tiettyihin strategisiin avainkohtiin: kommunikaatioon, rahaan ja kaaderistoon.

Lännessä kiiruhdettiin 1990-luvulla antamaan Venäjälle markkinatalouden leima. Susiluoto muistuttaa, että anekdootti oli nokkelampi.

Jeltsin jakoi vallan horisontaalisesti.

Putin luo vallan vertikaalin.

Mikä saadaan?

Vastaus: kletka, häkki.

Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin kuvernööreille antamat lupaukset vedettiin 2000-luvulla takaisin. Edeltäjältään tilkkutäkin perinyt Putin palautti vallan keskushallinnolle.

Siksi kletka voidaan ymmärtää Venäjäksi, jonka koossa pitämisen Putin on asettanut korkeimmaksi tavoitteekseen. Vallan yhdistelmästä ei synny entisen neuvostojärjestelmän muotoista ylhäältä alas ulottuvaa sokeaa komentovaltaa, vaan ”lokeroiden valtaa”.

**

Kirjan alaotsikkona on Punaiselta torilta Maidanin aukiolle. Ukrainan sota avasi kokonaan uuden anekdoottien vyöryn. Vaikka Susiluoto ei ole enää näkemässä sitä, mihin Venäjän sotilaallinen virhe johtaa, ehti hän todistaa uuden ukrainalaisen, maidanilaisen ja anti-putinilaisen huumorin synnyn.

”Kuten talvisota, joka Suomen olisi pitänyt hävitä muutamassa viikossa, nostikin ryssä-vitsein tuetun kansallisen identiteetin, joka kesti katkeraan loppuun asti.”

Vitsit kertovat karuttomasti elämästä ja voivat olla todellisuudessa tapahtuneita sanailuja, kuten tohtori Arseni Svynarenkon Plan Putinan anekdoottien joukkoon kertoma osoittaa.

Aikaisin aamulla tullitarkastaja tuli junanvaunuuni ja kyseli väsyneeltä matkustajalta:

Aseita, huumeita, vodkaa, tupakkaa? Johon Arseni: Kahvia vaan, kiitos!

Ei kommentteja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *