Ruotsalaista yläkouluopiskelua
Pisa-tutkimuksessa todettu ja Suomessakin vallalla oleva käsitys ruotsalaisen koulun huonoudesta perustuu pitkälti siihen, että Ruotsissa opiskelu ei ole niin faktakeskeistä ja siten sivistyksessä voi olla aukkoja. Lyhyen kokemukseni perusteella vaikuttaa siltä, että eteneminen matematiikassa, kielissä ja joissain reaaliaineissakin näyttäisi olevan hitaampaa kuin Suomessa tai sitten painotukset ovat erilaisia. Perinteistä pänttäämistäkin on, mutta lukuaineissa satsataan vuosilukujen ja nimien sijaan paljon perusteluihin, syihin ja seurauksiin. Annan pari esimerkkiä hyvistä ja haastavista tehtävistä tai oikeastaan projekteista, sillä niitä työstettiin useita viikkoja.
Vanhempi tytär aloitti Idrott och hälsa -tunnit teoriajakson ollessa käynnissä. Ensimmäisten viikkojen aikana hänellä ei ollut ohjelmassa lainkaan fyysistä liikuntaa. Sen sijaan tehtävänä oli suunnitella itselleen jotain fyysistä ominaisuutta kehittävä harjoitus. Urheiluseuran kanssa tehtävät ja jonkun muun suunnittelemat harjoitukset eivät olleet hyväksyttyjä, vaan treenin piti olla nimenomaan itselle suunniteltu ja itsenäisesti toteutettu. Tehtävänanto sisälsi seuraavanlaisia elementtejä:
1) Piti miettiä omaa fysiikkaa, sen vahvuuksia ja puutteita ja päättää, mitä ominaisuutta haluaa kehittää.
2) Tunneilla saadun teoriatiedon pohjalta oli mietittävä harjoitus, joka kehittäisi kohteena ollutta ominaisuutta.
3) Harjoituksen suunnittelussa oli huomioitava harjoituksen kesto lämmittelyineen, toteuttamistapa ja -paikka sekä varusteet.
4) Oli perusteltava, miksi juuri kyseinen harjoitus kehittää haluttua ominaisuutta. Perustelussa oli hyödynnettävä tunnilla saatua materiaalipakettia ihmisen fysiikasta. Myös internetin ja muun lähdemateriaalin käyttö oli sallittua ja jopa suositeltavaa. Lähdeviittaukset piti merkitä raporttiin.
5) Harjoitus toteutettiin käytännössä.
6) Raportin lopuksi kerrottiin, miten harjoitus oli onnistunut eli mitkä olivat omat tuntemukset treenin jälkeen ja oliko toteutus mennyt suunnitelman mukaan ja jos ei, niin muutokset piti kertoa ja perustella.
Kokonaisuutena erittäin hyödyllinen, mutta myös vaativa tehtävä, josta on selvästi jäänyt muistijälkiä tytön aivojen sopukoihin ja minunkin on ollut helpompi perustella joidenkin treenien tarpeellisuutta.
Yhteiskuntaopin tehtävä ei ollut yhtään helpompi. Jakso käsitteli ihmisoikeuksia ja YK:n Lapsen oikeuksien sopimusta. Tehtävä oli monitasoinen ja sen suorittaminen kesti viikkoja. Lapsen oikeuksien toteutumista täytyi miettiä henkilökohtaisella, pohjoismaisella ja globaalilla tasolla. Huomasin sivusta seuratessani ja auttaessani, että monet oikeudet ovat meille niin itsestäänselviä, että nuori ei helposti edes tajua niiden toteutuvan joka päivä ja siksi oli vaikea kirjata niitä vastaukseen.
Tehtävän toisessa osassa mietittiin ihmisoikeuksia ruotsalais-eritrealaisen lehtimiehen ja näytelmäkirjailijan Dawit Isaakin kautta. Vuonna 1964 syntynyt Isaak tuli Ruotsiin 1987 ja sai Ruotsin kansalaisuuden 1992. Eritrean saatua itsenäisyyden 1993, Isaak palasi sinne ja ryhtyi riippumattoman sanomalehden toimittajaksi ja myöhemmin yhdeksi omistajista. Isaakin kytkös ihmisoikeuksiin ja niiden rajoittamiseen alkaa siitä, kun hänen lehtensä julkaisi presidenttiä kritisoivien hallituksen jäsenten kirjeitä ja pidätettiin tämän vuoksi vuonna 2001, josta lähtien hän on ollut vangittuna. Tosin on epäselvää, onko hän enää edes elossa. Joka tapauksessa 8.luokkalaisten oli tutustuttava tapaukseen Dawit Isaak ja sen jälkeen linkittää ihmisoikeudet ja niiden toteutumattomuus vastaukseensa sekä vielä selvittää, mikä on Isaakin tilanne tällä hetkellä. Mikään helppo tehtävä ei siis ollut tämäkään.
Molemmat esimerkkitehtävät tehtiin alusta loppuun iPadilla. Kaikki materiaali oli jaettu sähköisesti ja tehtäviin vastattiin joko opiskelualusta Fronteriin tai sitten jaettiin Google Drivella. Omalla tytölläni oli materiaali perinteisessä muodossa eli monisteina, koska hän sai pädinsä niin myöhään. Itse tehtävän hän sai kuitenkin sillä viimeisteltyä.