Räppärin kotoutumistarina

Yksi loppuvuoden puhutuimpia ja kehutuimpia ruotsalaisia rap-levytyksiä on ollut Erik Lundinin ep Suedi. Kun ensimmäisen kerran kuulin nimikappaleen, ihmettelin ristiriitaa räppärin nimen ja ääntämyksen välillä. Vielä enemmän ihmettelin, kun ymmärsin sanoista sen verran, että siellä räpättiin ”fuck blåljus, fuck blågult”. Mikä ihmeen Erik noin panettelee poliisia ja Ruotsia? Googlasin ja selvisi, että artisti tunnettiin aiemmin nimellä Eboi ja on koko nimeltään Ibrahim Erik Lundin Banda ruotsalaisen äitinsä ja gambialaisen isänsä mukaan. Suedi kertoo siitä, kuinka mutkikas matka hänen tiensä ruotsalaiseksi oli, vaikka hän syntyi Ruotsissa. Sen ymmärtäminen ehkä auttaa ymmärtämään, miksi sopeutuminen ja kotoutuminen Suomeenkaan ei aina ole helppoa.

Suomensin sanat alle suurpiirteisesti ilman taiteellista kunnianhimoa ja joitain virheitä on voinut tulla. Osan ei-ruotsinkielisistä kohdista jätin suomentamatta, koska en osannut tai sitten suomennos ei sopinut kokonaisuuteen.  Sanoman pitäisi joka tapauksessa selvitä. Alkuperäislyriikat voi katsoa vaikka tästä Aftonbladetin jutusta.

 

Suedi alkaa perusruotsalaisen lapsuuden kuvauksella, mutta muutos tapahtuu muuton ja kasvukokemusten myötä.

 

Laitoin ketsuppia kaikkeen/

Tilkka maitoa O’Boyhin/

Estrella oli juhlaa/

Muistan vieläkin, ruotsilapsen/

Björnes Magasin ja Peppi ennen Nukkumattii/

Muutin Rinkebystä viisvuotiaana/

Äiti kuuli naapureilta ”menkää kotiin”/

Västerort, hengitin ekan kerran siellä/

Ne silti sanoi, että olen maahanmuuttanut/

Kun aikuiset katsoi kieroon, tunsin vain häpeää/

Sain kuulla neekeriä enemmän kuin omaa nimeä/

 

Vähitellen kertojan tajuntaan hiipii kokemus erilaisuudesta ja toiseudesta verrattuna svenssoneihin. Yhteenkuuluvuus lähiön asukkaiden kanssa kasvaa riippumatta kansallisuudesta, mutta kuilu viralliseen ja viranomais-Ruotsiin suurenee ja erottautumisesta tulee tietoista. Lähiöruotsista kielenä alkaa tulla entistä monimuotoisempaa.

 

Olin toista sukupolvee/

Tunsin sävyn oppitunnilla/

Bussissa, matkalla asemalle/

Parhaiten viihdyin lähiössä, ehkä riitaista

Muttei koskaan tylsää, monimuotoista, monikielistä/

Fudasin kanssa Taiwanin, siemailin Ayranii/ (turkkilainen jugurttijuoma)

Ruokaa Thaimaasta, yritin väistellä haiwanii/

Haffa mammacitas, damma pipas, potkuja hiottiin ja Securitakselle fingerii/

Fuck sinivalot, fuck sinikeltainen, se joka ei sovi muottiin tekee kaikkensa pysyäkseen ulkopuolella/

Me vääristimme murretta, otimme paljon sanoja suvulta, mikä oli tulos, lähiöslangi, se antoi kunnioitusta/

Kielioppi tuli surkeemmaksi, ärrä terävämmäksi/

Kunnioita partasuita ja paastoajia/

Seutupolitiikkaa köften äärellä, solmitaan lupauksia, rauta lantiolla/

Sellainen joka sylkee suustaan, mieluummin jään kiinni ase housuissa kuin ohimolla/

Mikä tahansa aurinkoinen päivä, 30 heeboa rullailee kuin Tour de Francessa/

Mangat seinällä, tulee armonlaukaus/

20 pysäkkiä monarkiasta/ pitkin sinistä linjaa/mon ami/nousevat esiin Valparaiso, Teheran ja Conakry/

Jos kuvailisin sitä toimintaa, jota harjoitetaan/

Heti kun haisi sika, muuttui tunnelma jäykäksi/

Täältä löytyi grällmish ja braj/meidän hinta oli ajajb/istuttiin puhelimessa kuin asiakaspalvelu abi, wallahi billahi/

Luuri täynnä kontakteja, 200 geshlikkiä niskassa/ ja mowie polasku/ jaetaan leipä kanssa polakkien/

 

Koska Ruotsi ei tunnu kodilta, on aika lähteä isien maille, josta pitäisi löytyä hyväksyntä, vaan miten käykään.

 

Pian koittaa aika ja pakkaan kamani ja vaan lähden/jätän Ruotsin ikuisesti/heti kun ne sanoo että oon valmis/

Otin koneen sukulaisten luokse ja ennenkuin olin edes sisällä/

Tunsin olevani kotona/ Ruotsi vain kaukainen muisto menneestä/

Siihen päivään asti kun hengasimme ja tapahtui jotain kauheaa/

serkun kaverille mut esiteltiin ruotsalaisena/

Olin svedu/

Heräsin ja olin svedu/

 

Kappaleen lopuksi Erik vielä muistelee, millaisessa ympäristössä ja keiden kanssa hän kasvoi ja kuinka monet kaveripiiristä ovat lopulta keski-luokkaistuneet ja ruotsalaistuneet ja kuinka helpottavalta se lopulta itsestäkin tuntui.

 

Mun ympärillä on jengiä pulassa/ jengiä arkussa/ jihadisteja/ ja niitä jotka soti  vastaan uusnatseja/

Alamaailman profiileja, huumekuriireja, hengasin enemmän pankkiryöstäjien kuin pankkiirien kanssa/

Viihdyin kuitenkin hyvin maassa/joka on täynnä kysymyksiä, joihin ei haluta tarttua/ ja jossa lääkäri ajaa taksia, koska on iranilainen, ghandi tai zinghi/

Jossa paperittomat jahtaavat passia kuin tuntipalkalla/

Nyt mun pojat sotivat sinikeltaiselle niinkuin Ukraina/ joku on värvätty/jostain on tullut skoude/

Nyt ne käyttävät nuuskaa/

Ovat hankkineet talon/

Volvo seisoo soralla ja lapset syntyneet ruotsalaisessa sairaalassa/

Muistan sen niin hyvin/ päivän kun löysin itseni/ kutsuin vanhemmat kahville/ muistan kun faija meni sanattomaksi/

Otin syvään henkeä/ei syytä että häpeän/ sanoin, että aika kertoa teille/poikanne on ruotsalainen/ Olin svedu.

 

 

 

 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *