Se on työ joka lämmittää

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnassa käydystä energiapoliittisesta keskustelusta. Hallitus oli ilmeisesti päättänyt jotain hakkeesta ja turpeesta ja siitä, miten näiden hintoja tulee manipuloida, jotta energiantuotanto on optimaalista. Asiattoman kirjoittajat voivat vain haaveilla tällaisista optimointikyvyistä, mutta tästä ehkä lisää myöhemmin.
Jutun mielenkiintoisin kohta liittyy nimittäin vasemmistopuolueiden kiistaan, joka meni Hesarin mukaan näin:
”Vasemmistopuolueet korostivat energiaratkaisujen työllisyysnäkökulmaa. Sdp:n Päivi Lipponen sanoi, että ydinvoimalan rakentaminen tuo suuren määrän työtä ja lisäinvestointeja. Vasemmistoliiton Silvia Modig näki, että nimenomaan uusiutuva energia työllistää hyvin.”
Vasemmistopuolueet siis todellakin kiistelivät siitä, kumpi pystyy takaamaan vaivalloisemman tavan tuottaa energiaa.
Mitä jos keskustelua olisi käyty eduskunnan sijaan esimerkiksi kaupan kassajonossa:
– Oletko huomannut Päivi, että jos imurin sijaan käytät lyhytvartista harjaa, siivous on paljon vaivalloisempaa ja aikaavievää? Se voi muuttua jopa niin vaivalloiseksi, että Paavonkin täytyy osallistua siivoukseen.
– En, en ole tullut ajatelleeksi. Tarkoitat siis, että kotini on yhtä puhdas kuin aiemmin, mutta siihen käytetty työn ja työntekijöiden määrä kasvaa. Kiitos neuvosta Silvia!
Vastaavanlaisia ehdotuksia kuulee poliitikkojen suusta lähes päivittäin. Sääntö on, että kahdesta muuten samanlaisesta toimenpiteestä tulee valita se, joka työllistää enemmän. Eikä tämä suinkaan ole suomalainen ilmiö. Animaatiotaloustieteen piirissä tälle on annettu nimikin: Make-Work Bias!
Lopuksi haluan tarjota demareille vaatimattoman ohjeen energiapoliittisessa taistelussa Vasemmistoliittoa vastaan: ehdottakaa, että demareiden ydinvoimaloissa kaikkien työntekijöiden toinen käsi on sidottu selän taakse. Jos hyvin käy, tämä tuplaa ydinvoimalan työllistävän vaikutuksen ja maailma pelastuu.
Kommentit
  1. 1

    Anonyymi sanoo

    Päivi Lipposen toimintaa olen sen verran seurannut, etten yhtään hämmästelisi vaikka hän ehdottaisi talkoita, joissa rikotaan asioita. Niiden korjaaminen edistää työllistymistä.

    Minun mielestäni kiinnostavinta energiapoliittisessa keskustelussa oli se, että kaikkien kansanedustajien mielestä yhteisiä varoja pitää panosta clean-techiin (kenties se kirjoitetaan eri tavalla). Mistä ihmeestä tämä viisaus on heille tullut? On vaikea uskoa, että ammatiltaan poliisit, sosionomit, opettajat, työnohjaajat, lääkärit, toimialaohjaajat, veturinkuljettajat jne. ovat perehtyneet liiketoiminnan mahdollisuuksien koko kirjoon ja tulleet kaikki samaan johtopäätökseen: Clean-tech on ala, joka tuottaa suurimman hyvinvoinnin tulevaisuudessa.

    Vaihtoehtoisena hypoteesina tarjoan seuraavaa: Kansanedustajat eivät tajua yhtään mitään siitä, mihin kannattaa investoida (muutenhan he olisivat itse tehneet niin omilla varoillaan). Mutta he ovat lapsellisen innoissaan englanninkielisistä lyhyistä ja helposti lausuttavista nimistä tai käsitteistä kunhan ne eivät vaan viittaa mihinkään konkreettiseen. Lisäksi ounastelen, että clean-tech-teollisuus on lobannut niin tehokkaasti, että jopa pitkän saksan lukeneet osaavat lausua kliintek ymmärrettävästi.

  2. 3

    sanoo

    Nimenomaan! Onhan tää koko "työnluontiparadigma" aika vinksahtanut. Lisäksi se ja sen aikaansaama kasvuriippuvuus on myös suurin este ympäristöongelmien ratkaisemiselle ja oikeasti halutulle kasvulle.

    Mitä jos työnluomisen ja tarpeettoman työn säilyttämisen sijaan pyrittäisiin saamaan kysyntä kohtaamaan tarjonta paremmin yksilötasolla, siten että (1) maksimoidaan ihmisten valinnanvapaus siinä miten paljon nämä haluavat tehdä töitä (keskipitkällä aikavälillä), (2) eliminoidaan pitkäaikaistyöttömyyden riski ja (3) mahdollistetaan kokonaiskysynnän ja -tarjonnan pitäminen tasapainossa (ilman julkisen sektorin velkaantumista) poistamalla korkojen nollaraja?
    http://rootbug.org/Ns3
    http://rootbug.org/Ns5

    http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176620-tyonluontiparadigma-%E2%80%93-ihmiskunnan-historian-hassuin-idea

    Voitais antaa tuottavuuden oikeasti kehittyä ja siten sekä nostaa elintasoa että mahdollistaa lisää vapautta omaan ajankäyttöön.

  3. 4

    Anonyymi sanoo

    Tahtoisin tietää, haluaako valtio tukea tehotonta tuotantotapaa ja korkeampaa työllistymisvaikutusta, koska silloin valtio saa enemmän ansioverotuloja ja joutuu maksamaan vähemmän työttömyyskorvauksia ja käsittelemään vähemmän työttömyyden aiheuttamia ongelmia? Vaikka useat poliitikkojen mielipiteet eivät vaikuta aina kovin järkeviltä, on halu luoda työpaikkoja niin yleistä, että kai sille jotain oikeitakin perusteita on?

  4. 5

    Anonyymi sanoo

    Vähän myöhään kommentoin kun löysin asiattoman bloginne väähn jälkijunassa. Mutta asiattomuuksiin:

    Onko parempi että lämmitän taloni kaasulla vaiko puilla? Naapurin Vladimir myy talven kaasut satasella ja käyttää rahat siihen että lähtee Ukrainaan rellestämään. Puita hakkaamaan voin palkata peräkamaripojat Arskan ja Reiskan, jotka satasella hakkaavat talven polttopuut. Ja jos eivät puunhakkuu urakoita saa, pummaavat aina välillä jonkun kympin kaljaan ja viinaan. Mutta niin, kumpi kannattaa valita?

  5. 6

    sanoo

    Jos heikennetään tuottavuutta, syntyy lisää työpaikkoja. tällä perusteella tuntuisi houkuttelevalta palata takaisin kyntämään hevosella ja naulamaan vasaralla. Varallisuutta tuntuisi kuitenkin syntyvän enemmän kun tuottavuus kohenee. Tämä kehitys näyttäisi kuitenkin johtavan sellaiseen tilanteeseen, että vain pieni osa ammateista säilyttää markkina-arvonsa, ja suurin osa työstä hyödykkeistyy automaation ja tietotekniikan vaikutuksesta. Hieman kärjistäen voisi väittää, että päädymme tilanteeseen, jossa 20% väestöstä saa osaamiselleen korkean korvauksen ja säilyttää työnsä, kun taas 80% ei ole mitään myytävää markkinoille, ja päätyvät yhteiskunnan eletettäviksi. Mielestäni tämä kehitys näkyy hyvin työttömyysmenojen kasvuna, verojen nousemisena ja progression syvenemisenä. Jos on niin, että niiden 20% (+ automaation) tuottama BKT on suurempi kuin korkean työllisyyden tuottama BKT, ja jos tuo 20% suostuu verot maksamaan, tulonsiirrot hoitavat kaikille ehkä jopa parhaimmillaan aikaisemman tasoisen aineellisen hyvinvoinnin. Toisaalta ongelmiin ajaudutaan varmasti koetun oikeudenmukaisuuden osalta? Toisaalta, työllistävät pk-yritykset tuntuvat olevan ahdistuneita ihmisten heikosta työhalusta, eli ehkä yhteiskunnan eletettävänä oleminen on yhä useammille ihan ok vaihtoehto

  6. 7

    sanoo

    ja sitten vielä lyhyt kommentti kysymykseen, kumpi on parempi, korkea tuottavuus ja korkea työttömyys VAI matala tuottavuus ja korkea työllisyys? Kiina lienee jo todistanut, että matala tuottavuus vaatii menestyäkseen erittäin matalan palkkatason. Jos halutaan Suomen tavoin korkea palkkataso ja korkea aineellinen hyvinvointi, lienee se mahdollista vain korkean tuottavuuden tuella?

    Korkeat palkat ja korkea työllisyys tarkoittaa joko kilpailukyvyttömiä tuotteita (jolloin siis pikaisesti romahdetaan) tai erittäin kovatasoista työvoimaa (joka tarkoittaisi jonkinlaisen eliittivaltion luomista) tai kansainvälisillä markkinoilla erottuvia ja erottuvuutensa säilyttäviä tuotteita/palveluita (joka taas on aikalailla kova vaade mille tahansa liiketoiminnalle)

    • 7.1

      Anonyymi sanoo

      Saksalainen teollisuus on hyvä esimerkki viimeisimmästä vaihtoehdostasi. Ja toimii hyvin, jos on osaamista. Mielestäni se on järkevin suunta niin Suomelle kuin muillekin Länsi-Euroopan maille. Bulkkituotteilla pitää tuottavuuden olla huippua. Huipputuottavuus vaatii yleensä myös huipputeknologiaa, joten korkealla palkkatasolla on ongelmansa. Erikoistuotteilla laatu on määräävä tekijä.

    • 7.2

      sanoo

      Samaa mieltä. ETLA julkaisi muutama vuosi sitten aiheesta ihan kiinnostavan vertailun, jotenkin "jälkiteollinen palveluyhteiskunta" vs. "teollisuustuotanto"

  7. 8

    Anonyymi sanoo

    Osittain asiaan liittyen olisi mielenkiintoista käydä keskustelua ns nollatyösopimuksista. YLE:n otsikko "Suomen Yrittäjät: Nollatyösopimusten kieltäminen lisäisi työttömyyttä" herättää monenlaisia mielipiteitä.

  8. 9

    sanoo

    Nollatyösopimuksiin liittyy varmasti monenlaista työnantajan vahvan neuvotteluaseman väärinkäyttöä, mutta kaikki säädökset, joilla yritysten kynnystä palkata resursseja nostetaan luonnollisesti lisää työttämyyttä. hieman riippuen nollasopimuksen ehdoista työsuhde lähenee yrittäjyyttä. vertailun vuoksi, minä ja moni kanssayrittäjäni ostavat esim "odesk" broker-palvelun avulla työsuoritteita itsenäisiltä ammatinharjoittajilta ja kaikki ovat tyytyväisiä. vaikka minulla olisi työtä tarjolla, kynnys palkata on huikeasti korkeampi kuin työsuoritteen osto. Maailma näyttäisi olevan tällaiseen verkottuneeseen suuntaan menossa ainakin sähköisten palvelujen osalta.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *