Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista

Täällä on jo aiemmin puhuttu pankkeihin ja rahaan liittyvästä aika oudosta keskustelusta ja raha-aktivismista.

Aktivistien ajatuksia on useimmiten aika vaikea seurata, ja aina ei voi olla varma mitä he oikein väittävät. Mutta merkittävä väite näyttää olevan, että pankit eivät todellisuudessa välitä varallisuutta ihmisiltä toisille, vaan ”luovat rahaa”. Ainakin joskus tähän liittyy väite, että pankkien antamat lainat ”aiheuttavat säästämisen” eikä päinvastoin. Samoin tässä yhteydessä usein sanotaan, että rahan luominen antaa pankeille suuren vallan, joka pitäisi äkkiä ottaa niiltä pois. Samoin jollakin tavalla tämä kaikki johtaa siihen, että velka maailmassa lisääntyy.

Aiempi kirjoituksemme oli aika pitkä ja perusteellinen. Miksi tämä uusi? Kahdesta syystä.

Ensiksi, jäljempänä käsitellään näitä asioita yksinkertaisen tarinan avulla. Tämä käsittelytapa jäi vähän puuttumaan aiemmasta kirjoituksesta. Toinen syy ottaa asia uudestaan puheeksi on se, että haluamme sanoa pari sanaa asian käsittelystä tiedotusvälineissä, erityisesti Helsingin Sanomissa.

Raha-aktivistit saavat HS:ssä järjettömästi palstatilaa merkitykseensä nähden
Raha-aktivismi on pienen kuppikunnan hommaa, eivätkä aktivistien näkemykset perustu oikeastaan mihinkään tutkimukseen. Niillä ei siis ole mitään tieteellistä perustaa. Aktivistien yhteiskunnallinenkaan merkitys ei ole suuren suuri, joskin se näyttää olevan pienessä kasvussa. Sveitsin kansanäänestys rahanluonnista on varmaan osittain aktivistien aikaansaannosta. Myös niin sanottu elvyttävä kansalaisosinko (engl. QE for the people) vaikuttaa ajatuksiltaan perustuvan osittain aktivistien luulolle, että rahan jakaminen tekee maailmasta rikkaamman.

Huolimatta siitä, että kysymyksessä on pieni kuppikunta, jonka ajatukset eivät perustu tieteeseen HS on antanut valtavasti ja aika kritiikittömästi palstatilaa aktivistien näkemyksille, kerta kerran jälkeen.

Joitakin aikoja sitten lehdessä esimerkiksi haastateltiin yhdeksi ”maailman johtavaksi rahajärjestelmien” tutkijaksi tituleerattua henkilöä. Kauppalehti kertoi saman henkilön olevan ”modernin rahateorian” kehittäjä.

Haastateltu henkilö oli kuitenkin pienellä kirjoitettavan rahateorian asemesta isolla kirjoitettavan ”Modernin Rahateorian” kehittäjä. Isokirjaiminen versio ei ole tiedettä, vaan eräänlainen aktivistien lahko tai kuppikunta, jolla ei ole tekemistä varsinaisen rahateorian kanssa.

Haastattelun ns. teoriankehittäjä ei ole koskaan tehnyt rahateoreettista tutkimusta eikä ole minkään muunkaan talouden tutkimuksen alan uranuurtaja. Asia olisi selvinnyt hyvin nopeasti käymällä haastateltavan kotisivulla tai soittamalla riippumattomalle raha- tai makroteorian asiantuntijalle mihin tahansa yliopistoon tai tutkimuslaitokseen. Tämän pitäisi tietenkin olla osa tavanomaista käytäntöä kun tieteestä ja tutkimuksesta raportoidaan. Nyt lukijalle syntyy täysin harhaanjohtava kuva alansa huippututkijasta, vaikka kysymyksessä on vain aktivisti ja blogaaja. Aktivistin juttuja voi halutessaan kuunnella täällä.

HS teki samoin hiljattain näyttävän henkilöjutun tunnetusta raha-aktivistista. Raha-aktivistin jutut kuulostavat aika samalta kuin ”Moderni Rahateoria”. Kenties joitakin eroja on. Kuten kuppikunnissa yleensä, raha-aktivistien keskuudessa ulkopuolisista olemattoman pieniltä kuulostavat erot saattavat liikkeen sisällä tuntua suurilta.

HS:n kolumnistina toimii myös tunnettu raha-aktivisti, joka usein kirjoittaa talouspolitiiikasta.

Tuorein näkemämme HS:n osallistuminen rahakeskusteluun oli äskettäinen tiedekolumni. Siinä kolumnisti esittää oman näkemyksensä pankkien tehtävistä ja rahan luonteesta vihaiseen sävyyn. Vihainen äänensävy mukaanlukien kolumni oli raha-aktivistien perustavaraa. HS:n tiedekolumneissa taloustiedettä on väärinkäytetty aiemminkin, kuten olemme todenneet esimerkiksi täällä ja täällä. Mutta tästä kolumnista tekee erityisen se, että se on ties kuinka mones HS:n julkaisema kritiikitön juttu raha-aktivistien näkemyksistä muutaman kuukauden sisällä. Kirjoitus herätti keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin HS:n mielipidepalstallakin, ks. tämä ja tämä.

Helsingin Sanomat siis antaa runsaasti palstatilaa raha-aktivisteille ilmiön olemattomaan yhteiskunnalliseen merkitykseen nähden. Aktivistien ajatuksia käsitellään täysin epäkriittisesti tavalla, jota pidettäisiin muun vastaavanlaisen marginaali-ilmiön kohdalla käsittämättömänä.

Liisa ja Leena paratiisisaarella
Palataan nyt raha-aktivistien näkemyksiin itseensä yksinkertaisen tarinan avulla. Tarina edustaa meidän yritystämme kuvata, mistä oikein on kysymys tavalla, joka on aiempaa kirjoitusta konkreettisempi.

Liisa ja Leena asuvat paratiisisaarella. Saarella voi tehdä vain kahta asiaa. Siellä voi joko kerätä kookospähkinöitä tai rakentaa majan. Majan rakentaminen kestää puoli vuotta, mikäli rakentamisaikana ei kerää lainkaan kookospähkinöitä. Henkiinjäänti edellyttää kuitenkin kookospähkinöiden syömistä myös rakennusaikana. Ajatellaan ensin, että kookospähkinöillä voidaan tehdä kauppaa, mutta majat pitää kunkin rakentaa itse. Oletus ei vaikuta mitenkään johtopäätöksiin, mikä todetaan jäljempänä.

Leenalla on jo maja ja kookospähkinöitä. Liisalla ei. Leena on valmis luopumaan 100 kookospähkinästä nyt jos saa vastineeksi vähintään 109 kookospähkinää vuoden päästä. Liisa haluaa rakentaa majan, ja on siksi valmis maksamaan vuoden päästä enintään 110 kookospähkinää saadakseen 100 kookospähkinää nyt.

On selvää, että Liisa ja Leena voivat tehdä molempia hyödyttävän vaihtokaupan. Leena antaa Liisalle 100 kookospähkinää nyt. Liisa rakentaa majan. Rakennushankkeen valmistuttua Liisa antaa loppuvuonna keräämistään kookospähkinöistä 109-110 kookospähkinää Leenalle. Kumpaan määrään Liisa ja Leena päätyvät, riippuu heidän välisensä kaupanteon yksityiskohdista.

Katsotaan esimerkiksi tilannetta, jossa kaupankäynnin tulos on Leenalle edullisin mahdollinen. Liisa maksaa tässä tapauksessa takaisin 110 kookospähkinää.  Ylimääräiset 10 kookospähkinää ovat se hinta, jonka Liisa joutuu maksamaan Leenalle siitä, että tämä luovuttaa 100 pähkinää Liisan käyttöön vuodeksi. Yhden tämän päivän kookospähkinän hinta on siis 1.1 ensi vuoden kookospähkinää. Usein kun puhutaan tämän päivän ja tulevan kulutuksen suhteellisista hinnoista, puhutaan korosta. Toinen tapa ilmaista, että tämän päivän pähkinä maksaa 1.1 ensi vuoden pähkinää onkin todeta, että (reaali)korko on saarella 10 %.

Liisan ja Leenan vaihtohalukkuudesta johtuen korkotaso saarella voi siis olla jotakin 9 % ja 10 % välillä. (Siis jos kookospähkinän osien vaihdanta on mahdollista.) Tarkka korkotaso ei vaikuta johtopäätöksiin lainkaan, mutta oletetaan jatkossa että se on 10 %. Sitten ei tarvitse koko ajan olla sanomassa 9 tai 10 kookospähkinää ja niin edelleen.

Yksi luonteva tapa kuvata Liisan ja Leenan välistä kaupantekoa on sanoa, että Leena rahoittaa Liisan rakennusprojektin kookospähkinöiden avulla. Leena siirtää varallisuutta eli kookospähkinöitä Liisan käyttöön vastineeksi osuudesta Liisan tulevasta varallisuudesta eli työn hedelmistä. Korko- / hintataso kertoo, kuinka paljon huomispäivän varallisuutta on annettava vastineeksi tämän päivän varallisuudesta.

Liisa siis tekee investoinnin majaan, ja Leena rahoittaa investoinnin kookospähkinöillään. Leena säästää 100 kookospähkinää. Aiheuttaako Liisan tekemä investointipäätös Leenan säästöpäätöksen vai päinvastoin? Kysymyksessä ei selvästi ole mitään järkeä. Investointiprojekti tapahtuu, koska on olemassa sekä Liisaa että Leenaa hyödyttävä kaupankäynnin mahdollisuus. Yhtä järkevää olisi kysyä aiheuttaako minun kahviostokseni kahvilanpitäjän kahvinmyynnin vai päinvastoin. Mitään tolkullista vastausta tähän ilmeisen höpsöön kysymykseen ei ole.

Pankkitoiminta on kookospähkinöiden välittämistä
Kuinka tämä liittyy pankkitoimintaan? Jos saarella on pankki, Liisan ja Leenan rahoituskuvio voidaan hoitaa pankin kautta. Pankki antaa Liisalle 100 kookospähkinän suuruisen lainan 9-10 % korolla ja Leena tekee vastaavan talletuksen. Pankin toiminnan on oltava kannattavaa, joten se ottaa vaivan palkkana osan vaihdannan hyödyistä. Nämä hyödyt ovat 110 ja 109 kookospähkinän välinen erotus eli 1 kookospähkinä. Pankin omistajien saama hyöty on osuus tästä kookospähkinästä.

Liisan maksama korko on siis enintään 10 % ja Leenan saama jotakin vähän vähemmän. Pankin, Liisan ja Leenan osuudet riippuvat taas kaupankäynnin yksityiskohdista. Mutta oletetaan taas, että Liisan maksama korkotaso on 10 %. Se ei edelleenkään vaikuta tuloksiin.On ihan sama, missä järjestyksessä asiat tapahtuvat. Leena voi esimerkiksi ensin viedä 100 kookospähkinää pankkiin. Pankki lupaa, että Leena saa ensi vuonna vähän alle 110 kookospähkinää. Pankki lainaa sitten pähkinät Liisalle 10 % korolla. Liisa saa pähkinät ja Leena pankkitalletuksen, jolla saa ensi vuonna vähän alle 110 pähkinää.

Mutta pankki voi yhtä hyvin ensin myöntää lainan Liisalle. Tällöin Liisa ja pankki sopivat, että Liisa antaa pankkiin ensi vuonna 110 kookospähkinää. Liisa saa vastineeksi palmunlehden, jossa lukee että pankki antaa ensi vuonna vähän alle 110 kookospähkinää sille, joka palauttaa lehden pankkiin. Liisa antaa palmunlehden Leenalle, joka antaa vastineeksi siitä heti 100 kookospähkinää. Liisa saa kookospähkinät. Leena vie palmunlehden pankkiin, joka lupaa antaa ensi vuonna vähän alle 110 kookospähkinää. Vuoden päästä pankki antaa Liisan sille maksamat pähkinät Leenalle. Kuten pankittomassa tilanteessa, Liisa saa 100 pähkinää nyt ja Leena vähän alle 110 ensi vuonna.

Muitakin tapahtumakulkuja voidaan keksiä. Kaikissa niissä on yhteistä se, että Liisa saa heti 100 kookospähkinää ja Leena saa vähän alle 110 pähkinää ensi vuonna. Pankkeja voi olla useita, ja Leenan ja Liisan tilit eri pankeissa. Palmunlehvän olemassaolo on yhdentekevää. Ainoa asia, joka merkitsee jotain on, se että Liisa saa tavalla tai toisella heti 100 kookospähkinää ja pankin tai pankkien tilikirjoihin tehdään merkinnät joiden perusteella Liisa joutuu maksamaan seuraavana vuonna 110 kookospähkinää. Näistä pieni osa päätyy pankin tai pankkien omistajille ja loput Leenalle.

Kuten pankittomassakin tilanteessa on järjetöntä kysyä, aiheuttiko talletus lainan / investoinnin vai laina / investointi talletuksen. Investointi syntyi, koska molempia osapuolia hyödyttävä kaupankäynti oli mahdollista. Syy-yhteyksien etsiminen on yhtä lailla järjetöntä. Lainan myöntämisen ja säästöpäätöksen järjestykselläkään ei siis ole mitään väliä.

Vain sellaisen lainan antaminen on mahdollista, joka vastaa sekä Liisan että Leenan hyväksymää kaupankäyntiä. Vain sellainen säästäminen on mahdollista, jota vastaa tällainen kaupankäynti.

Samoin on selvää, että pankin mukanaolosta huolimatta kysymyksessä on rahoitusjärjestely, jossa Leena rahoittaa Liisan investointia kookospähkinöillä. Kysymyksessähän on Liisan ja Leenan kannalta täsmälleen samanlainen kauppa kuin ilman pankkiakin.

Pankin tehtävänä on siis aivan ilmeisesti kanavoida todellista varallisuutta kookospähkinöiden muodossa Leenalta Liisalle. Aivan samoin pankit tekevät meidän kaikkien asuntovelallisten elämässä. Me saamme asunnon heti, mutta joudumme maksamaan sen työllämme myöhemmin. Tai ihan kuin luottokortilla ostettaessa: saat viinipullon nyt, mutta maksat sen työlläsi myöhemmin.

Pankki voi vain välittää kauppoja, joihin kaikki osapuolet suostuvat
Pankilla ei myöskään ole mitään erityistä valtaa saarella. Pankki ei pysty päättämään, minkälaisia investointeja saarella tehdään tai vastaavasti millaisia lainoja annetaan. Liisan ja Leenan halukkuus investoida tai lainata määrittelevät sen, millaisia hankkeita on mahdollista toteuttaa ja rahoittaa. Jos pankki yrittää tarjota lainaa liian korkealla korolla, Liisa ei halua sitä. Jos korko on liian alhainen, Leena ei suostu diiliin.

Esimerkiksi jos pankki kirjoittaa palmunlehteen, että lehden pankkiin palauttava saakin ensin vuonna vain 105 kookospähkinää, Leena ei anna siitä vastineeksi 100 kookospähkinää nyt. Rahoitusjärjestelyä ei synny, Liisa joutuu palauttamaan itse lehden pankkiin. Pankki ei voi synnyttää lainaamalla säästöjä tai investointeja, joihin ei liity kaikkia osapuolia hyödyttäviä kauppoja. Pankki ei voi tehdä kannattavaa liiketoimintaa muuta kuin ottamalla korkeintaan yhden kookospähkinän jokaista 100 lainattua kookospähkinää kohden.

Tämä ei muutu miksikään, vaikka saarella olisi paljon Liisoja ja Leenoja. Pankki voi vain toimia välittäjänä kaupoissa, joihin molemmat osapuolet suostuvat. Rahoitusjärjestelyjä syntyy niin monen kookospähkinän edestä kuin on Liisoja jotka haluavat ottaa lainaksi kookospähkinöitä ja Leenoja jotka haluavat antaa niitä lainaksi.

Kuinka paljon saarella on velkaa? Luonteva mittari velan määrälle on Liisojen lainaamien kookospähkinöiden määrä. Velkaa on siis nykyistä 100 kookospähkinää per Liisa. Velan määrä riippuu taas pelkästään kaikkia hyödyttävien kauppojen määrästä, eikä pankilla ole erityistä valtaa vaikuttaa siihen. Pankki ei voi toiminnallaan saada aikaan enempää velkaa kuin saarelaiset haluavat ottaa ja antaa.Koron olemassaolo ei myöskään aiheuta minkäänlaisia ongelmia. Korko on ihan tavallinen hinta, joka kertoo kuinka monta ensi vuoden kookospähkinää nykyinen kookospähkinä maksaa.

”Rahan luominen” ei anna pankeille mitään valtaa
Mutta missä on raha? Pankkitalletus, esimerkiksi palmunlehti, johon on kirjoitettu, että palauttamalla sen pankkiin nyt saa 110 kookospähkinää ensi vuonna, on tietysti jossakin mielessä rahaa. Liisahan ostaa tarinan yhdessä versiossa tällä rahalla Leenalta tarvitsemansa kookospähkinät. Jos saarella on muitakin ihmisiä, voidaan kuvitella, että Liisa ostaa palmunlehdellä pähkinöitä Tiinalta, joka ostaa sillä pähkinöitä Leenalta joka vie sen pankkiin. Kauppojen ketju on monimutkaisempi.

Mutta edelleenkään palmunlehteen kirjoittaminen ei anna pankille mitään erityistä valtaa. Se ei vaikuta niihin säästämis-velkasuhteisiin, jotka saarella ovat mahdollisia yhtään mitenkään.

Aivan sama pätee, vaikka pankkeja olisi monta ja käytössä olisi palmunlehtiä hienostuneempi tietojärjestelmä. Pankki kenties luo jossakin mielessä rahaa, kun se merkitsee, että Liisalla on tilillä 100 kookospähkinää ja sillä saatavia 110 ensi vuoden kookospähkinöitä. Mutta pankki ei luo näillä tilimerkinnöillään yhtään kookospähkinää. Samoin tämä ns. rahanluonti on mahdollista kannattavasti vain, jos merkintää vastaa aito kaupankäyntimahdollisuus Liisojen ja Leenojen välillä. Rahanluonti ei anna mitään valtaa pankille.

Mikään ei muutu, vaikka pankki- ja rahajärjestelmä olisi monimutkainen
Todellinen rahajärjestelmä on tietysti aika paljon hienostuneempi, mutta tämä ei vaikuta perusjohtopäätökseen mitenkään. Saarelle voidaan kuvitella kuinka hienostunut rahajärjestelmä tahansa. Siellä voi olla keskuspankki, jolla on yksinoikeus painaa rahaa, sanotaan vaikka saaritaalereita. Keskuspankki voi valvoa pankkeja ja vaatia erilaisia varantoja ym. riskinhallintaa. Keskuspankilla voi olla minkälaisia muita tehtäviä tahansa. Vaihdanta saarella voi perustua rahaan. Saarella voi olla käteisen lisäksi luottokortteja ja muita vaihdannan välineitä.

Jos saarella on paljon Leenoja ja Liisoja, rahajärjestelmä voi helpottaa vaihdantaa monella tavalla. Kunkin Leenan ei tarvitse etsiä omaa Liisaansa, vaan hienostunut pankkisektori auttaa ihmisiä, jotka haluavat vaihtaa tulevia kookospähkinöitä nykyisiin löytämään niitä, jotka haluavat tehdä päinvastaisia kauppoja.

Rahan määrä voi myös vaikuttaa hintoihin esimerkiksi inflaation muodossa, joka tarkoittaa sitä, että samalla määrällä saaritaalereita saa vähemmän kookospähkinöitä ensi vuonna kuin seuraavana vuonna. Muitakin kiinnostavia rahataloudellisia ilmiöitä voi olla. Mutta yksi asia ei muutu. Nimittäin se, että vain sellaisia rahoitusjärjestelyjä voi syntyä, joihin kumpikin osapuoli suostuu. Ja ainoa asia, joka ihmisiä kiinnostaa on se, kuinka paljon varallisuutta eli kookospähkinöitä nyt ollaan valmiita vaihtamaan tuleviin kookospähkinöihin tai päinvastoin.

Raha sinänsä ei kiinnosta ketään, vain sillä saatavilla kookospähkinöillä on merkitystä. Olipa rahajärjestelmä millainen tahansa, inflaatio millainen tahansa, ja kaikki muut asiat millaisia tahansa, saarella voidaan tehdä vain järjestelyjä, joissa 100 kookospähkinää nyt vaihdetaan 109-110 kookospähkinään tulevaisuudessa. Nämä järjestelyt voivat näyttäytyä hyvinkin erilaisena rahanluontina tai muina kirjanpidollisina toimenpiteinä, riippuen siitä, miten rahoitusjärjestelmä toimii.

Esimerkiksi jos saarella on inflaatiota, nimellinen korko voi olla suurempi kuin 10 %. Mutta mitään rahoitustoimenpiteiden ketjua ei voi olla olemassa, joka ei johda jo monta kertaa todettuihin mahdollisiin vaihtokauppoihin.

Riippuen rahajärjestelmästä nämä järjestelyt saattavat vaatia erilaisia kirjanpito- ja muita järjestelyjä, mutta näillä ei ole sinänsä mitään merkitystä. Kukaan ei pysty synnyttämään muunlaisia investointeja, kukaan ei pysty aikaansaamaan lainoja tai talletuksia, joiden seurauksena on jokin toisenlainen nykyisten ja tulevien kookospähkinöiden jakauma.

Erityisesti pankeilla ei ole mitään valtaa synnyttää muunlaisia järjestelyjä. Kuten on jo useasti todettu, velkaa syntyy juuri niin monen kookospähkinän edestä kuin on kaikkia osapuolia hyödyttäviä kauppoja. Se, että velka on ilmoitettu rahassa, ei muuta tätä asiaa mitenkään. Hienostunut rahajärjestelmä mahdollistaa kenties monimutkaisten velkaketjujen olemassaolon ja velan hajautumisen. Liisa voi olla velkaa Tiinalle, joka on velkaa Miisalle, joka on velkaa Leenalle. Velkojen laskeminen yhteen voi johtaa isoon lukuun. Mutta tämä ei mitenkään muuta sitä, kuinka monta nykypäivän kookospähkinää on lainattu. Velkaa ei siis tässä, kiinnostavassa, mielessä ole yhtään enempää.

Hienostuneen rahajärjestelmän olemassaolo ei myöskään vaikuta pankkien perustehtävään. Juuri niin kuin taloustieteen johdantokurssilla opetetaan, pankit siirtävät varallisuutta Leenoilta Liisoille. Varallisuus ei ole rahaa, vaan todellista varallisuutta eli kookospähkinöitä.

Pankin kirjanpidon tai ”rahan luomisen” tuijottaminen johtaa täydellisesti harhaan. Se, että pankki myöntää rahamääräisiä lainoja, ei ole muuta kuin kirjaamistoimenpide, joka ilmaisee, kuinka paljon kookospähkinöitä menee mihinkin suuntaan mihinkin aikaan.

Mikään raha-aktivistien johtopäätöksistä ei pidä paikkaansa
Raha-aktivistien väitteet eivät siis kerta kaikkiaan pidä paikkaansa. Pankit siirtävät varallisuutta, ihan niin kuin kaikki järkevät ihmiset jo tietävät. Se että arkikielessä ”raha” ja ”varallisuus” joskus sotketaan, ei tarkoita sitä että ne on sotkettu taloustieteen analyysissä. Pankeilla ei ole ”rahanluonnin” vuoksi erityistä valtaa. Ne vain välittävät rahoitusjärjestelyjä, johon kaikki osapuolet suostuvat. Velka ei mitenkään lisäänny väistämättä rahajärjestelmän takia, myös sen määrää rajoittaa kannattavien rahoitusjärjestelyjen määrä. Velan ja koron olemassaolo eivät mitenkään riipu rahajärjestelmästä.

Koron olemassaolo ei myöskään aiheuta mitään erityisiä ongelmia rahataloudessa. Kiinnostava korko on reaalikorko, joka kertoo nykyisten ja tulevien kookospähkinöiden suhteellisen hinnan. Sama reaalikorko voidaan aikaansaada suuremmalla tai pienemmällä liikkeellä olevan rahan määrällä, tällä ei ole mitään väliä. Velat voidaan vaikka kaikki maksaa joka vuosi pois, tai olla maksamatta. Mitään pakkoa luoda lisää rahaa korkojen maksuun ei ole, toisin kuin aktivistit väittävät.

Saaren tarinaa voitaisiin jatkaa tuomalla mukaan tosielämässä tärkeitä piirteitä, kuten epävarmuus tulevasta, muut hyödykkeet (vaikka majat) kookospähkinöiden lisäksi ja laajentaa analyysi yhden vuoden sijasta pidemmälle ajalle. Mutta johtopäätös ei tästä muutu. Tällöin rahoitusjärjestelyt ovat sitä, että luovutaan monien hyödykkeiden kulutuksesta nyt, ja vastineeksi saadaan todennäköisyysjakauma tulevia hyödykkeitä. Mutta myös tässä tapauksessa vain sellaisia rahoitusjärjestelyjä voidaan tehdä, johon molemmat osapuolet suostuvat. Jonkun täytyy olla valmis luopumaan nyt kulutuksesta vastineeksi tulevaisuuden kulutuksen odotuksesta. Ja toisinpäin.

Ajatellaan rahaa, mutta huolellisesti
Rahaa on kiva ajatella ja sitä kannattaa ajatella. Sivistynyt elämä ei ole mahdollista ilman laajaa yhteiskunnallista työnjakoa, ja se taas on mahdotonta ilman hienostunutta kirjanpito-, eli rahajärjestelmää. Emme myöskään halua väittää, että raha olisi täysin neutraalia, niin kuin se yksinkertaisessa saaritarinassa oli: rahaa manipuloimalla voi vaikuttaa todellisten hyödykkeiden syntymiseen ja jakautumiseen esimerkiksi epävarmuuden ja hintajäykkyyksien vuoksi.

Saaren maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa.

Sitä odotellessa oma johtopäätöksemme on tämä. Raha on vain väline, ja kaikki ihmisten tavoitteet liittyvät ja niiden pitääkin liittyä oikeisiin hyviin asioihin, kuten kookospähkinöihin. Raha-aktivismin ongelma on tässä: aktivistit tuijottavat todellisuuden sijasta tilikirjaa.

Kommentit
  1. 2

    sanoo

    Hienoa että joku jaksaa kirjoittaa rautalankamalleja, koska tuntuu että aika moni tarvitsee niitä. Mutta tarinaa pitäisi ehkä vähän tiivistää, jotta useammat jaksaisivat sen lukea. Ja päähenkilöiden nimet voisivat olla vaikka Sissi Sijoittaja ja Raija Rakentaja, jolloin olisi helpompi muistaa kuka oli lainanantaja ja kuka -ottaja.

  2. 3

    sanoo

    Teidän mukaanne raha on hienostunut kirjanpitojärjestelmä – ja "raha-aktivistien" ongelma on se, että he "tuijottavat tilikirjaa". Hmm?

  3. 4

    sanoo

    Moi,

    minulla on muutama hajanainen pointti. Tästä tuli pitkähkö kommentti, mutta toivottavasti se on sinun ja sen lukemaan sattuvien ajan arvoinen. Minun myös piti pätkiä se kahteen osaa.

    1. Mikä ongelma tarkalleen ottaen on?

    Minulle ei ole aivan selvää, mistä tässä keskustellaan. Koska kirjoitus on suunnattu ”raha-aktivismia” vastaan, raha-aktivismissa on selvästikin ongelma, mutta en kovin hyvin saanut kiinni tämän kirjoituksen perusteella siitä, mikä ongelma mielestäsi on. Lähimmäksi tuleva lause ”Raha-aktivismin ongelma on tässä: aktivistit tuijottavat todellisuuden sijasta tilikirjaa” on retorisesti hyvä, mutta se on huono argumentti: siinä täysin perustelematta rajataan tilikirja ”todellisuuden” ulkopuolelle, kun todellisuudessa todellakin on olemassa tilikirjoja. Eli kun raha-aktivistit tuijottavat tilikirjoja, he tuijottavat todellisuutta. Kysymys onkin siitä, missä määrin tilikirjoilla on merkitystä muille todellisuuden osa-alueille, tai missä määrin tilikirjojen tuijottelu on hyödyllistä todellisuuden ymmärtämiseksi.

    FWIW, esittäisin suopeana tulkintana raha-aktivismin lähtökohdista seuraavan:

    1. Raha on voimakkaan ei-neutraalia. Rahan määrän vaihteluilla on merkittävä vaikutus tuotantoon myös pitkällä aikavälillä, tai rahan määrän vaihteluilla on merkittävä vaikutus tuotantoon lyhyellä aikavälillä, joka on hyvin pitkä.
    2. Pankkijärjestelmää koskevalla lainsäädännöllä on hyvin merkittävä rooli siinä, kuinka rahan määrä taloudessa määräytyy.
    3. Tilinpito on hyvä menetelmällinen väline pankkijärjestelmän ymmärtämiseksi.

    Voin toki olla väärässä, varsinkin kun on epäselvää se, keneen tai mihin ”raha-aktivismilla” tässä viitataan.

    2. Lukuvinkki

    Suosittelen Nick Rowen postauksia Worthwhile Canadian Initiative-blogissa (http://worthwhile.typepad.com/worthwhile_canadian_initi/nick-rowe/). Mies on valtavirtainen ja opettanut paljon taloustieteen perusteita (ja ollut myös mukana tekemässä Mankiwin Principles-kirjojen Kanada-versioita). Hän käy blogissa läpi paljon ”tarinoita”, jotka ovat, ellen ole väärin ymmärtänyt, sinulle mieleinen ymmärryksen tapa. Hän lisäksi tuntuu pitävän rahaa hyvin, hyvin tärkeänä asiana talouden ymmärtämiseksi.

    3. Argumentoinnin tapojen määrittelystä.

    Kirjoitat seuraavasti:

    ”Saaren maailmaa voitaisiin muutenkin rikastaa monin tavoin, se on hyvin yksinkertainen. Mutta silti tarina on hyödyllinen. Nimittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa. Heidän on osoitettava mikä saaren maailmassa on vialla ja kuinka sitä tulee korjata, jotta päädytään erilaisiin tuloksiin. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan raha-aktivistien omaa saaritarinaa”

    Minäkin odotan mielenkiinnolla tätä saaritarinaa, mutta minusta olisi hauska kuulla mitä oikein haluat mallin sisältävän. Meillä ekonomisteillahan on jo rahasta oma saari-tarina, Lucasin saarimalli, joka on yksi tarina siitä, miksi rahalla on väliä. Mitä muuta kaipaisit siis saaritarinalta: pidemmän aikavälin ei-neutraalisuutta, pankkijärjestelmää, mitä?

    Lisäksi minusta jos kirjoitat, että ”Pankkitoiminta on kookospähkinöiden välittämistä”, yhtä hyvin kuin raha-aktivistien olisi kyettävä kertomaan oma saaritarinansa, sinun olisi kyettävä kertomaan, miten oma näkemyksesi pankkitoiminnasta suhteutuu esim. Jakab & Kumhofin BoE-työpaperiin (http://www.bankofengland.co.uk/research/documents/workingpapers/2015/wp529.pdf). Tavallaan haen sitä, että jos vastapuolen on kyettävä keskustelmaan tarinoin, minusta ei ole lainkaan väärin vaatia, että sinun olisi kyettävä keskustelemaan tutkimukselle tyypillisemmällä kielellä. En siis halua lyödä sinua päähän tuolla tutkimuspaperilla, mutta ajattelin että se voisi olla hedelmällistä maaperää reflektoinnille ja lukijana olisi hauska kuulla ajatuksesi siitä.

    (jatkuu seuraavassa kommentissa)

  4. 5

    sanoo

    (edellinen kommentti jatkuu)

    4. Nimistä ja nimityksistä

    Minusta on epä-älyllistä sanoa Holapan olevan ”raha-aktivisti”, kun hän (yhdessä Ahokkaan kanssa) on kirjoittanut seuraavasti (http://blogit.image.fi/rahajatalous/postkeynesilaisyys-ja-raha-aktivismi-suomessa):

    "Suomeen rantautunut raha-aktivismi on saanut maassamme kohtalaisen paljon näkyvyyttä ja ihmiset tiedostavat tällaisen aktivismin muodon olemassaolon niinkin ”hyvin”, että monesti postkeynesiläiset ja uuscharatlistiset tieteelliset analyysit rahatalousjärjestelmän toiminnasta rinnastetaan raha-aktivismiksi. Koska raha-aktivismi rinnastetaan toisaalla salaliittoteorioihin ja utopistisiin maailmankuviin, on mahdollista, että myös meidän tässä blogissa esittämämme näkemykset tulkitaan ihmisten mielissä epätieteelliseksi ja tyhjänpäiväiseksi hölynpölyksi tai jopa vaaralliseksi epärealistisia yhteiskunnallisia toivekuvia luovaksi poliittiseksi hankkeeksi."

    Se, että ”kuten kuppikunnissa yleensä, raha-aktivistien keskuudessa ulkopuolisista olemattoman pieniltä kuulostavat erot saattavat liikkeen sisällä tuntua suurilta”, ei ole selitys. Nämä erot eivät ehkä ole iso juttu sinulle, mutta ne ovat siitä huolimatta olemassa. Voi olla, että ryhmät A ja B kuuluvat molemmat ryhmään C, mutta minusta on vain laiskaa kutsua sekä ryhmiä A ja B nimellä A. Haen siis sitä, että jos haluat niputtaa yhteen Holapan, Ahokkaan ja Iivarisen, niin näin voi varmasti jollain nimityksellä tehdä, mutta älä käytä sanaa ”raha-aktivismi”. Hakeakseni vielä analogian, minusta on ok sanoa Aarne Saarisen ja Taisto Sinisalon olleen molempien kommunisteja, mutta väärin (ja ymmärtämättömyyttä osoittavaa) sanoa molempien olleen taistolaisia.

    • 5.3

      sanoo

      Allan, Kiitos todella hyvästä ja perusteellisesta kommenttsta. Vastaan pointteihisi, jotka olivat kyllä varsin systemaattisia eivätkä hajanaisia.

      1. Raha-aktivisteilla viittaan erilaisiin aktivistiryhmiin, joiden mielestä nykyinen rahajärjestelmä, ellei peräti raha itsessään on erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien aiheuttaja. Tyypillisiä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi http://www.talousdemokratia.fi ja Fb-ryhmä Paljastetaan rahan valhe. https://www.facebook.com/groups/272097931075/. En kuvaillut näitä ryhmiä tarkemmin, koska viittasin siltä osin asiaa aiemmin käsitelleeseen postaukseen.

      Näille aktivisteille on tyypillistä mystifioida rahaa, sekoittaa todellinen varallisuus ja raha, sekä esittää aika järjettömiä näkemyksiä siitä rahan ja korkojen suhteesta, siitä että rahan olemassaolo ajaa jatkuvaan velkaantumiseen ja niin pois päin. Lisäksi aktivismiin liittyy kiinteästi väite siitä, että pankkien tehtävä on ymmärretty taloustieteessä väärin ja että pankkien kyky luoda rahaa antaa niille suunnattomasti valtaa.

      Kirjoitus oli suunnattu tämäntyyppisten aika karkeiden väitteiden kumoamiseksi. Siihen riittää minusta aivan hyvin tämä täysin riisuttu versio maailmasta. Mallin ainoa tarkoitus on 1. osoittaa, etteivät velka ja korko ole monetaarisia ilmiöitä, 2. että pankit tosiasiassa välittävät varallisuutta aivan kuten taloustieteen oppikirjassa sanotaan, 3. että pankkien kyky “luoda rahaa” on riippuvainen rahoituksen kysynnästä ja tarjonnasta ja 4. että inhimillinen hyvinvointi määräytyy hyödykkeiden kulutuksesta eikä rahasta ja 5. että rahan ei-neutraalisuus on komplisoitu juttu, jonka selityksen täytyy olla monimutkaisempi kuin yksinkertainen saarimalli.

      Sinun suopea tulkintasi raha-aktivistien ajatuksista on aivan liian suopea. Jos raha-aktivistit ajattelisivat noin, he olisivat täysin valtavirtaisen ajattelun puitteissa, enkä tietenkään olisi vaivautunut kirjoittamaan saaritarinaa, joka on niin yksinkertainen malli, ettei mitään kolmesta väittämästäsi voida edes tarkastella sen puitteissa. Tulkintasi mukaisesta kolmesta asiasta käytävä keskustelu on mielenkiintoinen, mutta aivan eri tasolla kulkeva keskustelu kuin kirjoituksessani käytävä.

      2. Olen lukenut Rowen juttuja. Ne ovat hyviä.

      3. Tässä viittaan edelliseen kohtaan. Raha-aktivistien väitteet eivät ole hienostuneita tarinoita siitä, että pankkiregulaatiolla on väliä tai siitä, missä määrin raha on ei-neutraalia milläkin aikavälillä. Ne ovat karkeita väärinymmärryksiä siitä, mitä pankit tekevät ja mikä on rahan, korkojen ym. tärkein merkitys. Rahataloudelliset asiat, kuten ei-neutraalisuus ovat kuitenkin vain kuorrute sen tarinan päällä, että raha on vaihdannan väline, että pankit siirtävät oikeaa varallisuutta ihmiseltä toiselle ja että korko kertoo huomispäivän ja nykypäivän kulutuksen suhteellisista hinnoista ja että pankkien “rahanluonti” on suureksi osaksi vain kirjanpitoa todellisista hyödykevirroista. Nämä olivat niitä asioita, joista halusin puhua.

      Sen vuoksi minun ei tarvitse ottaa kantaa BoE:n työpaperin hienostuneisiin malleihin, joissa tarkastellaan nimenomaan tätä rahapoliittista makrokuorrutetta, kun itse tarkastelen pankkien ja rahan ydinolemusta varallisuuden siirrossa ja vaihdannassa. Pankkitoiminta on varallisuuden ja riskien välittämistä, se on pankkien perustehtävä taloudessa, vaikka tämä joskus unohtuu kun suhdannepolitiikasta keskustellaan niin meluisasti. Mutta kenties olisin voinut tuoda tavoitteeni esille selkeämmin, jos jopa kaltaisesi tarkkanäköisen lukijan oli vaikea havaita niitä.

      4. Holappa esiintyy raha-aktivistien tilaisuuksissa, pitää blogia, jonka perusajatus on että taloustiede on väärinymmärtänyt rahan ja kirjoittaa aiheesta pamfletteja. Hän ei kenties jaa kaikkia muiden raha-aktivistien näkemyksiä, mutta minusta hän on riittävän lähellä, etten ole epä-älyllinen yhdistäessäni hänet aktivisteihin. Kenties olisin voinut olla tarkempi ja vähemmän ärtyisä.

    • 5.4

      Anonyymi sanoo

      "Hakeakseni vielä analogian, minusta on ok sanoa Aarne Saarisen ja Taisto Sinisalon olleen molempien kommunisteja, mutta väärin (ja ymmärtämättömyyttä osoittavaa) sanoa molempien olleen taistolaisia."

      Ai saatana miten herkullinen kommentti huomioon ottaen myös Pursiaisen taustan 😀

    • 5.5

      Anonyymi sanoo

      Kohdat 1 ja 3 ovat itse asiassa Asiattomien karkeita väärinymmärryksiä aktivisteista. Kenties tahallisia? #torpedo #vääristely

    • 5.6

      sanoo

      Kiitos vastauksesta! Selvensi monia asioita. Olen tässä päivän mittaan pohtinut sitä, miksi tämä teksti anglismilla ilmaisten hieroi minua väärällä tavalla. Anteeksi jos aiemman kommenttini sävy oli anaalinen.

      Olemme ehkä molemmat sitä mieltä, että ”raha-aktivistit” liioittelevat rahan ja pankkijärjestelmän merkitystä reaalisten suureiden määrittymisessä. Esimerkiksi kun Lauri ja Jussi kirjoittavat kirjassaan, että ”[J]älkikeynesiläisessä teoriassa rahan endogeenisuus on kuitenkin keskeisin peruste sille, että talous voi jumittua pysyvästi mihin tahansa työttömyys- tai kasvuasteeseen”, he minusta liioittelevat. Tasapainoja voi olla useita, niitä voi olla ääretön määrä, mutta ei talouden kasvuprosentti voi olla mikä tahansa reaaliluku.

      Minun ongelmani tämän tekstin suhteen on ehkä se, että se minun silmiini tuntuu menevän useassa käänteessä toiseen ääripäähän (joka on toki lähempänä totuutta kuin esimerkiksi yllä oleva lainaus), jossa rahalla ja pankkijärjestelmällä ei ole mitään merkitystä reaalisten suureiden, kuten kookospähkinöiden jakauman, määrittämisessä. Näin siitä huolimatta, että tätä käsitystä käsitystä eksplisiittisesti torjutaan tekstin loppupuolella. Nostan esiin pari kohtaa, jotka eivät minulle täysin avaudu ja jotka mahdollistavat väärintulkinnan.

      "Kukaan ei pysty synnyttämään muunlaisia investointeja, kukaan ei pysty aikaansaamaan lainoja tai talletuksia, joiden seurauksena on jokin toisenlainen nykyisten ja tulevien kookospähkinöiden jakauma."

      Ehkä en ymmärrä tämän kontekstia, mutta tämä kuulostaa kovasti rahan neutraalisuudelta. Itse asiassa vielä laajemmin tämä kuulostaa siltä, että minkäänlaiset erilaiset tasapainot eivät ole mahdollisia. Hittolainen, jo Diamondin kookospähkinä-mallissa valtio voi saada aikaan erilaisia kookospähkinöiden jakaumia. Ja minä tiedän, että kun sinä luet tätä niin ajattelet että kyllä, emme ole tästä lainkaan eri mieltä. Mutta minulle ei avautunut se, mitä tällä haetaan.

      ”Erityisesti pankeilla ei ole mitään valtaa synnyttää muunlaisia järjestelyjä. Kuten on jo useasti todettu, velkaa syntyy juuri niin monen kookospähkinän edestä kuin on kaikkia osapuolia hyödyttäviä kauppoja.”

      Onko ongelma siis se, että raha-aktivistit puhuvat pankkien vallasta ja sinä koetat todistaa, että pankeilla ei ole sellaista valtaa kuin mistä he puhuvat? Millaisesta vallasta ja vallankäytöstä he puhuvat? Reijo Karhinen aamulla herättyään maalaa maailman mielensä mukaiseksi?

      Koetan vielä yhtä suopeaa tulkintaa. Kun sanotaan, että ”pankeilla on liikaa valtaa”, raha-aktivistit ehkä tarkoittavat sillä seuraavaa:

      ”Rahoitusmarkkinat voivat epätäydellisen informaation ongelmasta johtuen tuottaa talouteen hyviä ja huonoja tasapainoja. Muutokset pankkisektorin toimijoiden uskomuksissa määrittävät siirtymiä tasapainosta toiseen. Pankkisektoria koskevalla reformilla – esimerkiksi säätämällä 100 prosentin vähimmäisvarantovelvoite – voidaan vähentää pankkisektorin toimijoiden uskomusten vaikutusta kokonaistuotannon määrittymisessä. Tätä voidaan pitää pankkien vallan vähentämisenä.”

      Tämä tulkinta lienee kuitenkin väärä; esimerkiksi sitä kasvupakko-ajatusta ei tässä ole koska en sitä yksinkertaisesti tajua. Mutta minusta on hauska yrittää pukea asioita vähän fiksumpaan muotoon. Vähän niin kuin Top Gunista voi sanoa joko että se on homo leffa tai että se on allegoria miehen kamppailusta oman seksuaalisuutensa hyväksymiseksi.

      Lopuksi vielä sanottakoon, että olen iloinen ja lukijana kiitollinen, että haet vuoropuhelua #saarihaaste inesi, vaikka tyyli onkin vähän erilainen kuin minkä itse olisin valinnut : )

    • 5.7

      Anonyymi sanoo

      "Rahataloudelliset asiat, kuten ei-neutraalisuus ovat kuitenkin vain kuorrute sen tarinan päällä, että raha on vaihdannan väline"

      Näin maallikon näkökulmasta tämä kuulostaa hieman oudolta lähestymistavalta. Miksi ihmeessä blogin ylläpitäjän pitäjän omissa tutkimuksissaan tekemät teoreettiset oletukset olisivat sama asia, kuin rahan ydinolemus? Tämähän olisi vähän sama kuin epidemiologi sanoisi "minä käytän tutkimuksissani GEE -menetelmää, siispä kaikki epidemiologiset ongelmat ovat ratkaistavissa GEE -menetelmällä ja kaikki loppu on vain 'kuorrutetta'. Jos et ajattele GEE -menetelmästä samalla tavalla, et ole fiksu."

      Anteeksi vain ymmärtämättömyyteni, mutta itse ainakin tuppaan maallikkona ajattelemaan, että rahan "ydiolemus" (mikäli sellaisesta ylipäätänsä on mielekästä puhua) on luettavissa rahaa ja sen luonnetta koskevasta historiasta, sopimuksista ja poliittisista päätöksistä (historiallis-institutionaalinen menetelmä). Toisin sanoen, katsoisin niinsanotun "makrokuorrutteen" olevan se ydinolemus, jota blogin ylläpitäjä ei halua myöntää, vaan mieluummin tutkii todellisuudesta irrallista Robinson Crusoe -tarinaa. Jos rahan ydinolemus olisi selvitettävissä pelkän nojatuoli avulla, niin mihin me tarvitisimme empiirisiä tieteitä sitten?

    • 5.8

      sanoo

      Parahimmat Allan ja Anonyymi klo 8.58,

      Allan. Tämäkin kommenttisi oli hyvä. Mutta sanoisin, että liikumme edelleen hyvin eri sofistikaatiotasoilla. Kun sinä ajattelet rahaa, ajattelet kaikkea sitä mielenkiintoista ja hienostunutta teoriaa, joka liittyy rahaan, keskuspankkeihin, pankkien riskinottoon, rahapolitiikkaan, informaatioon, epävarmuuteen jne. Mutta kirjoituksen tarkoitus ei ollut keskustella näistä asioista, vaan tuoda esille raha-aktivistien uskomuksissa olevat perusongelmat. Kuten jo sanoin, nämä virheajatukset ovat mm. seuraavia: korko ja velka ovat rahataloudellisia käsitteitä, pankkien kyky luoda rahaa antaa niille kauheasti valtaa, pankit eivät välitä varallisuutta, vaan tekevät jotain muuta kummallista, raha on päämäärä itsessään ja sama asia kuin varallisuus.

      Näiden käsitysten oikaisemiseksi riittää paratiisisaari, jossa raha on neutraalia. Itse asiassa lisämonimutkaistusten tuominen saarelle olisi vain peittänyt näkyvistä nämä aktivistien ajatusvirheet. Syy siihen, että aktivistit saavat kannatusta, on juuri se, että rahasta puhutaan yleensä niin monimutkaisesti, ettei kukaan huomaa virheitä heidän ajattelussaan. Saaren maailma ei ole olemassa sitä varten, että se olisi totuus maailmasta, vaan sitä varten, että se on niin yksinkertainen maailma, että rahasta, korosta ja pankkitoiminnasta paljastuu asioita, jotka yleensä jäävät kaikkien monimutkaisten juttujen taakse piiloon.

      Mitä tulee lainaukseesi "Kukaan ei pysty synnyttämään muunlaisia investointeja, kukaan ei pysty aikaansaamaan lainoja tai talletuksia, joiden seurauksena on jokin toisenlainen nykyisten ja tulevien kookospähkinöiden jakauma." sekin viittaa saaren yksinkertaiseen talouteen, jossa on vain yhdenlaisia sijoituskohteita. Mutta ajatus pätee toki yleisesti. Ajatus on 1) että sijoittaminen on sitä, että luopuu kulutuksesta nyt tulevaisuuden kulutuksen vuoksi, 2) sijoitustoiminnan olemus on siis siirtää varallisuutta nyt jollekulle vastineeksi tulevasta (toki epävarmasta / mahdollisesta) lisävarallisuudesta, 3) tämän vuoksi pankit eivät voi tarjota muunlaisia sijoituksia, kuin sellaisia, jotka vastaavat oikeaa varallisuutta koskevia vedonlyöntejä, joille on olemassa suostuvaisia osapuolia.

      Todellisuudessa tietenkin pankkien välinen kilpailu, niitä koskeva sääntely jne. vaikuttavat siihen, mitkä mahdollisista vedonlyönneistä lopulta toteutuvat, mutta lainauksen perusajatus on silti mielestäni oikea.

      Tulkintasi on jälleen aivan liian suopea. Jos raha-aktivistien ajatus olisi tuo, ei siihen pystyttäisi mitenkään vastaamaan saaritarinalla, enkä tietysti olisi lähtenyt sitä yrittämäänkään. Raha-aktivistit voisivat tässä tapauksessa myös olla täysin samaa mieltä saaritarinasta, koska silloin ongelmat johtuisivat heidän mielestään asioista, joita saaritarina ei käsittele. Raha-aktivistien mielestä ongelma on kuitenkin jokin aivan muu, pankkien rahanluonti ja rahan olemus, ei se, että epäsymmetrinen informaatio johtaa huonoihin tasapainoihin. Aikaisemmassa Roope-setä -kirjoituksessa on käsitelty aktivistien väitteitä täsmällisesti, voit itse havaita sieltä, että sinun tulkintasi on aivan liian suopea.

      Anonyymi 8.58, en väittänyt että tekemäni oletukset ovat rahan ydinolemus. Mitä olen väittänyt, on että rahan keskeinen olemus on toimia vaihdannan välineenä, ja näin tietenkin on. Voit esimerkiksi miettiä ihan omaa elämääsi ja katsoa mihin rahaa käytät. Käytät sitä tapana vaihtaa työpanostasi hyödykkeisiin. Muut rahan ominaisuudet ovat kuorrutusta siinä mielessä, että raha ei ole olemassa näiden ominaisuuksien vuoksi. Ne ovat sivuvaikutus siitä, että rahaa käytetään vaihdannassa. Jos rahan vaihdantafunktiota ei olisi, ei olisi rahaa eikä siis näitä kuorruteominaisuuksia.

    • 5.10

      sanoo

      Kiitti vastauksesta. Ja hyvä tärppilistalinkitys, ymmärrän nyt tason jolla liikutaan.

      Mä luulen että paljolta tältä rahamystiikalta ja hämmennykseltä oltaisiin vältytty, jos rahaa olisi opetettu paremmin perusoppikirjoissa. Esimerkiksi luotonlaajennusmalli. Sen käyttöä oppikirjoissa on kritisoitu jo tovi (esim. http://mainlymacro.blogspot.fi/2012/07/kill-money-multiplier.html), ja ehkä asia on menossa parempaan päin. Matti Pohjola muokkasi sitä tarinaa uusimpaan Taloustieteen oppikirjaan, minkä raha-aktivistitkin huomasivat (http://www.adressit.com/a/108362). Ja hyvä että muokkasi, se vanha versio oli sellainen että en voi kovin paljoa syyttää nuorisoa jos heille jäi kehno kuva valtavirran taloustieteen rahaa koskevasta ymmärryksestä sen pohjalta.

    • 5.11

      Anonyymi sanoo

      Allan, huomasivat ja olivat myös aktiivisia ongelman huomioimisessa

      TD:n sivuilta:

      "Matti Pohjola korjasi Taloustieteen oppikirjaa sen jälkeen, kun Suomen Talousdemokratia ry:n puheenjohtaja Patrizio Lainà oli antanut hänelle palautetta. Nyt (esimerkiksi vuonna 2014 julkaistussa 11. painoksessa) rahakerroinmalli on unohdettu. Rahan luominen opetetaan nyt niin, että pankit eivät tarvitse tallettajien rahoja myöntääkseen lainoja vaan ne voivat hankkia vähimmäisvarantovaatimuksen täyttämiseksi vaadittavat keskuspankkireservit joko muilta pankeilta tai suoraan keskuspankista. Pankkien lainaustoimintaa ei siis enää rajoita tallettajien varat, vaan pankkien näkemys lainaajien luottokelpoisuudesta. Tämä on selvä parannus aiempaan ja vastaa hyvin todellisuutta."

      http://talousdemokratia.fi/?q=node/172

    • 5.12

      Anonyymi sanoo

      "Muut rahan ominaisuudet ovat kuorrutusta siinä mielessä, että raha ei ole olemassa näiden ominaisuuksien vuoksi. Ne ovat sivuvaikutus siitä, että rahaa käytetään vaihdannassa."

      Eiköhän me tämän lauseen myötä voida unohtaa tämä Pursiainen ja kuvitelma siitä, että hänellä olisi kyky valistaa ihmisiä modernin kapitalismin toiminnasta. Koko ajatus siitä, että rahan voisi pilkkoa taloustieteellisessä analyysissä osiin on ihan naurettava. Raha on yhteiskunnallinen instituutio, jonka tutkiminen on kaikista mielekkäintä tutkimalla sitä osana muuta yhteiskuntaa.

      Pursiaisella on vähän samankaltainen lähestymistapa talouteen kuin Freudilla oli alkuperäiskulttuureihin: tehdään nojatuolissa ajatuskokeita ja väitetään niiden olevan niin yksinkertaisia, että ne tuottavat toteemisukonnon todellisen olemuksen esille ja tarjoavat pohjan ajattelulle. Toinen lähtökohta onkin sitten esim. Lévi-Strauss'n lähtökohta: mennään paikan päälle katsomaan, että mitä niissä toteemikulttuureissa oikein tapahtuu.

      Mihin minä subjektiivisesti käytän rahaa on jokseenkin merkityksetöntä kun rahaa tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä. Minä en nimittäin ole yhteiskunta; "L'état, ce n'est pas moi".

    • 5.13

      Anonyymi sanoo

      Outoa miten onneissaan Pursiainen ja Tuukka levittävät täällä evankeliumiaan, mutta eivät suostu vastaamaan edes näin yksinkertaisesti esitettyyn kritiikkiin.

      Minua ainakin kummastuttaa lause jota yllä oleva sitatoi, kuin myös Pursiaisen tapa ajatella, että yhtä yksilöä tutkaillen voidaan kaikki yhteiskunnallinen toiminta päätellä. Mihin tämä kaikki oikein perustuu? Jos vastaus on, että "taloustieteeseen", ei minulle jää ainuttakaan epäselvyyttä siitä miksi on olemassa "muitakin koulukuntia" ja miksi he suhtautuvat teihin välillä jopa turhan vihamielisesti.

      Muiden tiedekuntien perusolettamukset eivät totisesti ole siksi olemassa, että niiden haastajia pilkataan. Nähtävästi kuitenkin te kaksi ette osaa muuta tehdä.

  5. 6

    Anonyymi sanoo

    Hyvä loppukaneeti. Raha-aktivistien puheissa aina tulee esiin rahauskonto, mutta todellisuudessa he juuri ovat niitä rahauskovaisia. Hyvä kirjoitus! Keep it up. 🙂

  6. 7

    Anonyymi sanoo

    Hetkinen? Kerrot siis klassisen saaritarinan ja väität ettei nykyistä fiatraha järjestelmää voi kritisoida, koska kuvitteellisella saarella raha/luotto toimii eri tavalla? Kun rahajärjestelmä monimutkaistuu myös väärinkäytökset kirjanpidossa kasvavat. Etenkin kun kirjaa pidetään epämääräisistä lupauksista!

    • 7.1

      Anonyymi sanoo

      Miten Fiat raha liittyy kirjanpitoväärinkäytöksiin? Kyllä se kirjanpito olisi ihan samanlaista vaikka oltaisiin kultakannassa.
      Jos puhut pankkien kirjanpidosta liittyen rahan "luomiseen", niin pankeilla on ollut oikeus antaa enemmän lainaa kuin niillä on varantoja ainakin 1600-luvulta asti (Vähimmäisvarantojärjestelmä joka nykyäänkin on käytössä).

    • 7.2

      Anonyymi sanoo

      Näinhän se on. Pankkien setelit(eli kultalupaukset) ovatkin käytännössä olleet fiat rahaa jo pitkään. Niiden arvo on perustunut tyhjiin lupauksiin.

  7. 9

    sanoo

    "imittäin jos raha-aktivistit tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa." Kuulun kategoriaan "muut" ja challenge accepted.

    Mikä tapahtumaketju aiheuttaa saarella pankin kaatumisen?

    Kyse on rahoitusjärjestelystä, johon suostuvat sekä pankki, että lainanottaja, mutta pankkien velkojien mielipidettä ei kysytä, eli katteettomien lupausten muuttaminen rahaksi.

    http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/207699-pankit-ovat-panttilainaamoja

    -Amos Ahola

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    Hei! Kiitos hyvästä ja havainnollistavasta kirjoituksesta. Haluaisin vielä selvyyden vuoksi kysyä muutamaa asiaa.
    1. Pitääkö raha-aktivistien ja esimerkiksi linkkaamanne Independentin artikkelin väite jonka mukaan pankit antolainaavat enemmän rahaa kuin niihin on talletettu paikkaansa? Olisiko tällainen ylipäätään mahdollista? Voisiko esimerkiksi tarinanne saarella pankki ottaa vastaan Leenan 100 kookospähkinän talletuksen mutta sen sijaan, että antaisi vain Liisalle heti nuo 100 kookospähkinää, antaisi sekä Liisalle että Tiinalle palmunlehden, jossa lukee ”maksamme tästä 100 kookospähkinää”. Tämän jälkeen korot maksettaisiin samalla tavalla kuin esimerkikssä. Mikäli luottamus siihen, että pankki todella maksaa tuon 100 kookospähkinää on korkea, näitä palmunlehtiä voitaisiin käyttää kaupankäynnissä kookospähkinöiden sijaan. Näinhän ilmeisesti aikoinaan pankkien vekseleitä (seteleitä) käytettiin vaihdon välineenä virallisen rahan eli jalometallien ohella ja sijasta. Olisiko siis tällöin mahdollista että pankin kookospähkinävekseleissä ihmisille luvattujen kookospähkinöiden määrä olisi suurempi kuin pankkiin tuotujen oikeiden kookospähkinöiden määrä? Tämä ainakin vaikuttaisi minusta ihan mahdolliselta siinä tapauksessa, että ihmiset eivät tule oikeasti vaatimaan kookospähkinöitä vaan käyvät vaihtokauppaa vain palmunlehdillä (vekseleillä, seteillä). Kumpi väite siis pitää paikkansa: A) talletukset pankissa=pankin antolainaus vai B) talletukset pankissa<pankin antolainaus? Raha-aktivistit ilmeisesti uskovat, että B) pitää paikkansa.
    2. Mikäli raha-aktivistien väite, että pankit lainaavat ihmisille enemmän rahaa kuin niihin talletetaan ei pidä paikkansa, miksei sitä kumota missään empiirisesti datalla, joka osoittaa, että talletukset=pankkien antolainaus? Onko tällaista dataa olemassa? Mihin esimerkiksi Independentin artikkelien väite Sveitsiläispankkien luoman rahan määrästä suhteessa keskuspankin luoman rahan määrään perustuu?
    3. Rahaa väärentämällä voi mitä ilmeisimmin saada myös todellista varallisuutta pelkän rahan sijaan. Jos rahanväärentäjä pystyy rahaa luomalla tuomaan itselleen myös todellista varallisuutta, eikö pankki pystyisi tiettyyn pisteeseen asti samaan luomalla rahaa, mikäli se olisi mahdollista? Raha-aktivistien puheissa pankkien toiminta tosiaan kuulostaa lähinnä lailliselta rahan väärentämiseltä. Olisi mielenkiintoista tietää onko asia näin.
    4. Mikäli raha-aktivistien väitteet eivät pidä paikkaansa, lainsäädännöllä, joka kieltää pankkeja "luomasta rahaa" eli antolainaamasta enemmän kuin niihin talletetaan, ei pitäisi olla mitään vaikutusta mihinkään. Tällöin Sveitsin kansanäänestyksen lopputuloksellakaan ei pitäisi olla minkäänlaisia vaikutuksia? Onko asia näin? Entäpä 100% reservivaatimus, jota sveitsiläispankeille on ehdotettu? Mitä seurauksia sillä olisi tai vaikuttaisiko se mihinkään? 100% reservivaatimus on käsittääkseni raha-aktivistien agendalla. Miten tilanne jossa pankkien reservit ovat 100% talletuksista eroaisi nykytilanteesta ja olisiko se mielestänne parannus nykytilanteeseen? Pitäisikö pankeilla ylipäätään olla minkäänlaisia vaatimuksia reservien suhteen?

    • 10.1

      Anonyymi sanoo

      Hyviä kysymyksiä. Arvon Katsastaja pyysi kommentoimaan saariesimerkkiä ja tässä niin on tehty. Mitä Liisan ja Leenan saarella tapahtuisi jos pankki saisikin lainata enemmän kuin sinne on talletettu, ja opettaako tämä esimerkki mitään nykymuotoisesta pankkitoiminnasta?

    • 11.1

      sanoo

      Parahin RogerB,
      Et tainnut lukea kirjoitusta. Siinähän nimenomaan todettiin, että pankki luo jossakin mielessä rahaa, mutta että raha-aktivistien väitteet eivät seuraa tästä. Linkkaamasi vaatimaton artikkeli väittää, että financial intermediary -teoria pankista tarkoittaa sitä, että pankki siirtää rahaa ihmiseltä toiselle. Mutta kuten kirjoituksessa todettiin, teoria ei tarkoita tätä, vaan teoria sanoo, että pankki siirtää varallisuutta ihmiseltä toiselle, ei rahaa. Artikkelin kirjoittaja ei käyttänyt lainarahaa mihinkään, joten kysymyksessä oli vain kirjanpitotoimenpide, jolla ei ole mitään tekemistä pankin todellisen tehtävän kanssa. Pankkien tehtävä on antaa lainoja, joita käytetään johonkin. Jos artikkelin kirjoittaja olisi ostanut lainaamallaan rahalla vaikka talon, olisi ilmiselvää että pankki on siirtänyt varoja (talon) lainaajalle. Tämä on pankkien tehtävä.

  9. 12

    Anonyymi sanoo

    Lenin aikoinaan hokasi, että kun pankeilta otetaan rahat pois ja jaetaan kansalle köyhyys poistuu. Oikeesti kävi niin, että koko talous romahti ja maailman suurimpaan viljanviejään teki neropatit 1. nälänhädän jossa kuoli miljoonia. Jos nyt nerot haluaa kokeilla samaa uudestaan, toivon että kaukana Suomesta. Venezuela voisi olla hyvä koekenttä.

  10. 14

    Anonyymi sanoo

    Mites silloin kun Leenan tallettaessa 100 kookospähkinää pankkiin pankki voikin lainata ulos 1000 kookospähkinää?

    • 14.1

      Anonyymi sanoo

      Niin miten sitten käy. Kerropa, miten tämä tapahtuu. Kerro piinallisen tarkasti yksityiskohtia kaihtamatta.

      klaus kultti

    • 14.2

      sanoo

      Luotonlaajennus on pankkien perustoimintaa, siinä on se ero, että näppiksellä voi hakata tilille numeroita, mutta ei pähkinöitä. Sitten on hyvä, jos on vielä oma Fed, kuten Wall Streetin pankeilla. Saa ne pähk, anteeksi numerot kaupaksi, kun on country clubilla sopimut korkotason.

    • 14.3

      Anonyymi sanoo

      Eli tämä kertoo sen miksi tämä kookospähkinävertaus on äärimmäisen naivi eikä kerro miten pankit oikeasti toimivat. Tiedän toki, että Klaus kuten blogin ylläpitäjätkin tietävät miten luotonlaajennus toimii, mutta on lähestulkoon blogin lukijoiden harhaanjohtamista jättää se aspekti pois tarinasta.

  11. 15

    Anonyymi sanoo

    Hei!

    Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta peruskirjoitusesta pankkijärjestelmän toiminnasta. Peruskursseista on jo sen verran aikaa että on aina kiva kerrata perusasioita.

    Erityisen mielenkiintoista on huomata, että olette identifoineet että eri kirjoittajat ovat alkaneet kirjoittaa rahasta ja pankkijärjestelmästä yhtenäisellä tavalla. Vaikka kaikki eivät allekirjoita kaikkia väittämiä, on näissä eri kirjoituksissa selkeitä yhtenäisiä piirteitä, joita kutsutte "raha-aktivismiksi". Raha-aktivisimissa on useita ongelmia, kuten se että raha-aktivistit usein esitetään valtavirtataloustietelijöinä.

    Tämähän on siis Asiattoman Lehdistökatsauksen ensimmäinen diskurssianalyysi. Kiitos siitä! Voiko tästä tehdä nyt siis johtopäätöksen että talouspuhetutkimus onkin POP?

    – Olli

  12. 16

    OS sanoo

    Katsastaja H: "Kirjoitus herätti keskustelua niin sosiaalisessa mediassa kuin HS:n mielipidepalstallakin, ks. tämä ja tämä."

    Kumpikin "tämä" on linkki, mutta ne molemmat johtavat samaan paikkaan (HS:n mielipidepalstalle).

  13. 17

    sanoo

    Eikös keskeistä ole luotonlaajennus, se on sitä näppiksellä rahan/tavaran/vapaa-ajan luontia, mitä pankit taikovat tyhjästä?

    • 17.3

      OS sanoo

      Kuinka niin? Miten Asiattomien käsitys rahasta vaikuttaa siihen luoko pankki tavaraa tai vapaa-aikaa näppiksellä. Miten pankki voisi ylipäätään muka luoda tavaraa tai vapaa-aikaa?

  14. 18

    sanoo

    Erittäin hyvä kirjoitus.

    On huolestuttavaa, että eräät ekonomistit ovat viime aikoina antaneet raha-aktivisteille lisää "pökköä pesään" omilla kirjoituksillaan, joissa on käsitelty rahaa ja velkaa aika populistiseen sävyyn. Ilmeisesti tämä on ollut tahatonta ja tarkoituksena on ollut vain kansanomaistaa vaikeita asioita. Raha-aktivistit ovat kuitenkin löytäneet näistä kirjoituksista kohtia, joiden he ovat katsoneet tukevan omia nyrjähtäneitä ajatuksiaan.

    • 18.1

      Anonyymi sanoo

      Kookospähkinöitä kansalle??? Asiattomat taisivat olla ne, jotka tässä tapauksessa nyrjähtivät.

  15. 19

    sanoo

    Oletteko Asiattomat huomioineet lainkaan niukkoja resursseja? Entä jos kookospähkinöitä ei olekaan loputtomasti saarella? Mitä käy palmulehville kirjattujen lupausten tulevista kookospähkinöistä?

    Käsittääkseni rahan luomisessa ongelmana on myös se, että todellinen varallisuus, eli planeetallamme olevat resurssit, ovat niukkoja. Tileille voi tehdä kirjauksia loputtomiin, mutta fakta on, että luonnonvaroja ei ole loputtomasti tarjolla. Tästä syystä yksityispankkien mielivaltainen rahan luominen on ongelmallista, ilman että tilikirjauksia vastaavia resursseja on oikeasti olemassa.

    • 19.1

      OS sanoo

      "Oletteko Asiattomat huomioineet lainkaan niukkoja resursseja? Entä jos kookospähkinöitä ei olekaan loputtomasti saarella? Mitä käy palmulehville kirjattujen lupausten tulevista kookospähkinöistä?"

      Esimerkissä Liisa lupaa Leenalle kookospähkinöitä tietyn määrän. Voisi toivoa, että Liisa pystyy oikeasti keräämään lupaamansa määrän. Jos ei, niin sitten hän joutuu laiminlyömään velkansa ja täytyy tehdä jonkinlainen järjestely. Tuollaisiin ongelmiin ei tietenkään mitään pankkeja tarvita, vaan Liisa voi velkaantua suoraan Leenalle.

      "Käsittääkseni rahan luomisessa ongelmana on myös se, että todellinen varallisuus, eli planeetallamme olevat resurssit, ovat niukkoja. Tileille voi tehdä kirjauksia loputtomiin, mutta fakta on, että luonnonvaroja ei ole loputtomasti tarjolla. Tästä syystä yksityispankkien mielivaltainen rahan luominen on ongelmallista, ilman että tilikirjauksia vastaavia resursseja on oikeasti olemassa."

      Mutta eihän pankkien tilikirjauksissa ole resursseja vaan euroja (tai muuta rahaa). Miksi se olisi mikään ongelma, kuinka paljon on euroja suhteessa resursseihin?

    • 19.2

      Anonyymi sanoo

      Oletko kuullut finanssikriiseistä? Toisin kuin jotkut olettavat ne vaikuttavat tuotantoon.

    • 19.3

      OS sanoo

      Mitenkä finanssikriisit liittyvät niihin asioihin, joista tässä keskusteltiin?

    • 19.4

      Anonyymi sanoo

      "Mutta eihän pankkien tilikirjauksissa ole resursseja vaan euroja (tai muuta rahaa). Miksi se olisi mikään ongelma, kuinka paljon on euroja suhteessa resursseihin? "

      On kai yleisesti tunnustettu, että finanssikriisejä edeltää lähes poikkeuksetta luottoekspansio.Kun pankkien holtittomasta lainaamisesta seuraava luottamuskupla puhkeaa, myös reaalitalous ajautuu kriisiin.

      Eli kun pankit kirjaavat euroja liikaa suhteessa resursseihin, vaikuttaa tämä lopulta myös reaalitalouteen. Voidaan toki ajatella, ettei tällä ole pitkän aikavälin talouskehityksen kannalta mitään merkitystä.

      Finanssikriisien jälkeistä aikaa elävien ihmisten arjessa tämä kuitenkin näkyy melko ikävällä tavalla. Kaikkein ikävintä tilaanteessa on se, että suuret velkojat (eli pankit) voivat ottaa kohtuuttomia riskejä, sillä heidän saatavat kyllä turvataan.

      Tämä on ehkä hieman eri keskustelu kuin se, mihin asiattomat pyrkivät. He kuitenkin väittävät seuraavaa:

      "Pankeilla ei ole "rahanluonnin" vuoksi erityistä valtaa. Ne vain välittävät rahoitusjärjestelyjä, johon kaikki osapuolet suostuvat."

      Ylläoleva ei pidä paikkaansa, sillä pankit välittävät asiakkaidensa varallisuutta myös "omin luvin".

      -sistema

    • 19.5

      OS sanoo

      "On kai yleisesti tunnustettu, että finanssikriisejä edeltää lähes poikkeuksetta luottoekspansio.Kun pankkien holtittomasta lainaamisesta seuraava luottamuskupla puhkeaa, myös reaalitalous ajautuu kriisiin."

      No luotonanto kyllä yleensä lamassa supistuu ja on muulloin suurempaa, mutta tuosta yksinään ei voi vielä kovin paljoa päätellä.

      "Eli kun pankit kirjaavat euroja liikaa suhteessa resursseihin, vaikuttaa tämä lopulta myös reaalitalouteen. Voidaan toki ajatella, ettei tällä ole pitkän aikavälin talouskehityksen kannalta mitään merkitystä."

      Minä väitän, ettei eurojen määrällä resursseihin ole kovin paljoa väliä. Yleensä ottaen resurssien, kuten esim öljyn, hinnat ovat sangen joustavia. Jos euroja tulee lisää, resurssien hinnat mukautuvat siihen (eli nousevat) nopeasti. Jotkut muut hinnat, kuten esim työn hinta, eivät taas ole yhtä joustavia.

      Minä väitän myös, että keskuspankilla näissä asioissa viimeinen sana.

      ""Pankeilla ei ole "rahanluonnin" vuoksi erityistä valtaa. Ne vain välittävät rahoitusjärjestelyjä, johon kaikki osapuolet suostuvat."

      Ylläoleva ei pidä paikkaansa, sillä pankit välittävät asiakkaidensa varallisuutta myös "omin luvin"."

      Kenenkään ei ole pakko lainata pankilta tai pankille, jos ei halua.

    • 19.6

      Anonyymi sanoo

      Jos väität, että rahanmäärän kasvaessa joidenkin hyödykeiden (öljy) hinnat joustavat eri tavalla kuin toisten(työ), rahanmäärä epäilemättä muuttaa tuotantorakennetta. Sillä edellytyksellä tosin, että uskot hintamekanismiin ohjaavan kysyntää ja tarjontaa.

      Minäkin uskon, että keskuspankki on vaikutusvaltaisempi kuin "tavallinen" pankki.

      Jos raha ymmärretään velka/tilikirjana, vastaanottaessasi rahaa vastaanotat aina (keskus)pankin tili/velkakirjan. Siis aina kun vaihdat jotakin rahaan lainaat resursseja (keskus)pankille.
      Vaikkei rahaa ymmärrettäisi näin, rahapalkka maksetaan lähes poikkeuksetta pankkitilille.

      Varsinaista pakkoa pankille lainaamiseen ei kuitenkaan tietenkään ole. Aina voi ryhtyä erakoksi tai muuttaa alueelle, jossa pankkirahaa ei käytetä.

      Itse annan kuitenki mieluummin pankkien käyttää kohtuuttomia ja mielestäni perusteettomia etuoikeuksiaan, kuin ryhdyn edellisen kaltaisiin toimiin. En myöskään näe rahaa vain ongelmana.

      Kyseenalaisen rahoitusjärjestelmän ja siihen liittyvän poliittisen valtapelin sivuuttamiset saavat kuitenkin sappeni kiuhumaan. Aivan kuin ne eivät muka vaikuttaisi tuotantoon.

      Tämä on kuitenki kai hieman eri keskustelu kuin se, mitä sinä ja asiattomat pyrkivät käymään.

      -sistema

    • 19.7

      OS sanoo

      Keskustelu voi olla hiukan eri, mutta haluan silti vastata. (En usko, että Asiattomat yrittäisivät väittää esim rahan olevan neutraalia.)

      "Varsinaista pakkoa pankille lainaamiseen ei kuitenkaan tietenkään ole. Aina voi ryhtyä erakoksi tai muuttaa alueelle, jossa pankkirahaa ei käytetä.

      Itse annan kuitenki mieluummin pankkien käyttää kohtuuttomia ja mielestäni perusteettomia etuoikeuksiaan, kuin ryhdyn edellisen kaltaisiin toimiin."

      Tai voit vaikka aina muuttaa palkkasi käteiseksi sen saavuttua tilille niin nopeasti, kuin kerkiät. Tällöin pankki ei pysty "omin luvin" lainaamaan rahojasi (kuin mitättömän aikaa).

      On totta, että jonkinlaista pankkien palvelujen käyttöä on vaikea välttää, mutta ei kai tätä voi kutsua kohtuuttomaksi tai perusteettomaksi eduksi? Vai onko vastaavasti ruokakaupoilla kohtuuton ja perusteeton etu, kun minä olen, kuten moni muukin, kovin riippuvainen niistä? Sama pätee vaatekauppoihin sekä rakennusyhtiöihin (jotka rakentavat useimmat asunnot, jotka ovatkin ihmisille tuikitärkeitä).

      Haluaisitko jotenkin ottaa pankeilta pois mielestäsi kohtuuttomia/perusteettomia etuja? Mitä se käytännössä tarkoittaisi?

    • 19.8

      Anonyymi sanoo

      Kyllä olen kovin riippuvainen kaikista mainitsemistasi asioista. Ostan niiltä kaikilta palveluja kuitenkin juuri rahalla. Tämä tekee rahasta erittäin keskeisen välineen organisoitaessa yhteiskunnallista hallintoa.

      Käytännössä pankkijärjestelmän uudistamisessa tulisi lähteä liikkeelle keskuspankin saattamisesta demokraattisen valvonnan piiriin. Keskuspankilla kun on keskeinen rooli rahajärjestelmän kontrolloinnissa kuten itsekin huomautit.

      Kuten kommunismia kritisoitaessa on usein tuotu ilmi, valtion virkamiehet eivät ole erehtymättömiä. Samoin keskuspankkiirien kyky tehdä enemmmistön kannalta suotuisia ratkaisuja on rajoittunut. Ajavathan hekin lähinnä omia etujaan.

      Pankkijärjestelmän uudistaminen linkittyykin ajatuksissani vahvasti poliittisen hallintojärjestelmän uudistamiseen. Kannatankin suoraa demokratiaa, sillä se mahdollistaa mielestäni politiikan tekemisen markkinamekanismin edellyttämällä tavalla. Ilman vaalien välillä tapahtuvia äänestyksiä poliitikot kun eivät saa äänestäjiltä hintamekanismin edellyttämiä signaaleja poliitisista päätöksistään.

      Käytännössä minulla ei ole valmiita ratkaisuja enkä tiedä, mitä kaikkia ongelmia suoraan demokratiaan liittyy. Toivon kuitenkin, että ihmiskunnan historiasta tutun vallan keskittämisen sijaan prosessi, jossa valtaa hajautetaan entistä laajemmalle joukolle, jatkuu myös tulevaisuudessa.

      -sistema

    • 19.9

      OS sanoo

      Mä en tiedä tarkkaan, miten rahapolitiikasta päättäminen tulisi järjestää, mutta suhtaudun vähän epäluuloisesti demokratiaan tältä osin. Jotkut asiat on parempi hoitaa vähän teknokraattisemmin. Toivoisin ehkä melko mekaanisesti johonkin tavoitteeseen pyrkivää keskuspankkia. Tavoite voisi olla vaikka 2% vuodessa nouseva hintataso tai 4% vuodessa nouseva nimellinen BKT.

      Tämä toki aika erilainen aihe, kuin mistä raha-aktivistit puhuvat. Sääli, että sopivasta rahapolitiikan tavoitteesta puhutaan mediassa vähemmän kuin tällaisesti 100%:n reservivaatimuksista ym.

  16. 20

    sanoo

    Kiitos hyvästä, kriittisestä kirjoituksesta! Tällaisia kaivataan.

    Kun täällä nyt näyttää olevan äänessä useampiakin raha-asiantuntijoita, niin tässä voisi olla ainekset pidemmällekin keskustelulle. Katsotaan 🙂

    Avaan pelin omalta osaltani yhtymällä osittain Allan Seurin kritiikkiin. Itse blogikirjoitus sisälsi hyvin paljon asiaa, ja mielestäni kritisoi monin paikoin hyvinkin osuvasti sitä keskustelua ja niitä väitteitä mihin yleensä törmää kun lukee "taviksille" suunnattuja rahaevankeliumeja. Mutta Allanin tavoin näkisin että tässä niputettiin nyt ryhmiä jotka eivät mielestäni kuulu yhteen. En ole suomalaista "skeneä" seurannut kovinkaan paljon, mutta vaikkapa Modernin Rahateorian (MMT) taustalla vaikuttaa useampiakin professoreja (Randall Wray etunenässä), ja olen yksityisessä kirjeenvaihdossani törmännyt myös Euroopassa yhteen professoriin ja ainakin yhteen rahataloustieteen tohtoriin, jotka ovat tunnustautuneet jonkinlaisiksi MMT:n kannattajiksi. Jos MMT:n leimaa epätieteelliseksi hölynpölyksi, niin on vaarana että samalla tappaa erittäin hyödyllisen keskustelun. Voi toki olla että käsitin väärin Katsastaja H:n kommentit MMT:stä, koska en usko että näin järkevän kuuloisen blogin ideaan sopisi leimata kaikki rahan olemuksesta saarnaavat käärmeöljyn myyjiksi.

    Voisi olla myös hyödyllistä kuulla, että edustaako Katsastaja H tässä lähinnä "valtavirtataloustiedettä" (mitä se sitten onkin) ja onko Allan Seuri mahdollisesti enemmän valtavirran ulkopuolella? Ja jos on, niin millainen "koulukunta" on lähinnä Allanin omaa ajatusmaailmaa? Itse tulen akateemisen taloustieteen ulkopuolelta, mutta olen kehittämässä jo kohta kolmatta vuotta, itsenäisesti, uudehkolta haiskahtavaa luottoteoriaa. Siinä on paljon yhtymäkohtia mm. Alfred Mitchell-Innesin kahteen kirjoitukseen sadan vuoden takaa, ja myös Schumpeterin tuotannosta, kuten myös myöhemmän Hicksin ajatuksista, olen löytänyt joitakin yhtymäkohtia teoriaani. En siis näe tunnustavani minkään nykyisen koulukunnan opetuksia, ja pystyn näkemään paljon hyvää niin jälkikeynesiläisten kuin vaikkapa "itävaltalaistenkin" ajatuksissa.

    Name-droppingista huolimatta en kuitenkaan haluaisi suunnata tätä keskustelua liian akateemiseen suuntaan, vaan jonkinlainen "maalaisjärki", tämän blogikirjoituksenkin hengessä, riittää mielestäni tässä keskustelussa hyvin. Nämä ovat lopulta yksinkertaisia asioita.

    • 20.1

      sanoo

      Opin käyttämään Googlea, joten Pursiainen ja Seuri älkööt vaivautuko avaamaan taustojaan minulle erikseen 🙂 Palaan asiaan blogikirjoituksen muodossa piakkoin. Pursiaiselle vielä kerran kiitokset erittäin selkokielisistä ja -järkisistä kirjoituksista! Jos tähän keskusteluun onnistun tuomaan lisävaloa, niin sitten menee todella hyvin.

  17. 21

    Anonyymi sanoo

    Tässä tarinassa pankki toimi välittäjänä, oli tiedossa että, jollain on riittävä määrä pähkinöitä, joita joku toinen tarvitsi, lisäksi laina tai luotto mahdollisti saaren varallisuuden kasvattamisen siinä mielessä että saarelle rakennettiin toinen talo jonka kai voidaan ajatella olevan varallisuutta. Nykyään kuitenkin pankit myöntävät usein lainoja, jotta voidaan ostaa asuntoja, jotka ovat olleet olemassa jo vuosikymmeniä, eli uutta rahaa syntyy kiertoon, mutta mitään oikeaa varallisuutta ei synny, onko tämä ongelma?

    Käytännössä kaikki joutuvat käyttämään näitä pankin myöntämiä palmunlehtiä kaupankäyntiin, mutta niitä syntyy vain jos joku tekee diilin pankin kanssa, jotta palmunlehtiä olisi riittävästi liikkeellä niin diilejä pankkien kanssa pitäisi tehdä jatkuvasti, koska diilin umpeutuessa palmunlehti "häviää". Ollaan siis riippuvaisia pankin kyvystä luoda lisää maksuvälineitä, joita syntyy kun joku ottaa pankilta luottoa. Onko tämä ongelma?

    Nykyään raha on pääosin elektronista ja on syntynyt pankkien myöntäessä lainoja. Käyttämämme raha on siis käytännössä lainassa pankista ja siitä pääasiassa maksetaan korkoa, raha on ikään kuin vuokralla. Isossa mittakaavassa tuosta vuokralla olevasta rahamäärästä maksettava korko muodostunee melko isoksi potiksi, josta osaa päätyy pankeille voitoksi. Onko tämä ongelma? Jos pankit toimivat käyttämämme rahan vuokranantajina, niin eikö se silloin anna niille valtaa?

  18. 22

    Anonyymi sanoo

    Tässä yhden "aktivistin" ajatuksia rahajärjestelmästä aiheutuvista ongelmista

    • 22.2

      Anonyymi sanoo

      Oli tuossa varsinkin alussa paljon muutakin juttua esimerkiksi korkomenojen vaikutuksista. Rinnakkaisten valuuttojen potentiaalinen merkitys koko rahajärjestelmän haavoittuvuutta vähentävänä tekijänä olikin sitten eri juttu.

  19. 23

    sanoo

    "…2. että pankit tosiasiassa välittävät varallisuutta aivan kuten taloustieteen oppikirjassa sanotaan…"

    Katsastaja H

    Tämä näkemyksesi on myytti jota on opetettu kansantaloustieteessä pitkään. Olet yksinkertaisesti väärässä. Olen muistaakseni aiemminkin yrittänyt tuoda esille linkkejä joissa rahatalouden mekaniikkaa selitetään siten kuin se todellisuudessa on. Tässä tällainen aivan rautalanka malli aluksi : https://www.youtube.com/watch?v=O0wA6SbsHg8&feature=related

    Koska pankkien tehtävä rahan luonnissa eikä rahatalouden mekaniikka ole hallussasi, kuinka kuvittelet voivasi ymmärtää kansantalouden toimintaa?

    • 23.1

      Anonyymi sanoo

      Toi oli kyllä hyvä pätkä. Ei toimi tuo Pursiaisen oletus että yksinkertaisella mallilla voitaisiin kuvata meillä nykyään käytössä olevaa systeemiä. Eikä Pursiainen voi koskaan ymmärtää mikä nykyjärjestelmässä mättää ellei hän ensiksi hyväksy sitä että pankit luovat käyttämämme rahan, eivätkä näin ollen ole pelkästään sen välittäjiä.

  20. 24

    Anonyymi sanoo

    "Myös niin sanottu elvyttävä kansalaisosinko (engl. QE for the people) vaikuttaa ajatuksiltaan perustuvan osittain aktivistien luulolle, että rahan jakaminen tekee maailmasta rikkaamman"

    Onkohan Pursiainen tutustunut aiheeseen? Tarkoituksenahan on käsittääkseni estää rahan määrän väheneminen joka seuraa kun pankeista ei oteta lisää lainaa samaan tahtiin kun vanhaa maksetaan pois.

    Tässä (vaikeaselkoisessa) videossa yksi hairahtunut foliohattusetä kertoo että hänen mielestään ns helicopter money on varteenotettava työkalu keskuspankeille

    • 24.1

      OS sanoo

      Olen aika varma, ettei Pursiaisen tarkoitus ollut kiistää QE:n toimivuutta.

    • 24.2

      Anonyymi sanoo

      Se QE mitä keskuspankit tekevät on melkolailla eri touhua kuin QE for people

  21. 25

    Anonyymi sanoo

    Vastaan nyt saarihaasteeseen, kun sitä kai tässä kyseltiin.

    Tarinassa on siis saari, jossa elää Liisa ja Leena. Liisa ja Leena voivat joko kerätä kookospähkinöitä tai rakentaa majan. Majan rakennus kestää puolivuotta, eikä sinä aikana voi kerätä kookospähkinöitä, joita on kuitenkin pakko kulutaa.

    Saarella on toimii myös pankki, joka voi laskea liikkeelle palmunlehtiä. Palmunlehdet toimivat lupauksina majoista tai kookospähkinöistä.

    Majat täytyy rakentaa itse.

    Leenalla on jo maja ja palmunlehti, joka kertoo hänellä olevan 100 kookospähkinää pankissa. Liisalla ei ole kookospähkinöitä eikä majaa.

    Liisa haluaa rakentaa majan, ja on siksi valmis maksamaan vuoden päästä enintään 110 kookospähkinää saadakseen 100 kookospähkinää nyt. Liisa kysyy pankista, onko mahdollista saada lainattua 100 kookospähkinää? Pankki antaa Liisalle Leenan kookospähkinät, mutta vaatii Leenaa maksamaan 110 takaisin myöhemmin.

    Leena sairastuu eikä voi kerätä kookospähkinöitä. Leena menee pankkiin nostamaan 20 kookospähkinää. Pankkilla ei ole enää pähkinöitä. Leena kuolee nälkään.

    Pankilla on erityistä valtaa saarella.

    -sistema

    • 25.1

      Anonyymi sanoo

      Pankki antaa Liisalle Leenan kookospähkinät, mutta vaatii LIISAA maksamaan 110 takaisin myöhemmin.

      -sistema

  22. 26

    Anonyymi sanoo

    Paratiisisaarelle sijoitettu tarina on kiitettävän yksinkertainen, mutta se perustuu malliin, joka ei vastaa riittävän hyvin todellisuutta eikä sen avulla voi siten osoittaa oikeaksi tai vääräksi raha-aktivistien näkemyksiä rahasta, lainasta ja pankeista.

    Esimerkiksi, tarinan mallissa lainan voi maksaa pankille kookospähkinöillä, jotka voi itse kerätä. Todellisuudessa lainaa ei voi maksaa pankille luonnosta keräämillä euroilla. Malli ei siis kuvaa tältä osin todellisuutta. Jos tämä oletus poistetaan, joudutaan heti ongelmiin. Liisa voisi tietysti lainata kookospähkinät suoraan Leenalta kuten tarinan alussa ja maksaa saaduilla pähkinöillä pankkilainan pois, mutta tässä tapauksessa pähkinät kerää Leena. Entä jos oletetaan, että pankkilainan voi maksaa pois palmunlehdellä, jonka Leena on tallettanut pankkiin. Liisa voi myydä keräämänsä kookospähkinät Leenalle palmunlehdestä. Sen arvo on kuitenkin vähän alle 110 kookospähkinää, mutta lainasopimuksessa Liisa lupautuu maksamaan pankille 110 kookospähkinää. Liisa jää siis vielä velkaa pankille ja palmunlehdet on jo käytetty. Jonkun on siis otettava uutta lainaa ja ostettava saadulla palmunlehdellä Liisalta kookospähkinöitä jotta Liisa voi maksaa lainan korot.

    Ehdottaisinkin, että paratiisisaaren hyödykerahasta siirryttäisiin fiat –rahaan ja tehtäisiin riittävän tarkka malli tälle rahalle. Tarina ja johtopäätökset voisivat olla tällöin toisenlaiset.

  23. 27

    Anonyymi sanoo

    Sistema, sama olisi tapahtunut ilman pankkiakin. Asiaton on siis oikeassa.

    • 27.1

      Anonyymi sanoo

      Tarina ei kerro olisiko Leena lainannut pähkinät Liisalle. Tarinassa pankki lainasi ei Leena.

  24. 28

    Anonyymi sanoo

    Ei tämä yksinkertainen tarina kerro mitään muuta kuin sen että noin yksinkertaisessa tilanteessa hommaa pystyy kuvaamaan tuolla tavalla niin että se kuulostaa toimivalta ja loogiselta.

    Sen sijaan todellisessa maailmassa raha on pääsääntöisesti pankkien liikkeelle laskemaan ja kaikki ovat enemmän tai vähemmän sitä velvoitettu käyttämään elämänsä rahoittamiseen. Pankeilla on siis merkitystä koska käyttämämme rahan luominen on niiden vastuulla, kookospähkinöillä on pirun vaikea maksaa laskuja. Vielä kun tähän lisää sen että pankit laskevat rahaa liikkeelle ainoastaan silloin kun joku uskaltautuu ottamaan heiltä "lainan" päästään siihen tilanteeseen että ollaan riippuvaisia paitsi pankkien rahanluontikyvystä, myös niiden lainanantohalukkuusta ja siitä että riittävän moni lainakelpoinen taho myös ottaa lainaa.

    Pankit eivät välitä varallisuutta leenalta liisalta vaan luovat maksukykyä liisalle, jos uskovat liisan olevan kyvykäs maksamaan sen takaisin tulevaisuudessa.

  25. 29

    Anonyymi sanoo

    Muiden muassa yo. kommentissa onkin jo sanottu, että ei pankissa niinkään mitään välittämistä tapahdu vaan maksukyvyn luomista. Luomista.

    Vielä on tainnut jäädä suoraan, linkittelemättä, kysymättä se, kuinka pankkien väitettyihin "käteviin katoaviin velkasummamerkintöihin" natsaa se tosiasia, että pankki voi omistaa talosi tms., jos et velkaa saa maksettua?

    Mädässä systeemissä pankki voittaa aina. Se ei ole neutraali välittäjä. Pankki haalii ja kerää. Se elää kuin loinen toisten työstä ja varallisuudesta.

  26. 30

    sanoo

    Koko aihe on toissijainen verrattuna Pursiaisen ja kumppaneiden todelliseen perisyntiin:
    https://teknosokrates.wordpress.com/2016/01/08/pursiainen/

    ”Pursiaisen perisynti on, ettei hän muiden itseään kunnioittavien, liberaalien taloustieteilijöiden tavoin ymmärrä antaa arvoa valtavirtaisen makrotaloustutkimuksen tuloksille. Muutoin tiedeauktoriteetteja kumartava blogisti on löytänyt finanssi- ja rahapolitiikasta pienen palasen maailmaa, jonka osalta tunne voittaa järjen ja pseudotiede ohittaa autenttisen tieteen.”

  27. 31

    Anonyymi sanoo

    Tarinassa mättää myös se että siinä eletään vielä omavaraistaloudessa. Mikäli minun olisi mahdollista elää jonkintasoista järkevää elämää ilman että tarvitsisin siihen pankkien luomaa "rahaa", niin toki minun maailmassani silloin pankilla ei juuri olisi merkitystä varsinkin mikäli naapurissa olisi toinen kaveri keneltä voisin lainata tai ostaa niillä itse tuottamillani/kasvattamillani hyödykkeillä enkä tarvitsisi siihen pankkien velanannon kautta syntyneitä merkintöjä elektronisessa järjestelmässä

  28. 32

    Juhani Kivimäki sanoo

    Vastaus saarihaasteeseen alkaa:

    "Aivan samanlaisella huolestuttavalla tavalla matematiikkaan on ilmestynyt joukko ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, ettei joukko {0,1,2,3,4,5,6,7,8,9} riitä kaikkien luonnollisten lukujen summien ilmaisemiseksi. Kutsun näitä henkilöitä Luku-urpoiksi. Luku-urpot väittävät, että saatetaan tarvita sellaisia lukuja kuin 10 ja jopa 13, jotta kaikkien luonnollisten lukujen summat on mahdollista ilmaista. Luku-urpojen eksoottisilta kuulostava väitteet ovat vastoin normaaliälyllä varustettujen ihmisten odotuksia herättäneet vastakaikua joissakin ns. "matemaatikoissa", mutta ovat ilmeisen virheellisiä tavoilla jotka kommenttini sisältämä yksinkertainen esimerkki toivottavasi osoittaa:

    Liisa ja Leena elävät saarella jossa on yhdeksän kookospähkinää eikä mitään muuta. Liisa ja Leena poimivat kumpikin jonkin määrän kookospähkinöitä. Tässä kohtaa todettakoon, että Liisa voi poimia vaikkapa 3 pähkinää tai 6 pähkinää, mutta tarkalla määrällä ei ole vaikutusta tilanteeseen, kuten myöhemmin osoitetaan.

    Jokaiselle peruskoulun matematiikan suorittaneelle on täysin ilmeistä, että poimivat Liisa ja Leena minkä tahansa määrän pähkinöitä, niin kun he laskevat poimimansa pähkinät yhteen, on summa aina jokin luonnollinen luku väliltä [0,9]. Esimerkiksi jos Liisa poimii kolme kookospähkinää ja Leena viisi kookospähkinää, on heillä yhteensä 3 + 5 = 8 kookospähkinää. Toki Leena voisi poimia kuusikin pähkinää, mutta esimerkkini kannalta sillä ei ole merkitystä. Luku-urpojen väite, jonka mukaan yhdeksää suurempia luonnollisia lukuja saatetaan tarvita johonkin, näyttäytyy tämän esimerkin valossa täysin käsittämättömältä.

    On laskutoimituksen kannalta aivan yhdentekevää, poimiiko Liisa omat pähkinänsä ennen Leenaa vai päinvastoin. Tämä on helppo johtaa luonnollisten lukujen yhteenlaskun vaihdannaisuudesta, ts. 3 + 5 = 5 + 3, jonka luulisi olevan tuttu jokaiselle joka osallistuu matematiikkaa koskevaan debattiin. Toki yhteenlasku voitaisiin määritellä jollakin eksoottisella tavalla, jolla vaihdannaisuus ei ole voimassa, mutta tällaisella laskutavalla ei olisi mitään relevanssia Liisan ja Leenan pähkinöiden lukumäärän kannalta. Siispä koko kysymys siitä, missä järjestyksessä Liisa ja Leena pähkinänsä poimivat, on täysin höpsö. Siksi koko kysymyksessä ei selvästi ole mitään järkeä. Tältäkin osin Luku-urpojen näkemykset tuntuvat täysin käsittämättömältä.

    Tietysti saariesimerkkini on hirvittävän yksinkertainen ja siinä pitäisi huomioida monenlaisia asioita, jotta se kuvaisi reaalimaailmaa paremmin. Esimerkiksi Liisa saattaisi haluta antaa Leenalle syntymäpäivälahjaksi puolikkaan kookospähkinän. Jos Liisalla oli kolme pähkinää ja Leenalla viisi, niin lahjanannon jälkeen Liisalla olisi 2½ pähkinää ja Leenalla 5½ pähkinää. Ottamatta kantaa siihen, miten kookospähkinöiden puolittaminen on mahdollista saarella jolla ei ole mitään tarkoitukseen sopivia välineitä, tämäkään ei muuttaisi sitä ilmeistä tosiseikkaa, että Liisan ja Leenan pähkinöiden yhteismäärä on edelleen jokin luonnollinen luku väliltä [0,9]. Puolikkaiden pähkinöiden mahdollistaminen ei mitenkään muuta tilannetta oleellisella tavalla.

    En yritä väittää, etteikö kookospähkinöiden ajatteleminen olisi hauskaa ja hyödyllistä, päinvastoin. Myöskään tarkoituksenani ei ole tappaa lukuteoreettista debattia. Mutta jos Luku-urpot tai muut haluavat kritisoida yllä esitettyjä johtopäätöksiä, heidän on kyettävä kritisoimaan saaresta kertovaa tarinaa.

    Tässäpä siis Luku-urpoille #pähkinähaaste: Esitä esimerkki saaresta, jolla tässä kirjoituksessa kuvatut ehdot ovat voimassa ja jossa Liisan ja Leenan pähkinöiden yhteismäärä voi olla 10 tai 13 (tai jokin muu luonnollinen luku välin [0,9] ulkopuolelta). Jään innolla odottelemaan vastauksia tähän."

    Vastaus saarihaasteeseen päättyy (varsinainen kommentti alla)

  29. 33

    Juhani Kivimäki sanoo

    Mitä järkeä tämän kaltaisessa "keskustelussa" on? Pursiaisen tapa lukea muiden kannanottoja laput silmillään tuntuu huolestuttavaa vauhtia yleistyvän nettikeskustelujen standardiksi. Viimeksi kommentit Janne Saarikiven uudenvuodenpuheeseen olivat aivan samaan tapaan ohiampuvia. Jauhetaan kilometrin mittainen teksti, jonka sisältö on retorista vääntöä aivan jostakin muusta kuin siitä mitä väitetään kommentoitavan.

    Tyypillistä on esittää vastapuolen ajatukset jollain tapaa käsittämättöminä. Tämän pitäisi soittaa hälytyskelloja, että ehkä pitäisi yrittää ymmärtää se vastapuolen argumentti hieman syvällisemmin. Se edellyttää usein ainakin hetkellistä astumista ulos siitä omasta pikku laatikosta. Toki on mahdollista, että Holappa, Ahokas, Iivarinen ja Talousdemokraatit ovat silkkaa huuhaata, mutta todennäköisin selitys se ei ole. Pursiainen tuntuu kuitenkin lähtevän liikkeelle tästä lähtökohdasta ja tämän jälkeen lähinnä etsii vahvistusta tälle näkemykselleen. Lisäksi tämä tehdään ala-arvoisen olkinukkeargumentoinnin kautta. Tässä strategiassa on se etu, että jo etukäteen varmistutaan siitä, ettei omista näkemyksistä tarvitse tinkiä piiruakaan. Tällöin suljetaan pois myös mahdollisuus ymmärryksen kasvamisesta. Mikä olikaan siis keskustelun tarkoitus?

    Yritys kuvata rahanluontimekanismia kookospähkinöillä on sikälikin huvittava, että Roger Wessman yritti tehdä jo saman metsämansikoilla ja sai seuranneessa verkkokeskustelussa pahasti turpiinsa. Mielenkiintoista on, että kun hänen argumenttinsa oli ammuttu yksi kerrallaan asiallisesti ja huolellisesti alas, hän päätyi lopulta päivittelemään sitä, ettei voi ollenkaan ymmärtää mitä toinen osapuoli tarkoittaa, koska hänen oma näkemyksensä asioista on itsestään selvästi se oikea. Eli kun ei kyetä osoittamaan virheitä vastapuolen argumentoinnissa ja ei suostuta tinkimään omista, päädytään vetoamaan tilanteen käsittämättömyyteen. Jo eläköityneen ekonomistin vanhoja ja iskostuneita käsityksiä on ymmärrettävästi vaikea muuttaa, mutta Pursiainen ei voi vielä vedota tähän.

    En tarkoita sanoa, että raha-aktivistit olisivat oikeassa kaikissa asioissa. Esimerkiksi väitteestä: "Mitään pakkoa luoda lisää rahaa korkojen maksuun ei ole, toisin kuin aktivistit väittävät." olen samaa mieltä. Jotkut raha-aktivistit ovat ainakin jossain vaiheessa tämän väitteen tosiasiallisesti esittäneetkin, mutta Ahokas ja Holappa ovat tämän käsityksen ansiokkaasti osoittaneet virheelliseksi blogissaan jo iät ajat sitten. Kuitenkin Pursiainen pitää heitä raha-aktivisteina eli käytännössä väittää heidän esittävän väitteitä, joiden kumoamiseen he ovat todellisuudessa käyttäneet aikaa ja vaivaa.

    Lisäksi tästä on valovuosi matkaa väitteeseen: "Mikään raha-aktivistien johtopäätöksistä ei pidä paikkaansa". Selvästikään Pursiainen ei ole tutustunut raha-aktivistien väitteisiin kuin korkeintaan pinnallisella tasolla ja ampuu siitä huolimatta surutta alas koko heidän agendansa muutamaan olkinukke-esimerkin avulla.

    Esimerkiksi aiemmin mainitsemassani Saarikiven alkuperäisessä kirjoituksessa ei mainita sanaa vero kertaakaan. Siitä huolimatta Pursiainen käyttää monta kappaletta tuodakseen esiin näkemyksiään siitä miten verotus vaikuttaa ihmisten elämään, pohjanoteerauksena: "Valtio nimittäin ottaa verotuksella ihmisiltä oikeaa varallisuutta, siis todellisia hyviä asioita, ei rahaa". Haluaisin nähdä, kun joku yrittää maksaa veronsa iltakävelyllä tai lapsen luistimilla. Keskiajalla verojen maksu muutamalla kapallisella viljaa oli toki mahdollista, mutta emme elä keskiajalla. Samaan aikaan Pursiainen syyttää raha-aktivisteja varallisuuden ja rahan sekoittamisesta toisiinsa.

    Juuri se, että veroja ei voi suorittaa muussa kuin valtion hyväksymässä valuutassa, on eräs keskeinen institutionaalinen piirre rahassa, jonka puhe kookospähkinöistä ja metsämansikoista kokonaan sumentaa. Tämän kaltaisten asioiden esiin nostaminen lienee niiden ihmisten eräänä tavoitteena, joita Pursiainen kutsuu raha-aktivisteiksi.

    • 33.2

      Anonyymi sanoo

      Kiitokset myös täältä päin. Erittäin hyvin osoitettu, että esitetään vain argumentti ja premissit joista ei voi muuta johdattaa ja joilla ei ole mitään tekemistä tämän maailman kanssa.

      En muutenkaan ymmärrä mitä tarkoitusta nämä ajatusleikit palvelevat. Osaako Pursiainen keskustella millään muulla tapaa? Onko hänestä ikinä ollut hyötyä tieteellisenä tutkijana vai pitääkö muiden aina erikseen jäsentää kaikki ajatukset tämän ajatusleikkien kautta?

      "Hei, nyt esitän villin idean. Entäpä, jos ajatusleikkisi ovat hyödyttömiä?" "En ymmärrä, esittäisitkö ajatusleikkinä asian?"

    • 33.4

      sanoo

      No olipa aikamoista luku-urpoilua Juhanilta. Pursiainen pyytää nimenomaan muuttamaan saaren olosuhteita niin, että omat ideat tulee näkyviin. Mitkä asiat pitää olla eri tavalla, jotta raha-mystikkojen väitteet seuraavat? Ei siis pitämään saarta ennallaan. Ajatusleikit auttavat juuri tässä. Nyt on poissuljettu asioita. Saarella ei voi tapahtua raha-mystikoiden väittämiä asioita.

    • 33.5

      Anonyymi sanoo

      Ehkä ei voi tapahtua, mutta se johtuu mm. siitä, että pankin myöntämän lainan ja koron pystyy maksamaan pois keräämällä luonnosta kookospähkinöitä. Tilanne muuttuu, jos kiertoon tulevia uusia kookospähkinöitä saa vain ja ainoastaan lainaamalla niitä pankista, jolla on yksinoikeus kerätä niitä luonnosta.

    • 33.7

      Anonyymi sanoo

      Tarinan alussa oletetaan, että Leenalla on jo maja ja kookospähkinöitä. Pitäisi ensin selvittää, mistä ne ovat peräisin. Jos oletetaan, että vain pankilla on yksinoikeus kerätä kookospähkinöitä, niin Leenan on täytynyt ottaa jo pankista lainaa. Ainakin kerran, silloin, kun hän rakensi majan. Tarinan alkuasetelman pitäisi siis olla, että Leenalla ja Liisalla ei ole kookospähkinöitä eikä majaa. Tästä jo nähdäänkin heti, että pankilla on valtaa. Sillä on valta päättää nääntyykö Leena ja Liisa nälkään vai ei. Kumpikaan ei saa kookospähkinöitä mistään muualta kuin lainaamalla niitä pankista.

    • 33.8

      Anonyymi sanoo

      Ok. Mitä pankki tekee pähkinöillä jos se päättää näännyttää leidit?

    • 33.9

      Anonyymi sanoo

      Pankki tai pankin johtaja, jos oletetaan, että pankissa on ainakin yksi henkilö, voi tietysti syödä pähkinöitä yksinään.

      Oletettavasti saarella pitäisi olla vielä ainakin yksi sääntö: pankin henkilökunta tai omistajat eivät saa syödä itse pankin keräämiä pähkinöitä. Näin pankilla olisi motiivia myöntää Leenalle ja Liisalle korollista lainaa ja tällöin vain korkona saadut kookospähkinät voisi syödä. Mutta tällöinkin pankilla olisi valta valita kumpi saa lainaa.

      No, oletetaan, että kumpikin saisi lainaa. Jos Leena saa ensin 200 kookospähkinää lainaksi, sillä ehdolla, että maksaa takaisin 220 kookospähkinää. Tällä määrällä Leena pystyy rakentamaan majan ja yli jää vielä 100 kookospähkinää (100 kookospähkinää tuli syödyksi). Tämän hän voisi nyt vaikka lainata Liisalle 10 kookospähkinän korolla, mutta hänen pitää kuitenkin maksaa pois laina, eli jostain pitää saada 120 kookospähkinää. Nämä hän voi saada ainoastaan lainaamalla ne pankilta. Lainan maksamista varten pitää siis ottaa uutta lainaa. Vaikuttaa vähän siltä, että tässä päädytään ongelmiin.

      Tarkastelua on turha jatkaa eteenpäin, sillä korjattu malli kuin myöskään alkuperäinenkään malli eivät vastaa todellisuutta alkuunkaan. Ensin pitäisi luoda malli, joka mallintaisi rahajärjestelmän riittävän yksinkertaisesti ja jonka molemmat osapuolet hyväksyisivät.

    • 33.10

      Anonyymi sanoo

      Miten mallintaisit rahajärjestelmän riittävän yksinkertaisesti, mutta kait sitten eri tavalla kuin Asiattomat? Ideat ja suuntaviivat, linkitkin, kiinnostaisivat.

    • 33.11

      Juhani Kivimäki sanoo

      Katsastaja T: "No olipa aikamoista luku-urpoilua Juhanilta"

      No olipa aikamoisen nokkelasti keksitty interteksutaalinen sutkautus; ehta asiattomuus. Olet toki oikeassa siinä, ettei karrikoitu analogiani ole missään yksi-yhteen vastaavuudessa alkuperäisen kirjoituksen kanssa. Käytettävissä oleva aika on kaltaiselleni vaatimattomalle maallikolle niukka resurssi. Mutta jos pointtini ei tämän takia välittynyt sinulle, niin muutetaan #pähkinähaaste seuraavanlaiseksi: "Perustele saariesimerkistäni liikkeelle lähtien, että Neperin luku on olemassa ja että sitä saatetaan tarvita johonkin. Saat muuttaa haluamaasi määrää yksityiskohtia."

      Itseasiassa tiivistit pointtini yhteen lauseeseesi: "Saarella ei voi tapahtua raha-mystikoiden [2. asiattomuus] väittämiä asioita". Pursiainen rakentaa esimerkkiinsä sellaiset (epärealistiset) reunaehdot, että niistä käsin on huomattavan helppoa todistaa hänen esittämiään väittämiä ja hyvin vaikeaa todistaa raha-aktivistien väittämiä. Näin sivustaseuraajat (heillehän tätä näytelmää näytellään) saadaan vakuutettua Pursiaisen argumenttien oivallisuudesta. Potkunyrkkeilijäkin voittaa tarkka-ampujan, kun otellaan kädet selän taakse sidottuina. Esimerkkimme on yksinkertainen, siispä todellisuuskin on yksinkertainen. Joten raha-aktivistit ovat pöhköjä.

      Kookospähkinöistä puhuminen ei selvennä vaan sekoittaa asioita kuten yllä olevasta väittelystä (anonyymit 10.1. klo 13:28 – 11.1. klo 12:30, voisitteko ihmiset pliis käyttää edes keksittyjä nimiä tai nimimerkkejä) käy ilmi. Mitä pankki tekee pähkinöillä? Ei yhtään mitään, koska toisin kuin Pursiainen yrittää inttää, pankki ei lainaa, varastoi, eikä välitä kookospähkinöitä vaan rahaa.

      Jos tarkastellaan mallia, jossa raha ja kookospähkinät on samaistettu, päästään juuri niihin tuloksiin joita Pursiainen esittää ja jotka intuitiivisesti ovat olleet kaikille selviä siitä asti kun olemme ostaneet kioskilta ensimmäiset irtokarkkimme. Mutta kuten niin usein käy, tällakin kertaa intuitiomme erehtyy. Rahatalous ei tosiasiallisesti toimi tällä tavalla. Pankit eivät välitä varallisuutta, vaan luovat rahaa. Kyse ei ole vain näkökulmasta (tai kuorrutuksesta, kuten Pursiainen asian ilmaisee), vaan tällä on myös käytännön merkitystä.

      Sveitsissä äänestetään siitä, pitäisikö ottaa käyttöön 100 % reservivaatimus. Pursiaisen saariesimerkissä 100 % reservivaatimus on jo voimassa, koska pähkinöitä ei voi luoda tyhjästä (toisin kuin rahaa tosiasillisesti luodaan). Yritä siinä sitten kritisoida saariesimerkin avulla nykyistä reservijärjestelmää. Jos Pursiaisen käsitys pankkien institutionaalisesta luonteesta pitäisi kutinsa, olisi sveitsiläisten kansanäänestys valinta vaihtoehtojen A ja A väliltä.

      Herää kysymys, että mikä ihmeen pihvi katsastajilla on raha-aktivistien kanssa ylipäätään. Jos kerran sillä kuka rahan luo ei ole mitään merkitystä, niin ei kai siitä mitään haittaakaan voi olla, jos yksityisiltä pankeilta kielletään rahan luonti? Huomautan vielä, etten omalta osaltani ole vielä lainkaan vakuuttunut siitä, että 100 % reservivaatimus olisi kokonaisuuden kannalta paras vaihtoehto, vaikka se toki joitain ongelmia ratkoisikin.

    • 33.12

      Juhani Kivimäki sanoo

      … kommentti jatkuu:

      Todettakoon vielä, että pankeilla on valta päättää kelle rahaa lainataan (siis luodaan). Esim. pankki voisi päättää, että Helsingin energia saa lainaa Vuosaaren hiilivoimalan rakentamiseen, mutta Oy Uuusiutuvat ei saa tuulipuiston rakentamiseen. Pankkien tallettajilla ei ole asiaan paljonkaan sanomista, muilla sidosryhmillä vielä vähemmän. Myös 2008 finanssikriisin opetti, että valtiot ovat aika lailla riippuvaisia yksityisten pankkien rahanluonnista. Kreikka vedettiin vessasta alas, mutta pankit pelastettiin. Tällä hetkellä EKP yrittää kaikin keinoin työntää köydellä liikepankkeja luomaan rahaa, mutta ei se kukko käskien laula. Ja kaikella tällä on välittömiä (ja usein varsin dramaattisia) vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään.

      Siltä varalta, että asia ei asiattomuuksiin taipuvaisille katsastajillemme vieläkään aukene (vrt. "Aktivistien ajatuksia on useimmiten aika vaikea seurata, ja aina ei voi olla varma mitä he oikein väittävät"), esitän vielä yhden (toivottavasti silmiä avaavan) vastahaasteen: "Perustelkaa oman saariesimerkkinne avulla, miksi valtioille vieraassa valuutassa velkaantuminen on omassa valuutassa velkaantumista huonompi vaihtoehto".

    • 33.13

      Anonyymi sanoo

      Palmusaarella elää seitsemän henkilöä: Liisa, Leena, Laura, Leevi, Lauri, Raili ja Roope. Saari on melkein kokonaan kookospalmujen peitossa. Osassa saarta on myös viikunapuita. Saarella ei ole muuta ravintoa kuin kookospalmuista saatavat kookospähkinät ja viikunapuista saatavat viikunat. Viikunapuut ovat kokonaisuudessaan Laurin omistuksessa. Leena ja Leevi ovat joutilaina saarella. Laura on jo vanha ja tarvitsee ympärivuorokautista hoivaa Liisalta. Railin ja Roopen rooli selviää myöhemmin.

      Saarelaiset joutuvat asumaan palmunlehdistä kyhätyissä majoissa, koska kukaan ei osaa rakentaa tukevampia majoja. Kookospähkinöiden kerääminen ei tuota vaivaa, sillä niitä löytyy maasta helposti ympäri saarta. Viikunoita joutuu sen sijaan ostamaan Laurilta.

      Ostamiseen käytetään rahaa, joka Palmusaarella on palmunlehti. Palmunlehdet laskee liikkeelle yksinoikeudella saaren keskuspankki, jota johtaa Raili. Railin tehtävänä on ylläpitää Palmusaaren rahajärjestelmän vakautta. Viralliseen palmunlehteen on kirjoitettu: ”Tämä palmunlehti on Palmusaaren virallinen vaihdonväline”. Lisäksi siinä on Railin allekirjoitus. Se takaa, että se on keskuspankin liikkeelle laskema palmunlehti eikä ole väärennös. Virallisesta palmunlehdestä käytetään jatkossa nimeä vipa. Palmusaarelaiset ovat sopineet, että myyjän on maksettava jokaisesta ostoksesta palmusaarelaisten yhteiseen kassaan tietty prosenttiosuus ostoksen hinnasta. Maksuna on annettava virallisia palmunlehtiä.

      Saarella on myös pankki, johon saarelaiset voivat viedä hankittuja palmunlehtiä. Siellä on sellaiset olosuhteet, että palmunlehdet säilyvät. Pankki on Roopen omistama. Kun saarelainen vie palmunlehtiä pankkiin, Roope kirjaa ylös kuinka monta palmunlehteä talletettiin ja kuka talletuksen teki. Pankki lupaa myös, että se antaa kirjatun määrän verran virallisia palmunlehtiä takaisin tallettajan pyytäessä sitä. Pankki voi saada haltuunsa virallisia palmunlehtiä, kun pankin asiakas tallettaa palmunlehtiä tai lainaamalla niitä keskuspankista. Pankki voi lainata talletettuja palmunlehtiä, niille jotka niitä tarvitsevat, jos lainanottaja sitoutuu maksamaan takaisin saman verran virallisia palmunlehtiä ja sovitun määrän ylimääräisiä lehtiä sovitun ajan kuluttua. Lisäksi lainanottajan on annettava suuren lainan vakuudeksi jotain varallisuutta, esim. viikunoita, jotka pankki saa, jos lainaa ei makseta takaisin.

      Saarelaiset ovat hyväksyneet vaihdonvälineeksi, rahaksi, myös talletuskirjaukset, koska palmunlehtiä on hankala käsitellä ja pankki lupaa antaa talletuskirjassa olevaa lukua vastaavan määrän virallisia palmunlehtiä, kun sitä vain pyytää. Ostotapahtumassa myyjä kirjoittaa ostajalle laskun, jonka ostaja käy suorittamassa pankissa. Maksusuorituksessa pankki päivittää ostajan ja myyjän talletuskirjauksia. Ostajan talletuskirjassa olevaa lukua vähennetään laskun osoittamalla määrällä ja myyjän talletuskirjassa olevaa lukua kasvatetaan vastaavasti. Koska talletuskirjaukset käyvät myös maksun suorituksena, pankin ei tarvitse antaa lainanottajalle palmunlehtiä vaan se voi myös tehdä lainanottajalle lainan suuruisen talletuskirjauksen. Pankilla ei tarvitse olla sillä hetkellä kyseistä määrää virallisia palmunlehtiä. Lainan voi maksaa pois myös talletuskirjauksilla. Talletuskirjassa olevasta luvusta vähennetään vain lainan lyhennys ja mahdollinen korko, vastaavasti velkaa vähennetään lyhennyksen verran. Kun velka on kokonaan maksettu korkoineen, velkasopimus raukeaa.

      Sitten ei muuta kuin tarinoimaan.

      T. Ano Nyymi (anonyymi 10. tammikuuta 2016 klo 20.23)

    • 33.14

      Juhani Kivimäki sanoo

      Palmusaarella (joka alkaa muistuttaa Cluedoa) on edelleen voimassa 100 % reservivaatimus. Todellisuudessa ei ole. Jos 100 % reservivaatimusta pitää toivottavana tai jotenkin luonnollisena rahajärjestelmän ominaisuutena, kannattaa hypätä raha-aktivistien (tarkemmin talousdemokraattien) kelkkaan. He tätä käsittääkseni äänekkäimmin ajavat.

    • 33.15

      Juhani Kivimäki sanoo

      Hupsista, eipä ollutkaan. Viimeisen kappaleen kohdalla keskittyminen herpaantui. Pahoitteluni siitä.

      Palmusaari alkaa olla jo realistisempi esimerkki, vaikka pankkeja pitäisi olla tosin useita. Mutta edelleen kysyisin, että miksi puhutaan saarista, palmunlehdistä ja viikunoista, kun voitaisiin yhtä hyvin puhua valtioista, ihmisistä, yrityksistä, pankeista, keskuspankeista ja niin edelleen. Ainakin itselleni se olisi huomattavasti helpompaa kuin yrittää muistaa kuka oli Roope ja mitä eroa oli Leenalla ja Liisalla.

    • 33.16

      Anonyymi sanoo

      Mielestäni Palmusaarella ei ole 100% reservivaatimusta. Itse asiassa 0% vaatimus

      "Koska talletuskirjaukset käyvät myös maksun suorituksena, pankin ei tarvitse antaa lainanottajalle palmunlehtiä vaan se voi myös tehdä lainanottajalle lainan suuruisen talletuskirjauksen. Pankilla ei tarvitse olla sillä hetkellä kyseistä määrää virallisia palmunlehtiä"

      T. Ano Nyymi

    • 33.17

      OS sanoo

      Juhani Kivimäki: "Sveitsissä äänestetään siitä, pitäisikö ottaa käyttöön 100 % reservivaatimus. Pursiaisen saariesimerkissä 100 % reservivaatimus on jo voimassa, koska pähkinöitä ei voi luoda tyhjästä (toisin kuin rahaa tosiasillisesti luodaan)."

      Tässä olet täysin väärässä. Jos pankilla olisi 100%:n reservivaatimus, täytyisi sen pitää kaikki Leenan pankkiin tallettamat kookospähkinät holvissaan, eikä voisi lainata niitä Liisalle ollenkaan. Asiattomien esimerkki ei toimisi 100%:n reservivaatimuksen kanssa.

      Asiattomien esimerkissä tallettajilla voi olla talletuksissaan (palmunlehville kirjattuna) enemmän kookospähkinöitä kuin pankilla on holvissaa. Mistään tämän kummemmasta ei pankin rahanluonnissa ole kyse.

    • 33.18

      OS sanoo

      Juhani Kivimäki: "Todettakoon vielä, että pankeilla on valta päättää kelle rahaa lainataan (siis luodaan). Esim. pankki voisi päättää, että Helsingin energia saa lainaa Vuosaaren hiilivoimalan rakentamiseen, mutta Oy Uuusiutuvat ei saa tuulipuiston rakentamiseen."

      Tuollainen valta on ihan millä tahansa rahoittajalla, eikä rahan luonti liity siihen. Yhtä hyvin tuollaisen päätöksen voi tehdä esim sijoitusrahasto tai vaikkapa yksityiset ihmiset (jos esim Helsingin energia ja Uusiutuvat Oy hakevat rahoitusta myymällä yleisölle obligaatioita).

      Juhani Kivimäki: "miksi valtioille vieraassa valuutassa velkaantuminen on omassa valuutassa velkaantumista huonompi vaihtoehto"

      Vieraaseen valuuttaan liittyy valuuttakurssiriski.

    • 33.19

      Anonyymi sanoo

      OS: "Jos pankilla olisi 100%:n reservivaatimus, täytyisi sen pitää kaikki Leenan pankkiin tallettamat kookospähkinät holvissaan, eikä voisi lainata niitä Liisalle ollenkaan"

      Kyllähän Asiattomien pankilla voi olla 100% reservivaatimus. Tällöin pankki ei vain saa lainata Leenan tallettamia pähkinöitä Liisalle ilman Leenan lupaa. Kun Leena antaa siihen luvan, Leenan saamaoikeus pähkinöihin siirtyy Liisalle. Se ei haittaa, sillä pankilla on pähkinät holvissa. Jos taas lainauksessa käytetään palmunlehteä, niin ennen kuin pankki antaa Liisalle 110 kookospalmuun oikeuttavan palmunlehden, pankin tulisi kerätä 110 kookospalmua ja laittaa ne holviin odottamaan sitä hetkeä, kun joku vaatii palmunlehden oikeuttamat kookospähkinät.

      T. Ano Nyymi

    • 33.20

      OS sanoo

      Ano Nyymi: "Kyllähän Asiattomien pankilla voi olla 100% reservivaatimus. Tällöin pankki ei vain saa lainata Leenan tallettamia pähkinöitä Liisalle ilman Leenan lupaa. Kun Leena antaa siihen luvan, Leenan saamaoikeus pähkinöihin siirtyy Liisalle."

      Oletan, että tarkoitat tässä, että Leenan talletus on sitten määräaikaistalletus, jota ei voi nostaa ulos pankista kuin vasta vuoden päästä. Siinä tapauksessa kyseisellä tilityypillä ei olisi 100%:n reservivaatimusta. Asiattomien esimerkissähän ei tarkemmin ryhdytty erottelemaan käyttö- ja määräaikaistalletuksia.

      (Joidenkin raha-aktivistien päämäärä näyttää olevan, että käyttötalletuksilla olisi 100%:n reservivaatimus, mutta esim määräaikaistalletuksilla ei olisi.)

    • 33.21

      Anonyymi sanoo

      Tällaisen oletuksen tein tämän perusteella: "Leena voi esimerkiksi ensin viedä 100 kookospähkinää pankkiin. Pankki lupaa, että Leena saa ensi vuonna vähän alle 110 kookospähkinää." Eli Leena tekisi jonkin mittaisen määräaikaistalletuksen. Alussa laina-aika oli vuoden mittainen.

      Nythän reaalimaailmassa määräaikaistalletuksissa ei ole käsittääkseni reservivaatimusta. Käyttötileillä on 1%:n reservivaatimus.

      T. Ano Nyymi

    • 33.23

      OS sanoo

      Jotkut raha-aktivistit valittavat toisinaan kovaan ääneen siitä, että pankki ei lainatessaan "lainaa talletettuja rahoja" vaan "luo rahaa". Mutta ei näissä kahdessa ole mitään eroa. Jos pankki lainaa (tai muuten sijoittaa) käyttötileille talletettuja rahoja, luo se siinä väistämättä uutta rahaa (jos käyttötalletukset lasketaan rahaksi).

    • 33.24

      Anonyymi sanoo

      OS: "Minusta näyttää, että reservivaatimukset puuttuvat vain 2 vuotta pidemmiltä määräaikaistalletuksilta (euroalueella)"

      Joo näin näyttäisi olevan. Kiitos linkistä.

      T. Ano Nyymi

  30. 34

    Anonyymi sanoo

    Paitsi että saarihaasteessa kehotettiin MUUTTAMAAN saaritarinaa siten, että omat näkemykset tulevat esiin. Muuten ihan vekkuli vastaus.

  31. 35

    Anonyymi sanoo

    Pienessä päässäni heräsi kysymys: mistä tulevat ne 10 pähkinää, jotka tarvitaan korkojen maksuun?

    Kasvaako talteen saatu pähkinäsato 10 pähkinällä vuodessa, entä jos sato on vuosittain vakio ja koko sato saadaan jo talteen?

    -VV

  32. 36

    Anonyymi sanoo

    Kiitos blogin pitäjille. Mukava lukea järjen ääntä, vaikka äänensävy on ehkä vähän liian kärkäs. Helsingin Sanomissa paljon hölmöjä talousjuttuja, mikä kertonee toimittajien puutteelisesta osaamiisesta. Aktivistit ovat kautta historian pyrkineet mystifioimaan asioita, jotta ne palvelisivat heidän poliittisia päämääriään. Jos blogin kuvailu raha-aktivisteista pitää paikkansa, tuntuvat olevan aika tutkalla ja omien epäselvien teorioidensa vankeja, mikä taas on osa aktivismin perimmäistä luonnetta.

  33. 37

    Anonyymi sanoo

    Minulle jäi täysin epäselväksi, että mikä olio tai mekanismi suojelee tuota pankkia joka laskee liikkeelle rahaa? Ovatko kaikki saaren asukkaat niinkin fiksuja, etteivät keksi vain vallata pankkia ja painaa itselleen loputtomasti kookospähkinöitä?

  34. 39

    Anonyymi sanoo

    Saatan olla käsittänyt asian väärin mutta ymmärrän Keenin ajatukset niin että koska käytössämme oleva raha on pääasiassa syntynyt pankista lainaamalla, syntyy väistämättä ongelmia, kun pankeista on lainattu niin paljon että mahdollisuudet lainata lisää alkavat tyrehtyä, ei siis ole enää riittävästi halukkaita ja kyvykkäitä palkkien mielestä luottokelpoisia lainaajia. Tässä kohtaa siirrytään tilanteeseen jossa olemassa olevaa lainaa maksetaan pois enemmän kuin otetaan lisää ja tästä johtuen kierrossa olevan rahan kokonaismäärä alkaa supistua, joka taas tarkoittaa pikkuhiljaa sitä että yhä useammalla taholla alkaa olla hankaluuksia napata itselleen osuutta kierrossa olevasta vähenevästä rahasta ja näin ollen jossain vaiheessa alkaa myös lainantakaisinmaksukyky kärsiä rahan kokonaismäärän supistumisen johdosta. Asiasta mitään tietämättä kai tähän sitten vielä vaikuttaa tässä laskusuhdanteessa päälle iskevä tulevaisuuden näkymien heikentyminen ja sitä kautta kulutuksen vähentyminen ja rahan kierron hidastuminen (säästäminen kai olisi oikea sana).

    Ainakin omasta mielestäni tämä kuulostaa täysin loogiselta, kuten asiattoman saaritarinakin (vaikka se ei todellisuutta mielestäni vastaakaan)

  35. 40

    Anonyymi sanoo

    Katsastajien saarella pankin oikeudet ovat semmoisia, että ne voidaan hyvin antaa ongelmitta kenelle tahansa kansalaiselle. Kuvaus ei siis ole kovin tarkka, koska reaalimaailman pankkien oikeuksia ei voida antaa kenelle tahansa kansalaiselle ilman ongelmien ilmenemistä. Malli ei siis kuvaa reaalimaailman jossakin suhteessa riittävän tarkasti.

    Anonyymi (11. tammikuuta 2016 klo 17.57) antaa tarkemman, – mutta ei toki täysin tarkkaa – kuvauksen (tarinan) nykyisestä pankkijärjestelmästä. Kirjoituksensa mukaan Asiattomat ovat sitä mieltä, että pankit eivät luo rahaa. Anonyymin tarkemmassa kuvauksessa pankit luovat rahaa. Jaksaisivatko Asiattomat siis puolustaa kantaansa kertomalla missä kohtaa Anonyymin kuvaus menee Asiattomien mielestä hutiin?

    • 40.1

      Anonyymi sanoo

      Pilkun viilausta: Mallin yksityiskohdat valitaan mallin tarkoituksen mukaan. Vähän kuin kartta — suunnistuskartta on paremmin reaalimaailman näköinen kuin esim. maantiekartta, mutta hyödytön kun suunnitellaan reittejä täältä Barcelonaan. Monet pankin yksityiskohdat ovat luultavasti samalla tavalla turhaa detaljia, jos tarkoitus on miettiä miten rahaa syntyy ja kuinka paljon valtaa pankeilla on.

    • 40.2

      Anonyymi sanoo

      Suunnistuskartta ja maantiekartta mallintavat kuitenkin molemmat reaalimaailmaa. Katsastajien malli ei mallinna pankkia reaalimaailmassa, jotenka sen avulla ei voi mitenkään miettiä miten rahaa syntyy ja kuinka paljon valtaa pankeilla on reaalimaailmassa.

      t. Ano Nyymi

  36. 41

    sanoo

    Kiitos jälleen kiinnostavasta kirjoituksesta.

    Maallikkona olen rautalankamallien suuri ystävä. Samalla olen kuitenkin Juhanin kanssa samaa mieltä siitä, että tässä oli loppua kohden hiukan vaikea hahmottaa, kuka L-nimisistä naisista asui majassa, kuka söi pähkinöitä ja kuka piti pankkia.

    Ilmeisesti tekstin pääpointti oli osoittaa, että pankit eivät suoraan voi luoda varallisuutta eli hyvinvointia (majoja tai kookospähkinöitä) vaan siihen tarvitaan asukkaiden toimeliaisuutta.

    Pinnallisesti "raha-aktivistisiä" kirjoituksia selanneena vaikuttaa, että siellä pääpointtina taas on, että keskuspankit voisivat hyvin luoda rahaa lisätäkseen asukkaiden kulutusta ja sitä kautta toimeliaisuutta. Muille maallikoille voin tästä aiheesta suositella New Yorkerin artikkelia muutaman viikon takaa (http://www.newyorker.com/magazine/2015/11/23/printing-money-books-john-cassidy), jossa kylläkin todetaan, ettei kukaan varmuudella tiedä mitä tällaisesta rahan taikomisesta seuraisi.

    • 41.1

      Anonyymi sanoo

      Mielestäni tärkein raha-aktivistien esityksistä liittyy siihen mihin rahaa käytetään. Esimerkiksi tällä hetkellä suomessa olisi tolkuton määrä rakennuksia jotka pitäisi peruskorjata ja samalla muuttaa huomattavasti nykyistä energiatehokkaimmiksi, nämä olisivat oikeasti järkeviä investointeja tulevaisuutta ajatellen, sattumoisin on myös päällä melko poikkeuksellinen työttömyys, joten pulaa ei ole yhdestä tärkeimmästä todellisesta resurssista eli työntekijöistä. Jos kysytään miksei näitä hankkeita toteuteta niin vastaus on todennäköisesti ettei ole rahaa. Raha on kuitenkin resursseista se jonka määrä on täysin ihmisen määriteltävissä. On tietysti melko selvää ettei rahaa voi laskea liikkeelle älyttömiä määriä ilman että sen arvo alkaa kärsiä, mutta jos rahanluonti olisi täysin valtion keskuspankin käsissä voitaisiin käsittääkseni rahoittaa nykyistä enemmän oikeasti järkeviä hankkeita ja oikeasti kontrolloida rahan määrää, toisin kuin nykyään kun yksityiset pankit vastaavat rahanluonnista

    • 41.2

      sanoo

      Tuo lamainvestointi on ymmärtääkseni ihan perus keynesiläisyyttä eikä siten kovin kummallista. Tällä blogillakin on todettu, järkevät investoinnit ovat järkeviä – rahoitettiin ne sitten velalla tai verottamalla. Käytännössä tietysti ainakin ulkomaisen velan määrä täytyy pysyä jossain uskottavassa suhteessa maksukykyyn.

      Tuossa linkkaamassani artikkelissa käsitellään hiukan radikaalimpaa ideaa, eli että annetaan vain ihmisille tyhjästä kertasumma rahaa, jota ei edes kirjata valtion velaksi. Inflaatiohan siitä ilmeisesti seuraa, mutta kuinka pian, minkä suuruinen, ja mitä muuta tapahtuu ovat kait enemmän arvailujen varassa.

    • 41.3

      Anonyymi sanoo

      Mikäli otan pankista 100 000 lainaa, jotta voisin ostaa jo olemassa olevan asunnon, niin silloinkin syntyy 100 000 lisää rahaa "tyhjästä" antamaani takaisinmaksulupausta vastaan. Inflaatiota kai siitäkin pitäisi seurata mikäli riittävän moni tekee saman tempun. Toki se on sitten velkaa, jonka maksan takaisin jos pystyn.

      Mitä enemmän näitä asioita on pohtinut niin sitä vähemmän järkeä tuntuu olevan siinä että rahaa luodaan lisää jotta voitaisiin ostaa jotain jo olemassa olevaa eikä uuden synnyttämisen rahoittamiseen. Tiedä sitten onko tämä oikeasti mitenkään ongelmallista vai ei.

    • 41.4

      Anonyymi sanoo

      "Mitä enemmän näitä asioita on pohtinut niin sitä vähemmän järkeä tuntuu olevan siinä että rahaa luodaan lisää jotta voitaisiin ostaa jotain jo olemassa olevaa eikä uuden synnyttämisen rahoittamiseen."

      Miten niin?

      Mitä asuntolaina uuden asunnon rakentamiseen on, ellei uuden synnnyttämisen rahoitusta? Myös yritykset tyypillisesti lainaavat investointeihin, ei yrityskauppoja varten. JA jos kukaan ei koskaan lainaisi rahaa olemassaolevan ostamiseen, niitä ei olisi kovinkaan monella varaa ostaa. Niinpä talon vakuusarvo olisi siellä nollan tuntumassa eikä kukaan saisi rahoitusta myöskään sitä alkuperäistä rakennushanketta varten.

      – Syltty

    • 41.5

      Anonyymi sanoo

      Sitähän tuossa yritettiin kuvata että suuriosa yksityisen puolen velasta on otettu jo vuosia sitten rakennettujen asuntojen ja talojen ostamiseksi (uudelleen ja uudelleen aina suuremmalla hinnalla). Tämä velkamassa muodostaa suurelta osin sen mitä me käytämme rahana kun kaupasta banaaneja tai kookospähkinöitä ostamme. Onko tässä mitään järkeä että jotta meillä riittäisi rahat kookospähkinöihin niin pitää toivoa että riittävän moni ihminen ottaa velkaa pankista ostaakseen asunnon (en ainakaan usko että pankki minulle myöntäisi lainaa jos ilmoittaisin tarvitsevani sen kookospähkinöiden ostamiseen). Uuden rahan luominen velanluonnin kautta kuulostaa kyllä melko loogiselta silloin kun kyse on investoinnista uuden talon rakentamiseen koska silloin myös "oikea" varallisuus kasvaa kun luotu uusi raha käytetään uuden rakentamiseen.

  37. 42

    Anonyymi sanoo

    Mitäs mieltä Asiaton lehdistökatsaus on bitcoinista ja muista kryptovaluutoista?

  38. 43

    sanoo

    Tarina on hyvä ja selkeyttää jotain perusasioita talouden rakenteiden tarkastelun pohjaksi. Se on aivan itsestään selvä olkiukko, mutta ei sellainen argumentaatiovirhe, joksi se olisi helppo leimata – se on itseasiassa yritelmä jäljitellä sitä olkiukkoa, jonka jotkut rahakriittiset ovat itse rakentaneet.

    Mutta siis tarkoitus oli kritisoida, ehkä itsekin laatia oma tarina ja muuttaa siitä joitakin yksityiskohtia. Haluaisin kuitenkin ennen sitä selvittää, että kuinka tämän pelin säännöt menevät?

    Jotain pitäsi muuttaa, mutta alkuperäinen tarina pitäisi osoittaa vääräksi. Miten säännöt tarinan muuttamiselle menevät? Olisin muuttamassa näitä lähtöolettamia:

    "Leenalla on jo maja ja kookospähkinöitä. Liisalla ei. Leena on valmis luopumaan 100 kookospähkinästä nyt jos saa vastineeksi vähintään 109 kookospähkinää vuoden päästä. Liisa haluaa rakentaa majan, ja on siksi valmis maksamaan vuoden päästä enintään 110 kookospähkinää saadakseen 100 kookospähkinää nyt."

    Oleellinen kritiikkini kohdistuu lähtöolettaman muotoiluun:

    "—valmis maksamaan—"

    Miten Asiattoman meren saarilla määritellään "valmis maksamaan"?

    Jotta tarina voisi edes kevyesti viitata todellisuuteen, olisi voitava muodostaa monimutkaisempi yhtälö sille, että millä ehdoilla ja minkä olosuhteiden vallitessa joku on _tulevaisuudessa_ "valmis maksamaan". — Erotuksena siis sille, että joku "nykyisen informaationsa varassa luulee kykenevänsä maksuun ilman kummempaa kärsimystä". Jos "valmis maksamaan" on tuon määritelmän synonyymi, eikä sitä saa muuttaa, niin koitan keksiä jotain muuta.

  39. 44

    Anonyymi sanoo

    Hyvää päivää,

    Olemme laillinen, hyvämaineinen valtion rekisteröimiä rahaa lainanantajalle. Olemme yritys, joka tarjoaa taloudellista apua. Me lainata varoja ulos tarvitsevien henkilöiden taloudellista tukea, joka on huono luotto-levy tai tarvitsevat rahaa maksaa laskuja, investoida liiketoiminnan. Haluan käyttää tätä keskipitkän kertoa, että olemme tehdä luotettavia saajan apua mielelläni tarjota sinulle lainaa 2%, joten älä epäröi hakea lainaa, koska me tarjoamme sinulle parhaan palvelun.

    Palvelut sulatettu kuuluu *
    jälleenrahoittaa *
    Kodinparannus*
    Investointiluotto *
    Auto lainat *
    Velka *
    Luottoraja *
    Toinen kiinnitys *
    Business lainat *
    Personal Lainat *
    Kansainvälinen lainat.

    Lainanottajat TIEDOT:

    Koko nimi:
    sukupuoli:
    Siviilisääty:
    Osoite:
    ZIP / Kaupunki:
    Maa:
    Syntymäaika :
    rahoitus:
    Tarvittava määrä:
    Laina Pituus:
    Palkka / vuositulot:
    Ammatti:
    Tarkoituksena Lainan:
    Puhelin:
    Faksi:

    Motto: Tarjoamme asiakkaillemme turvallinen luotto- ja takuu ohjelma saavat.

    Parhain terveisin.

    Daniel Walls / MD /

    Yhteydenotto email: danielwallsloancompany@gmail.com

    • 44.1

      Anonyymi sanoo

      Tämä on ehkä paras kommentti jonka olen Asiattomasta lukenut. Tietysti Kultin näkemykset geohistoriallisesta ajasta ja paikasta avartavat kenen tahansa mielen, mutta mielestäni tässä on jo jotain hienoa. Onko tämä kommenttipuhepuhetta?

    • 44.2

      Anonyymi sanoo

      Herra siunaa, täällä kommenteissahan on nyt sellainen ihka oikea rahanluoja paikalla!

  40. 45

    sanoo

    Hei,
    Tarvitsetko kiireellistä lainan tyhjentää velkojaan tai tarvitset pääomalainan parantaa liiketoiminnan?
    olet ollut hylännyt
    pankkien ja muiden rahoituslaitosten virastot?
    Tarvitsetko vakauttamista laina tai kiinnityksen?
    etsi enää kuin olemme täällä tehdä kaikki taloudelliset hankaluudet, menneisyyteen. Me Lainarahastot ulos yksityisille
    tarvitsevat taloudellista tukea, joka on huono luotto tai tarvitsevat rahaa
    maksaa laskuja, investoida liiketoiminnan nopeudella 2%. Haluan käyttää tätä keskipitkän ilmoittaa, että me tehdä luotettavia ja saajan apua ja on valmis tarjoamaan sinulle lainaa. Joten ota yhteyttä jo tänään kautta
    sähköpostit: dolphinsalliances@gmail.com

  41. 46

    Keke2015 sanoo

    Olen ajallani paikalla. En kuitenkaan osaa vastata, kuinka saaren maailmaa tulisi korjata, mutta siinä on mielestäni vialla juurikin se kaikki sama mikä oikeassakin maailmassa. Esimerkki vain on mielestäni huono, koska se ei kuvaa nykytodellisuutta, sillä siinä pankki välittää todellisia kookospähkinöitä. Herää kysymys, mitä tapahtuu, kun Liisakin on saanut majansa ja alkaa kerryttää kookospähkinöitä? Ollakseen jollakin tapaa rinnastettavissa todellisuuteen esimerkissä on huomioitava se, että saarella on Liisan ja Leenan lisäksi myös muita asukkaita ja/tai sijoituskohteita. Muutama oli täälläkin jo käsitellyt asiaa hienoilla sanoilla, mutta en jaksa lukea liian vaikeaselkoista tekstiä, joten kookostyyliin saariesimerkin ongelma on tässä: todellisuudessa saaren (lähes) kaikki kookospähkinät ovat pankin säilytyksessä (huolimatta siitä, kuka ne omistaa). Tämä johtuu siitä, että saarella asuu myös todellinen tai kuvitteellinen Varas. Lisäksi kookosten säilöminen nyt on muuten vain hankalaa. Liisa ja Leena eivät halua tulla ryöstetyiksi (tai muista syistä säilöä pähkinöitään itse), joten he luovuttavat pähkinänsä pankin säilytettäviksi. Pankissa ovat samasta syystä myös kaikkien saaren muiden asukkaiden kookospähkinät. Pankki tietää, että asukkaat eivät varkaanpelossa todennäköisesti nosta kookospähkinöitään ulos kuin sen verran, minkä aikovat syödä.

    Pankilla on siis hallussaan huomattava määrä kookospähkinöitä, jotka vain makaavat sen holveissa käyttämättöminä, kunnes joku ne lainaa vain palauttaakseen myöhemmin takaisin. Sillä on myös lupa kirjoittaa palmunlehville velkakirjoja, joilla velkakirjan haltija saa kookospähkinöitä pankista. Asukkaat luottavat näihin velkakirjoihin, joten ne käyvät myös välineinä asukkaiden keskinäisissä maja-kookosbisneksissä. Pankkia alkaa kuitenkin ketuttaa, kun se haluaisi lisää tuottoa, mutta ei voi määritellä välistä vetämäänsä kookospähkinämäärää kovin korkealle, koska muuten kukaan ei suostuisi ottamaan lainaa ja se vähäinenkin tuotto jäisi saamatta. Pankki keksii loistavan idean. Sillä on 500 kookospähkinää, joiden omistajille se on antanut palmunlehtisetelin velkakirjaksi. Niiden omistajat eivät todennäköisesti kuitenkaan koskaan samanaikaisesti tule nostamaan kookospähkinöitään, joten mitäs se oikeastaan haittaa jos pankki lainaakin kookospähkinät omaan lukuunsa eteenpäin kysymättä lupaa niiden omistajilta. Kunhan asukkaille pystytään takaamaan heidän todellisuudessa todennäköisesti nostamansa määrä kookoksia, ei haittaa jos heidän omistamansa kookokset eivät väliaikaisesti kokonaisuudessaan makaakaan pankin holveissa (vaikka he uskovat näin olevan). Nämä ylimääräiset palmunlehdet ovat se rahan luonti tyhjästä. Ainoa, mikä pankkia estää kirjoittamasta ääretöntä määrää palmunlehtivelkakirjoja on se, että pankki ei saa herättää epäluottamusta saaren asukkaissa. Sen tulee varata asukkaita varten sen verran kookospähkinöitä kuin se uskoo heidän todennäköisesti olevan aikeissa syödä lähitulevaisuudessa.

    Tässä vielä katsaus siihen, miltä saarelaisten elämä saattaa näyttää lähitulevaisuudessa: Todellisten kookospähkinöiden määrällinen ero palmunlehdillä luvattuihin kookospähkinöihin alkaa kasvaa ja menettää merkitystään. Pankkeja muodostuu lisää ja lisää ja koska ne tietävät voivansa joutua kuseen jos asukkaat haluaisivatkin lunastaa arvioitua enemmän kookospähkinöitä palmunlehdillään (jotka tässä vaiheessa on jo muutettu saaren tietäjän Guggelin muistin varassa olevaksi tiedoksi siitä, kellä on mitäkin saatavia ja velkoja, eikä palmunlehtiä juurikaan enää edes käytetä) ne kehittävät selviytymisstrategian jossa ”Pankkien Pankki” pelastaa kaiken painamalla Uusia, Entistä Parempia Palmunlehviä ja pyrkimällä edes jonkin verran kontrolloimaan Guggelin muistitietoa (ent. palmunlehdet). Luodaan Gasel säädöksiä, joiden avulla pyritään pitämään huoli siitä, että pankeilla olisi edes jonkin verran kookospähkinöitä jäljellä. Näitä kuitenkin opitaan kiertämään nopeasti ja pankit saaren sijoittajien suosiollisella avustuksella meinaavat kerta toisensa jälkeen paskoa koko järjestelmän menemään. Kaiken pelastaa kuitenkin Pankkien Pankki, joka jatkaa hyväksi todettua kuvitteelisten kookosten tyhjästä luomisen perinnettä, ja itseasiassa vähin äänin kieltäytyy enää antamasta kellekään kookospähkinöitä myöntämiään Entistä Parempia Palmunlehviä vastaan. Parhaassa tapauksessa se lupaa hyvittää saarelaisten palmunlehvät naapurisaaren viikunapuunlehdillä. Mutta se ei kiinnosta ketään, koska Pankkien Pankin Entistä Parempien Palmunlehvien virta on etenkin kriisitilanteissa ehtymätön.

  42. 47

    Keke2015 sanoo

    Asioita pohdiskeltuani ehdottaisin saarelle muutamia parannuksia. Koska saaren tietäjä Guggeli saa näyn, jossa saaren nykyinen talousjärjestelmä yhdistettynä ihmisen luonteeseen johtaa siihen, että saari tuhoutuu. Guggeli näkee kestävyysongelmia mm. ilmastonmuutoksen, maan käytön, makean veden käytön ja yleisen ympäristön tuhoilun kannalta. Lisäksi vallitsee tilanne, jossa saarelaiset ovat pöllineet kaikki naapurisaarten viikunat ja taatelit itselleen ja viikuna- ja taatelimaissa kellään ole ruokaa. Banaaneja he eivät onnistuneet pöllimään, koska banaanisaarelaiset pistivät hanttiin. Tämä ei johtunut banaanisaarelaisten ylivertaisuudesta, vaan siitä, että he (samoin kuin kookossaarelaiset) sattuivat keksimään tuliluikut ennen viikuna- ja taatelisaarelaisia. Banaani- ja kookossaarelaiset elävät suunnilleen tasaväkisessä viha- rakkaussuhteessa keskenään ja pyrkivät välillä antamaan myös muille, takapajuisemmille saarille hieman ruokaa, mutta koska muilta saarilta voidaan edelleen kivasti hakea taatelit ja viikunat talteen, ei niiden todellinen auttaminen ole oikein kenenkään intresseissä.

    Guggeli pelästyy ja haluaa estää tämän hirvittävän näyn käymästä toteen.

    Guggeli keskustelee saarelaisten kanssa näystä, ja koska saarelaiset eivät ole täysiä ihmisperseitä, he ymmärtävät että näin ei kannata jatkaa. He huomaavat jo aiheuttaneensa osan Guggelin unessa näkemistä ongelmista ja päättävät keskittyä niiden ratkaisemiseen ja siihen, että kaikilla olisi tarvitsemansa määrä kookoksia (ja saarelle kehitettyjä terveys-, kuljetus- yms. palveluita). He ottavat yhteyttä muihin saariin ja pitävät kriisipalaverin jossa sovitaan uusi saartenjärjestys luotavaksi. He luovat yhdessä organisaation, joka keskittyy olemassa olevien ongelmien ratkaisuun. Organisaatio vastaa myös siitä, että kaikki saavat tarvitsemansa määrän ruokaa ja muita tarvitsemiaan asioita, kuten majoja ja terveyspalveluita. He luovat tarkat säännöt, joiden perusteella organisaatio investoi kestäviin ja hyödykkäisiin asioihin. Kaikki kookospalmut siirretään organisaation omistukseen. Organisaatio saa painaa palmunlehtiä rahoittaakseen omat investointinsa. Syntyy tilanne, jossa palmunlehtiä on paljon enemmän kuin kookoksia. Sillä ei kuitenkaan ole enää merkitystä, koska kaikilla on kaikki tarvitsemansa ja ylimääräiset palmunlehdet kiertävät saaren sijoittajien ja muiden palmunlehtirikkaiden leikeissä aiheuttamatta kellekään todellista harmia, sillä kannattavimmat sijoituskohteet ovat myös hyödykkäimpiä sijoituskohteita. Paskaan investoiminen ei ole enää yleisesti hyväksyttävää, eikä edes kannattavaa.

    Mutta tämäkin on unta. Todellisuudessa Guggeli ehdottaa kyseistä ratkaisua ihmisille, jotka kertovat Guggelin olevan kommunisti ja muutenkin höyrähtänyt ja siksi väärässä. He teloittavat Guggelin. Saarelaiset huomaavat tilanteensa vasta koko saaritalouden roikkuessa romahduksen partaalla. He pitävät kuitenkin viimeiseen saakka kiinni keksimästään hienosta järjestelmästä. Kolmas saarten välinen suurempi kahnaus johtaa siihen, että puolet saarista asukkaineen tuhoutuvat. Kukaan ei tiedä, aiheutuiko kahnaus siitä, että talousjärjestelmä kusahti vai pyrittiinkö sen avulla estämään talousjärjestelmän kusahdus. Joka tapauksessa eloonjääneet saarelaiset huomaavat olevansa ratkaisun edessä: aloitetaanko sama paska alusta vai ei?

Trackbacks

  1. […] Raha-aktivismi osa II: Sähköä seinästä, kookospähkinöitä pankista. Vuonna 2015 Asiaton keskusteli Heikki Patomäen kanssa taloudesta ja taloustieteestä. Tänä vuonna keskustelukumppanina olivat ns. raha-aktivistit.  Myös raha-aktivismi -sarjan ensimmäinen, vuoden 2015 puolella julkaistu osa oli erittäin suosittu. Vaikka jälki-keynesiläisiä ei saakaan sekoittaa raha-aktivisteihin, säilyi keskusteluyhteys heihin tänäkin vuonna (ks. tämä ja tämä). […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *