Perhe on pahin

Perheyritys voi saada sukupolvenvaihdoksen yhteydessä verohelpotusta. Tämä tarkoittaa sitä, että perheen sisällä tapahtuva omaisuuden siirto saa kevyemmän verokohtelun kun perheen ulkopuolelle tapahtuva. Sukupolvenvaihdokseen liittyvään perintöverotukseen suunnitellaan parhaillaan lisäalennusta, tosin esitys saattaa vielä kaatua eduskunnassa. Ei siis kenties ole liian myöhäistä muistuttaa, miksi perheyritysten sukupolvenvaihdoksia ei pidä tukea.

Perheyritykset ovat julkisuudessa suosittuja. Niitä pidetään kasvottomien pörssiyritysten söpöinä vastakohtina. Helsingin sanomien kolumnisti esimerkiksi luonnehti taannoin perheyrityksiä seuraavasti: ”Perheyritykseen on sitoutunut sellaista pääomaa, jota on vaikea mitata rahassa: tahtoa, perinteitä, osaamista, velvoitteita. Sanalla sanoen kunniaa.”

Kolumnisti ei ole ihan oikeassa. Kunnia ja sen sellaiset meitä hienompien ihmisten asiat eivät ole pääomaa. Sen sijaan niitä on helppoa mitata rahassa. Tarkastellaan asiaa esimerkin avulla. Suvun patriarkka tehtailija Teräs miettii yrityksensä myymistä pörssiyhtiö Kasvoton Oyj:lle. Yritys on Kasvoton Oyj:n omistajille 100 miljoonan arvoinen. 

Mutta jos Kasvoton Oyj ostaa yrityksen, Teräksen suvun perijästä Kullervo Teräksestä ei tule johtajaa. Kullervon johdossa yrityksen arvo on vain 90 miljoonaa, koska suoraan sanottuna Kullervo on parempi kuluttamaan varallisuutta kuin luomaan sitä. Perheen kunnia, perinteet ja jatkuvuus kuitenkin saavat Teräkset pitämään yrityksen suvussa. Toisin sanoen tehtailija Teräs perillisineen maksaa 10 miljoonaa kunniasta ja jatkuvuudesta. Tässä ei sinänsä ole mitään väärää, Asiattoman puolesta kukin käyttäköön varallisuuttaan miten haluaa. Mutta ei tässä ole mitään erityisen hyvääkään: tilanne on sama kuin jos tehtailija olisi ostanut pojalleen 10 miljoonan lätkävarusteet.

Jotta asia ei jäisi epäselväksi, korostetaan sitä, että Teräkset todella käyttävät ihan oikeaa varallisuutta Kullervon johtajaksi saamiseen. Jos Teräkset olisivat suvun jatkuvuuden asemesta arvostaneet isoa nuotiota, he olisivat voineet polttaa yhden kymmenestä tehtaastaan ja myydä loput 90 miljoonalla Kasvoton Oyj:lle, joka olisi joutunut rakentamaan tehtaan uudestaan. Tulos olisi sama: Teräkset olisivat kuluttaneet varallisuutta 10 miljoonan edestä arvostamaansa asiaan. Asiattoman avomielinen väki joutuisi tällöinkin toteamaan, että kukin käyttäköön varallisuuttaan miten haluaa. Mutta on epäselvää, riemuitsisivatko kolumnisti ja muut perheyrityksiä fanittavat.

Perheyritysten taipumus pitää omistus suvussa on siis kulutusta, ei varallisuuden luomista.

Miten tämä sitten liittyy sukupolvenvaihdoksen verokohteluun? Ehkä Teräksen suku ei haluakaan kuluttaa varallisuutta perheen kunniaan, vaan haluaa suurimman mahdollisen tuoton omaisuudelleen. Näin ollen suku myy yrityksen Kasvottomalle. Paitsi tietenkin jos verottaja kohtelee myyntiä Kasvottomalle eri tavalla kuin siirtoa Kullervolle. Jos verohelpotus on niin suuri, että Kullervon aikaansaama 10 miljoonan arvonalennus kompensoituu, kunniasta viis veisaavakin Teräksen suku siirtää tehtaat Kullervolle. Koska edes Teräkset eivät välitä mitään kunniasta, varallisuutta tuhoutuu 10 miljoonaa ilman, että kukaan saa mitään. Tuloksena on siis iso nuotio.

Kommentit
  1. 2

    Ville sanoo

    Kaipa perheyritysten katsotaan pitävän parempaa huolta työntekijöistään, kun huonon kohtelun aikaansaama ikävä julkisuus kohdistuu helposti johtoportaaseen itseensä. Samoin johtajat saattavat tuntea vahvempia omantunnontuskia esim. joukkoirtisanomisista. Tällä periaatteella toimivat saksalaiset teräsfirmat ja Toyota ennen vanhaan. Suurten monikansallisten aikana tämä on hankalampaa, kun osakkeenomistajat ympäri maailmaa tivaavat voittojaan.

    • 2.1

      Anonyymi sanoo

      Lyhyt kommentti aineettomasta pääomasta: Yrittämistä, yritysten eri vaiheita ja muotoja on tutkittu huomattavan paljon. Lähes kaikissa korostuu ns. human capital, aineeton pääoma, social ties tai vastaavat käsitteet, jotka ovat erittäin keskeisessä roolissa. Tähän nähden kyseinen kommentti vaikuttaa erittäin kummalliselta:

      ”Kolumnisti ei ole ihan oikeassa. Kunnia ja sen sellaiset meitä hienompien ihmisten asiat eivät ole pääomaa. Sen sijaan niitä on helppoa mitata rahassa.”

      Kysyisin siis mitä tarkoitatte tällä? Eikö asia ole juuri päinvastoin ja erityisesti liittyen mittaamiseen vielä siten, että aineetonta pääomaa, kuten hs-kolumnistin käyttämää pointtia ”kunniasta”, ei pystytä mittaamaan rahassa?

    • 2.2

      sanoo

      Parahin Anonyymi,

      Olet oikeassa, perheyritykseen voi tietenkin olla sitoutunut tietämystä ja "sosiaalista pääomaa". Perheen kunniasta maksaminen ei kuitenkaan kuulu näihin vaan on kulutusta.

      Jos tällaista sosiaalista pääomaa on ja sitä ei voida siirtää ulkopuolisille omistajille, tämä tarkoittaa, että yritys on arvokkaampi perheelle kuin ulkopuoliselle omistajalle. Tilanne on siis päinvastainen kuin kirjoituksen esimerkissä. Toisin sanoen yritys on arvokkaampi Kullervon kuin Kasvottoman omistuksessa. Tällöin perhe ei luonnollisesti halua myydä ulkopuoliselle. Mutta tässä tapauksessa ei myöskään tarvitse suosia sukupolvenvaihdosta verohelpotuksella. Teräkset pitävät yrityksen suvussa ilmankin. Itse asiassa jos yritys on arvokkaampi suvun hallussa, he pitävät sen suvussa vaikka sen myymistä ulkopuolisille suosittaisiin.

    • 2.3

      Anonyymi sanoo

      Olen samaa mieltä teidän kanssanne kommenttinne loppuosasta, ja verotusasioista.

      Pääasiallinen väitteeni jäi kuitenkin käsittelemättä, voin laittaa sen osiin: 1) HS-kolumnistin käyttämä käsite ”kunniasta” ei ole sama kuin miten te sen mielestäni ymmärrätte, 2) HS-kolumnissa käytössä olevan määritelmä ”kunniasta” viittaa lähinnä aineettomaan pääomaan, *3) jota ei pystytä mittaamaan rahassa, 4) joka tekee teidän esimerkistänne Kullervon ja Kasvottoman kanssa hiukan kömpelön. 5) Esimerkkinne toimii vain jos kunnia määritellään itsepäisyydeksi/tahdoksi pitää omistus suvussa (maksoi mitä maksoi)

      *3) Yleisesti ottaen kunniallisuus/kunnia tulisi ymmärtää olevan ulkopuolella taloudellista hyöty/haitta, voitto/tappio –asetelmaa. Kyseessä on prosessi ja vakaumus johonkin yksilöä suurempaan, ei lopputulos tai laskelma. Perinteisessä mielessä olevaa kunniaa ei vain pysty mittaamaan rahassa, tämän ehdottaminen sotii täysin vasten koko käsitteen sisältöä.

    • 3.1

      OS sanoo

      (Näemmä tuossa olikin laskettu vain ideoita vuodesta 1900 eteenpäin. Siksi suhteellisen edun periaate ei ollutkaan mukana.)

    • 3.2

      Anonyymi sanoo

      Jäntti ja Tuomala ovat kovasti vasemmistolaisia, mikä saattaa vaikuttaa tällaisiin hupivastauksiin. Ja Eron Ääni on punavihreään sääntelyyn kallellaan, ja siis valitsee mieluummin yksiä kuin toisia vastaamaan.

      Jäntti on tuloerojen ja köyhyyden, Tuomala julkisen talouden ja verotuksen tutkija. Tämäkin saattaa vaikuttaa siihen pitääkö vaikkapa oligopoliteoriaa tai search and bargaining -ajatusta työmarkkinoilla taikka joitain makron tai rahoituksen tuloksia merkittävämpänä kuin jotakin HS:ssa mainittua.

  2. 4

    Anonyymi sanoo

    Yritysvarallisuuden perintöveroon saa jo nyt 60% alennukset, jos sukupolvenvaihdos hoidetaan osakekaupoilla* Koska huojennus tehdään nettovarallisuuden perusteella, ei yrityksen todellisen arvon, niin huojennus on oikeasti paljon enemmän kuin 60% alennus perintöveroon. **) Toisaalta, jos perii perinteisesti vaikkapa testamentilla, ei saa täyttä huojennusta vaan ainoastaan osittaisen. Paljonko osittainen huojennus on, no sitäpä ei helpolla löydä. Lienee tarkoituskin ettei erkkikään ota selvää siitä, paljonko sitä veroa maksetaan esimerkiksi 10 miljoonan yritysvarallisuudesta verrattuna johonkin muuhun omaisuuserään.

    Perheyritysten liiton perustelut ovat sellaisia, että heidän pitäisi maksaa entistä vähemmän veroja jo valmiiksi alennetuista verokannoista. No onpa yllätys.

    Mutta sen minä vain sanon että tämä kaikkein kovin ylin raippaveroluokka, vuonna 2012 luotu 19% ja nyt 20% :iin nouseva lisäporras yli miljoonan menevästä omaisuduesta, on ihan liian korkea. BTW, sekin kiristys tuli samalla tavalla kuin autoverot, ainoastaan "väliaikaisena" solidaarisuusverona, no nythän sekin sitten vakinaistettiin. Perintöverohan ei ole kiristynyt ylimmässä luokassa viimeisten vuosien aikana kuin rapsakta 50%! Tuleeko kenellekään yllätyksenä, että näin reiluhkolla veronkiristyksellä alkaa olemaan jo käytösvaikutuksia?

    Mutta eihän perheyrittäjien liitto vaadi tuota neljännen portaan poistamista, ei tietenkään. Ei se ole heidän mielestään liian korkea, se on ihan ok, kunhan ei koske perheyrittäjien liiton jäseniä.

    *) Hoitamalla luovutuksen osakekaupoilla, jossa hinta on yli 50% käyvästä arvosta, välttyy täysin koko verolta. Toisin sanoen suunnittelemalla sukupolvenvaihdos oikein, ei tarvitse maksaa juurikaan perintöveroja. Toinen vaatimus on, että omistusta on yli 10% ja perijä jää johtotehtäviin.

    **) Jos siis perii alle 10% tai ei ole firman toiminnassa merkittävästi mukana, maksaa perintöveroa ihan normaalin mukaan, mikä on yli miljoonan eurosta 20%. Tämä on kyllä perintöverona kova prosentti. Yritysvarallisuuden perijät ovat siis *täysin* eri asemassa riippuen henkilökohtaisesta asemastaan. Joku maksaa moninkertaisesti kuin toinen!

    – Syltty

    PS Lisälukemista:

    https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1940/19400378#L5P55

    https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2014/20140123

  3. 5

    Anonyymi sanoo

    Ajatellaanpa Suomea tilanteessa 1 ja 2.

    Perittävä Oy on sattumalta täysin vastaava kuin todellisuudessa on firma nimeltä Etteplan. Markkina-arvo on 60 milj ja tasetta 2 miljoonaa. Perittävä OY:llä on yksi omistaja nimeltä herra Perittävä ja hänellä vain yksi perillinen, herra Perijä, joka perii kaiken.

    Nyt Perittävä Oy:n ainoa omistaja poistuu manan manoille ja hänellä on vain yksi perijä, joka perii koko firman.

    Tilanne 1:
    Jos Perittävä Oy on perheyritys eikä pörssissä, ja herrra Perijästä tulee toimitusjohtaja maksaa perintöveroa tasearvosta* 2 miljoonaa ja saa siitä vielä osittaisen huojennnuksen. Huojennnus on 40% osasta hintaa.

    Perintövero on siis ilman huojennusta 359 000 euroa ja täydellä huojennuksella se olisi vain 125 000e. Todellinen perintövero on siis jotain tuolta väliltä, mutta en tiedä paljonko (mikä on varmasti koko huojennuksen idea).

    Tilanne 2:
    Perittävä Oy onkin pörssiyritys ja sen markkina-arvo on 60 miljoonaa. Herra Perijä ei ole firmassa töissä, joten hän maksaa markkina-arvosta eikä saa mitään huojennuksia.

    Perintövero lasketaan 60 miljoonasta. Perintöveron määrä on noin 12 MILJOONAA EUROA!

    Tilanteessa yksi perintövero oli siis alle 400 000 euroa ja tilanteessa 2 kolmekymmentäkertainen, koska firmalle oli olemassa todellinen markkina-arvo eikä perijä saanut mitään huojennuksia!

    Jos joku tietää paremmmin niin voisi kertoa, paranneltaisiin laskelmia. Tiedän että tilanteessa jossa firman substanssiarvo on matala, voidaan käyttää tuottoarvoa. No mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Ja paljonko on osittainen huojennus? Kuinka osittainen se on?

    Suomalainen verojärjestelmä on hyvin monimutkainen. En osaa enää edes laskea sitä, paljonko ei-pörssiyrityksen osinkojen lopulliseksi veroksi tulee. Verotus on täynnä huojennnuksia, kertoimia, prosentteja ja poikkeuksia.

    – Syltty

    *) Myönnetään, voidaan käyttää myös tuottoavoa, mutta sekin aliarvioi firman hintaa. Tuottoarvon laskeminen ei ole sekään ihan yksinkertaista.

    • 5.1

      Anonyymi sanoo

      Arvonmääritys on vaikeaa, mutta laskentatavalla ei pitäisi teoriassa olla vaikutusta lopputulokseen.

      Yksityisen yrityksen arvonmääritys on täysin mahdotonta ulkopuoliselle, kuten verottajalle. Pörssikurssin kautta arvon laskeminen on helppoa. Uskoisin, että tämän takia verottaja on ottanut käyttöön nykyisenlaisia laskentasääntöjä yksityisille yrityksille, jotka melkein kaikissa tapauksissa aliarvioivat yrityksen arvoa. Verovelvollisten näkökulmasta tämä tuntuu reilulta. Jos ei olla varmoja, on parempi, että maksetaan liian vähän veroja kuin liikaa.

      Verottaja (eli yksittäiset työntekijät verohallinnossa) on tosin viime aikoina alkanut kasvattaa arvonmääritysten ymmärtämystään aika paljon ja uskoisin, että yritysvarallisuuden arvostus ei ole pian enää kiinni ainakaan verottajan osaamisesta.

  4. 6

    Anonyymi sanoo

    Yllä olevat hyvät kommentoinnit johtavat vain yhteen johtopäätökseen: koko perintöverolainsäädäntö pitäisi uusia ja yksinkertaistaa, jotta veroseuraamukset olisivat vertailukelpoiset. Kaikki tuki- ja osittaishuojennus ym. humppa on turhaa hallintovirkamiesten keksintöä. Mutta tähän toimeen ministeri ja virkamieskunta ei pysty.

  5. 7

    sanoo

    Haluaisin ymmärtää tämän lauseen taustaa "Kullervon johdossa yrityksen arvo on vain 90 miljoonaa". Millä mekanismilla saamme selville, että Kullervoa pidetään huonona johtajana? eikös meidän pitäisi kysyä yrityksen ostajakandidaateilta mitä he olisivat valmiit maksamaan ehdolla, että Kullervo jatkaa johtajana?

  6. 8

    sanoo

    No joo, ehkä voimme pitää annettuna sitä, että jos johtaja valitaan tuollaisten reunaehtojen vallitessa, on todennäköistä, että saadaan huonompi vaihtoehto kuin laajemmalla haulla

  7. 9

    sanoo

    Katsastaja on tässä oikealla asialla. Evidenssiä sukuyritysten piirissä tapahtuvasta degeneraatiosta on havaittavissa myös viimeaikaisissa julkisuuden ulostuloissa. Ilmeisesti kuvittelevat herättävänsä sympatiaa näillä tempauksillaan. Kompassinsa kadottaneet raukat.

    • 9.1

      Anonyymi sanoo

      Katsastajien kirjoitus ei koske viimeaikaisia ulostuloja, koska ne ovat olleet tapauksia joissa ei ole tulossa mitään huojennuksia. Silloin perintövero onkin 20% miljoonan yli menevästä osuudesta. 20% on kyllä todella kova luku perintöveroksi.

      On selvää että kun ei-huojennettua perintöverotusta on nyt sitten muutamassa vuodessa nostettu 13%:sta 20%iin, niin sillä alkaa olemaan jo käyttäytymisvaikutuksia.

      En minä ihmettelee jos jotain herra suklaatehtailijaa riepoo maksaa jotain 20% perintöveroja, kun vierssä herra maaniljelijä-vuorineuvos pääsee samalla perinnnöllä noin kolmeen prosenttiin.

      – Syltty

  8. 10

    Anonyymi sanoo

    Eivätköhän perheyrittäjät kuitenkin vastusta verotusta loppujen lopuksi siksi, että sillä verotetaan jo kertaalleen verotettua omaisuutta. Tälläpalstalla oli aiemmin kirjoitus "tuhlari ja säästäjä". Sen kirjoituksen analogia toimii tässä tilanteessa täysin samoin, tällä kertaa tosin yli sukupolvirajojen menevää säästämistä verotetaan huomattavan ankarasti (kuten tietysti perintöverossa muutenkin). Vaikka täällä individualisteja ollaankin, on tunnustettava että moni ahertaa vanhalla iällään vähintään yhtä paljon jälkipolviensa kuin itsensä hyödyksi. Yrityksen myyntilaskelmista sen verran, että ei ole ihan sama jättääkö perinnöksi yrityksen vai massia; jossain hevonkuusessa sijaitseva pk-yritys ei ole välttämättä kovin likvidiä kamaa ja jos se pitää myydä verot maksaakseen, voi siitä tulla huomattavia tappioita perijöille.

    Voi ihan hyvin olla, että koko yhteiskunnan kannalta enemmän hyötyä tuotettaisiin jos sukupolvenvaihdoksia verotettaisiin vieläkin enemmän. Yritys on kuitenkin omistajansa omaisuutta ja sen pitäisi olla omistajan, ei yhteiskunnan, päätös kuka firmaa lähtee jatkamaan. Oli mahdollinen perijä millainen dekadentti paskiainen tahansa.

    – Make Blomqvist

    • 10.1

      Anonyymi sanoo

      "Eivätköhän perheyrittäjät kuitenkin vastusta verotusta loppujen lopuksi siksi, että sillä verotetaan jo kertaalleen verotettua omaisuutta."

      Eivät, vaan siksi että *he* eivät halua maksaa veroja. Minusta on suuri periaatteellinen ero siinä, vaatiiko kaikkien perintöjen verotusten alentamista vai vaatiiko itselle tulevien perintöjen verotusten alentamista. Perheyrittäjien liiton tavoitteena on nimenomaan perintöveron minimointi silloin, kun se tulee liiton jäsenille, ei yleisesti.

      Eikä kertaalleen verotettu ole mikään perustelu jonkun veron huonoudelle, muutenhan melkein kaikkien ekonomistien lempivero eli eli kiinteistövero olisi äärettömän huono!

      "tällä kertaa tosin yli sukupolvirajojen menevää säästämistä verotetaan huomattavan ankarasti"

      Totta, mutta jos on oikeasti tätä mieltä niin varmaan silloin advokoi perintöverojen alentamisen puolesta. Perheyrittäjien liitto on kuitenkin sitä mieltä että perintöveroja pitää laskea vain heiltä, ei muilta.

      Ei se nyt mielestäni eroa siitä että vaatisin sylttyjen tuloverojen puolittamista nykyisestä ja perusteluna on, että tällöin syltyt tekevät enemmän töitä kun kannusteet ovat kunnnossa. Muut kuin syltyt voisivat olla vähän näreissään tämmöisestä lakimuutoksesta, mutta juurikin sitä nuo perheyrittäjät ehdottavat.

      "Yritys on kuitenkin omistajansa omaisuutta ja sen pitäisi olla omistajan, ei yhteiskunnan, päätös kuka firmaa lähtee jatkamaan. "

      Kaiken järjen mukaan perintöveron määrän ei pitäisi silloin myöskään riippua siitä, kuka lähtee jatkamaan. Omasta mielestäni on täysin kohtuutonta että jonkun Onnisen tai Fazerin sukulaiset maksavat kymmenkertaisesti perinvöeroa kuin jonkun toisen puljun perijät.

      Ja oma mielipiteeni on siis se, että koko perintöverotus pitäisi perata. Erityisesti nämä viimeaikaiset jättikorotukset yli miljoonan euron perintöihin pitäisi yksinkertaisesti poistaa. Verotuksen kiristäminen puolella noin lyhyessä aikaa, no ei se nyt vaan ole mielestäni oikeudenmukaista. Perintöverotus on liian kireää, mutta ei tämä homma voi mennä niin että luodaan maahan uusi rälssiluokka, jonka ei tarvitse maksaa ollenkaan veroja, samaan aikaan kun kaikki muut jatkavat huippukireän verotuksen ikeen alla. Kyllä marssijärjestyksen täytyy olla sellainen, että perintöverotusta höllätään muiltakin, myös niiltä jotka perivät parin miljoonan edestä pörssiosakkeita.

      – Syltty

    • 10.2

      sanoo

      Monessa ylläolevassa kirjoitetuksessa vedotaan siihen, että on jotenkin epäreilua verottaa, esimerkiksi verottaa kertaalleen verotettua omaisuutta. Mutta ei kai ole olemassa reilua verotusta? yhdenlaisen oikeudenmukaisuuskäsityksen (sen, jota yksilöinä sovellamme keskinäisissä sopimuksissamme) ainoastaan regressiivinen verotus välttämättömien yhteisten hankintojen rahoittamiseksi on oikein. tasavero on selkeästi epäreilu, ja progressiivinen erityisen epäreilu. jos halutaan, että kaikille yhteiskunnan jäsenille tarjotaan nykyisenkaltainen elintaso tilanteessa, jossa yhä suurempi osa yhteiskunnasta on nettosaajia, on pakko kerätä rahat pois niiltä joilla vielä jotain on. perintövero on tässä mielessä vähiten epäreilu, siinä kuitenkin verotetaan jotain, jonka eteen saajan ei välttämättä ole tarvinnut tehdä paljon mitään. mieluummin tuloverot alas ja perintöverot ylös, näin varmistetaan kaikkien, myös perijöiden toimeliaisuus. Mieluummin tietysti välttäisin tulonsiirtoja.

  9. 11

    Anonyymi sanoo

    Minulla on sellainen käsitys, että sukupolvenvaihdoksille annettiin veroalennusta kepun toimeliaisuuden johdosta. Maatilat haluttin mahdollisuuksien mukaan perintöverosta vapaiksi.

    Tässä yhteydessä oli pakko häveliäisyyden vuoksi antaa perintöveroalennusta muunkin kuin maatalousalan yritysvarallisuuden perijöille.

    VV

  10. 12

    Mikko Savelius sanoo

    Valtion koneiston sisältä käsin tarkasteltuna kaikki yksityinen omaisuus näyttäytyy lainana/vääryytenä, joka tulee tavalla tai toisella periä verojen muodossa takaisin. Kirjoitin jokin aika takaperin blogin siitä missä muodossa perheyrityksen omaisuus on, ja miksi verotus tulisi suorittaa vasta siinä vaiheessa, kun ihka oikea raha on omistajan kädessä (myyntivoitto).
    http://mikkosavelius.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183322-myyntipaivan-voi-valita-kuolinpaivaa-ei

  11. 13

    Anonyymi sanoo

    Nyt se on tutkittu:

    Ulkopuolinen toimitusjohtaja on usein perustajaa kyvykkäämpi – ero perilliseen on vielä suurempi
    Palkatun toimitusjohtajan kyvyt ovat keskimäärin paremmat kuin yrityksen perustajalla tai perillisellä

    http://www.hs.fi/talous/a1432436399859

    – Syltty

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *