Jälkikeynesiläiset jälkilöylyt: voiko rahaa painamalla aina maksaa velat?

Uudessa Kansantaloudellisessa aikakauskirjassa arvoisat Imagen blogaajakollegamme Jussi Ahokas ja Lauri Holappa kommentoivat Juha Tervalan laatimaa jälkikeynesiläisyyttä koskevaa kirjoitusta, joka ilmestyi lehden edellisessä numerossa. Tervala myös vastaa lehdessä heidän kommentteihinsa, ja blogistit vielä Tervalan kommentteihin blogissaan.

Keskustelun sävyä voidaan luonnehtia melko kirpeäksi.

Emme aio tällä kirjoituksella osallistua laajemmin tuohon keskusteluun. Blogistien vastineessa toistuu kuitenkin väite ”rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”. Se esiintyy myös toisena versiona ”rahapoliittisesti suvereeni valtio ei yksinkertaisesti voi ajautua maksukyvyttömäksi vastentahtoisesti”.

Blogistit ovat toistelleet tätä useasti aiemminkin. Siksi on syytä tuoda esille, että tämä blogistien vakiohokema on totta vain täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Se on älyllisesti steriili, eikä siitä seuraa mitään mielenkiintoista.

Aloitetaan kertomalla ihan selkokielellä, mitä komealta kalskahtavat ilmaisut oikeasti tarkoittavat.

Painamalla rahaa voi aina muodollisesti maksaa vanhat velat

Matkustetaan tätä varten jälleen kerran satujen Asiatonlandiaan. Asiatonlandialla on oma valuutta, kutsutaan sitä vaikka A-markaksi. Asiatonlandian valtiolla on myös oma setelipaino, jolla A-markkoja voidaan painaa.

Sovitaan, että Asiatonlandian valtio on velkaa 1000 A-markkaa. On tärkeää, että velka on nimenomaan A-markoissa, eikä esimerkiksi jonkun toisen maan valuutassa. Jos Asiatonlandian valtio niin haluaa, se voi painaa itselleen 1000 A-markan setelin ja maksaa velan.

Sama menettely toimii yhtä lailla silloin, kun velkaa on miljoona tai miljardi tai biljoona A-markkaa. Tarpeeksi ison setelin (tai monta pientä) painamalla Asiatonlandian valtio voi aina maksaa velkansa.

Yleisesti, jos valtio velkaantuu rahassa, jota se voi itse painaa, se voi halutessaan aina maksaa velkansa painotuoreella rahalla.

Siinä se. Jälkikeynesiläisten suureellinen julistus tarkoittaa sitä, että setelipainolla voi painaa aina yhtä suuren setelin kuin valtion velka omassa valuutassa on.

Tämä on suurin piirtein yhtä kiinnostavaa kuin se yhtä lailla tosi huomio, että valtio, jolla on lainsäädäntövalta ja väkivaltakoneisto voi aina pakottaa kansalaisensa antamaan velat sille anteeksi. Kumpikaan näistä tosista väitteistä ei sisällä mitään tietoa siitä, mitä kansalaistensa etua ajavan valtion todellisuudessa kannattaisi tehdä. Se, että rekan alle heittäytyminen on mahdollista, ei tee siitä suositeltavaa.

Rahan painaminen valtion menojen rahoittamiseksi ei itse asiassa yleisesti ottaen ole järkevää, mutta jätetään tämä oman bloginsa aiheeksi.

Käsitellään tässä sen sijaan sitä, mitä ”rahapoliittinen suvereeniteetti” ei tarkoita. Toisin kuin blogistien hokemasta voisi luulla, se ei tarkoita sitä, etteikö valtio voisi ajautua maksuvaikeuksiin.

”Suvereeni” Asiatonlandian valtio voi aina maksaa vanhat velkansa painamalla rahaa. Mutta jos asiat menevät huonosti, voi käydä niin, ettei kukaan suostu vapaaehtoisesti antamaan sille uutta velkaa, esimerkiksi kun vanhat erääntyvät. Voi itse asiassa käydä jopa niin, ettei kukaan suostu enää ottamaan A-markkoja vastaan maksuvälineenä.

Valtio voi tässä tilanteessa toki nimellisesti maksaa vanhat velkansa pois rahaa painamalla. Arvottomiksi muuttuneiden valtion velkakirjojen omistajat saavat niistä vastineeksi arvottomaksi muuttuneita A-markkoja. Mutta tämä on aika laiha lohtu, kun valtio on toimintakyvytön, eikä pysty rahoittamaan toimintaansa. Se ei saa uutta velkaa eikä kukaan halua sen painamia seteleitä. Valtio on myös tehnyt kansalaisten elämästä kamalaa.

Tämä hyperinflaatioksi kutsuttu tilanne, jossa raha menettää arvonsa on aika äärimmäinen. Historia tuntee siitä kuitenkin useita esimerkkejä. Yleinen näkemys on, että näihin ajauduttiin nimenomaan, koska valtio rahoitti toimintaansa rahaa painamalla (keskuspankkirahoituksella, jos haluaa hienostella). Blogistit käyttävät paljon tilaa sen väittämiseen, että nämä hyperinflaatiot johtuivat jostakin muusta.

Väitteet ovat vähintäänkin kiistanalaisia. Mutta vaikka hyperinflaatioiden taustalla ei olisikaan pelkästään rahan painaminen, niiden mahdollisuus osoittaa kuitenkin, että ”rahapoliittisesti suvereeni” valtio voi aivan hyvin ajautua tosiasiallisesti maksukyvyttömäksi. Se, että se on maksukykyinen sanan jossakin teknisessä merkityksessä on herttaisen yhdentekevää.

Mahdollisuus painaa rahaa ei pelasta talousongelmilta yhtään sen paremmin kuin mahdollisuus mitätöidä velat lainsäädäntöteitse. Rahan painaminen ei ole mikään taikakeino, joka poistaa valtion toiminnan taloudelliset rajoitteet. Rahaa painamalla ei voida kerätä loputtomasti varoja sen enempää kuin valtion muillakaan rahoituskeinoilla. Surkea talouspolitiikka johtaa myös ”rahapoliittisesti suvereenin” valtion katastrofiin.

Toisin sanoen Ahokkaan ja Holapan hokema ”rahapoliittisesti suvereeni valtio selviää aina veloistaan”, on totta täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Nälkään kuolevaa rahatonta miestä, jolle kukaan ei lainaa rahaa ei paljon lohduta se, ettei entisiä laskuja ole maksamatta. Valtion tekninen maksukykyisyys on aivan yhtä epäkiinnostavaa.

Blogistit eivät sinänsä kiistä, etteikö ”rahapoliittisesti suvereenikin” valtio voisi ajautua talousvaikeuksiin. Mitä he eivät tuo esiin, on että koko keskustelu aiheesta on aika lailla yhdentekevää. Se, selviääkö ”rahapoliittisesti suvereeni” valtio muodollisesti veloistaan ei kerro mitään siitä, millaista on järkevä taloudenpito.

Ja kuitenkin tämä on se talouspolitiikan ydinkysymys.

Kommentit
  1. 1

    Rehellisyys_maan_perii sanoo

    Eikö tämä nyt ole täysin turha kirjoitus, koska ”jälkikeynesiläiset” (mm. Ahokas ja Holappa) toteavat saman minkä Asiattomat nyt toteaa? Vaikuttaa kovin kummalliselta, että Asiattomat eivät halua mainita tätä seikkaa. Viittasittehan juuri viimeiseen Kansantaloudelliseen aikakausikirjaan (KAK 2/2016), jossa Ahokas ja Holappa selväsanaisesti toteavat tämän:

    Ahokas & Holappa (KAK 2/2016): ”Rahapoliittisesti suvereeni valtio ei yksinkertaisesti voi ajautua maksukyvyttömäksi vastentahtoisesti. Sen sijaan se voi toki ajautua moniin muihin ongelmiin, kuten esimerkiksi kiihtyvän inflaation pauloihin. Tätä emme ole missään vaiheessa kiistäneet. Olemme ainoastaan todenneet, että suora keskuspankkirahoitus ei automaattisesti johda inflaatio-ongelmiin, jos sen varassa harjoitettu finanssipolitiikka on oikein mitoitettua.”

    Aiemmin samassa kirjoituksessa vieläpä antavat puitteen, jossa kysyntästimulaatiota voidaan tehdä (oikein mitoitettuna):

    Ahokas & Holappa (KAK 2/2016): ”Kysyntästimulaation jatkaminen vielä täystyöllisyyden ja tuotantopotentiaalin saavuttamisen jälkeenkin johtaisi kiihtyvään inflaatioon, oli julkisen kulutuksen rahoitustapa sitten mikä tahansa.”

  2. 2

    Väinämöinen sanoo

    Niin kauan kun valtion verot pitää maksaa tietyssä valuutassa, löytyy valuutalle kysyntää. Mikäli arvon blogisti on yhtään esim. Venäjän toimintaa seuranneet, niin kun veronmaksuaika koitta, tuppaa rupla usein nousemaan.

    Esim. Japanin velasta keskuspankki omistaa n. puolet. Ostamalla oman valtion velkaa valtio voi myös asettaa korolle rajan. Voihan tätä varten jonkun postipankinkin perustaa, jos ”suora keskuspankkirahoitus” on kielletty, mutta kierretäänhän tätä EU:ssakin, jos et ole sattuneet huomaamaan?

    Esim. Kreikka ennen vanhaan pyöritti rahapainoa. Sama meno jatkui eurossa ja noutaja tuli. Omassa valuutassa holtiton velanotto olisi johtanut inflaatioon, joka olisi näkynyt velan korossa. http://fi.tradingeconomics.com/greece/inflation-cpi

    Kyllähän se hyperinflaation on usein johtunut liian suurista veloista ja liian pienestä ulkomaankaupasta, mutta tämän ymmärtäminen taitaa olla hieman liikaa blogistille, jonka kannattaa ehkä keskittyä enemmän viinin lipittämiseen ja ajaa sen viemistä ruokakauppoihin, sillä se saattaa olla hieman helpommin käsitettävä asia ja sellainen, josta teillä on enemmän kokemusta. On tietysti aina hienoa yrittää ymmärtää hieman haastavampiakin asioita.

    Oma raha luo liikkumavara kriiseissä, kun julkinen puoli voi pumpata rahaa sen aikaa, että yksityinen puoli pääsee jaloilleen. Tämä johtaa valuutan heikkenemiseen ja kasvattaa ulkomaankauppaa, kuten Ruotsille kävi Suuressa lamassa. http://www.xe.com/currencycharts/?from=EUR&to=SEK&view=10Y

    Mikä kirjoituksesi pointti oli? Nuo kaksi heeboa ovat sanoneet, että valtio ei voi omassa valuutassa mennä konkurssiin, jos ei halua, kuten Neuvostoliitto teki. Tämä on totta. Ongelmia syntyy, kun velka on vieraassa valuutassa ja valuutta on pegattu esim. dollariin. Aasian kriisi, Argentiina ja monet muut ovat johtuneet siitä, että valuutta on ollut sidottu, kuten Suomen pankkikriisikin johtui. Silti menimme euroon, vaikka Britannia ja Ruotsi mm. oppivat jotain 90-luvun kokeilusta, niin Suomessa jatketaan tällaisten idioottimaisten uskomusten varassa, jotka ovat yhtä todellisia kuin hattiwatit.

    Ei ihme, että Suomi menee päin prinkkalaa, kun päätöksiä tehdään ihan väärien käsitysten pohjalta. Kannattaa ottaa mallia keskustelusta esim. Briteistä. Siellä on sentään fiksuja kolumnisteja ja telkkarissakin kunnon battleja. Muutenkin kandee lukea esim. FT:tä, niin voi ehkä ymmärtää sen oman valuutan arvon. Suomalaisten Pravdojen lukeminen ei tee kenestäkään fiksumpaa.

    Vähän vähemmän nenä kiinni niissä Ayn Randin omien traumojen pohjalta viritetyissä piripäisissä fantasioissa, joiden mukaan hän ei edes itse pystynyt elämään, kun massit loppui, eikä massimiehillä ollut enää kehäraakille käyttöä.

    Järkevää taloudenpitoa on ohjata resurssits sinne missä ne ovat tehokkaimmin käytössä, luovat eniten arvoa ja toimivat yhteisesti päätettyjen arvojen mukaisesti. Tässä Suomella on paljon tekemistä ja monella muullakin maalla. Esim. tuulimyllytuet, elintasopakolaisten elättäminen ja monet muut asiat ovat hukkaan heitettyä rahaa, jonka olisi voinut käyttää paremminkin, mutta näistä päätetään demokratiassa vaaleissa. Saamme sellaiset päättäjät, kun ansaitsemme.

  3. 3

    sanoo

    Hyvä avaus.

    Olen samaa mieltä siinä, että Ahokkaan ja Holapan, ja laajemmin uuschartalistien (Modern Monetary Theory — MMT), usein esiinnostama omassa valuutassaan velkaantuneen valtion maksukyvyttömyyden mahdottomuus on lähinnä muotoseikka. Kenties herrat itsekin tämän myöntävät? Itse pidän tuota väitettä kevyenä provokaationa, jonka yksi tarkoitus voi olla keskustelun vieminen MMT:n vahvimmalle alueelle eli rahajärjestelmän puolelle.

    Hyperinflaation mahdollisuus näyttää olevan se ensimmäinen vastalause joka tässä kohtaa yleensä esitetään. Se on huono vastalause, koska se vie keskustelun heti ääripäihin. (Ja ”rahan painaminen” ei ole tosiaan mikään perimmäinen syy hyperinflaatiolle).

    Jotta saataisiin keskustelu vähemmän kuluneille raiteille, niin voisi olla paikallaan pureutua väitteeseen liittyviin peruskäsitteisiin.

    Ovatko kaikki keskustelijat yhtä mieltä siitä, että velka on valtion kohdalla eri asia kuin se on kotitalouden kohdalla? Uskoisin näin, sillä ymmärtääkseni niin uus- (mm. Krugman) kuin jälkikeynesiläisetkin (joihin Ahokas ja Holappa kuuluvat) tätä ajoittain tuovat esiin. Jollakin tasolla yhtä mieltä oltaneen myös siitä, että ”raha on velkaa” tai että se kuvastaa velkasuhdetta (mitä kukin sitten ymmärtääkin sillä tarkoitettavan). Kun yhdistämme valtion velan erityisyyden ja rahan kytköksen velkaan, niin herää kysymys että pitäisikö meidän valtion kohdalla puhua eri tavalla velanmaksusta ja rahasta kuin miten olemme tottuneet puhumaan siitä kotitalouksien ja yrityksien kohdalla? Kyllä pitäisi.

    Kotitalous voi (ikään kuin) maksaa velkansa rahalla, koska kotitalouden pitää luopua hyödykkeistä hankkiakseen rahaa jonka avulla se saa velkansa kuitatuksi. Se millä on merkitystä on se hyödykkeistä luopuminen, jollaiseksi lasken tässä myös työn tekemisen. Siitäkin oltaneen yhtä mieltä, että kotitalous maksaa yleensä asuntovelkansa lopulta työllä. Näin ei tietenkään ole valtion kohdalla, ja siksi katsommekin asiaa yleensä niin että veronmaksajat ovat ne jotka maksavat valtion velan ja sen korot, sillä he ovat niitä jotka joutuvat luopumaan hyödykkeistä (maksaakseen veronsa).

    Mielestäni Ahokas ja Holappa kuuluvat joukkoon jonka ensimmäisenä pitäisi myöntää, ettei valtio voi (missään järkevässä mielessä) maksaa velkaansa toimittamalla velkojilleen rahaa. Käsittääkseni heille raha tässä tapauksessa tarkoittaa nimenomaan valtion velkakirjaa. Oltaneenhan kaikki yhtä mieltä siitäkin, että esimerkiksi QE:n tapauksessa keskuspankki ottaa yksityiseltä velkojalta yhdenlaisen velkakirjan (obligaatio) ja antaa tilalle toisenlaisen velkakirjan (”rahaa”). Nykyään kun molempien korkotuotto on usein nolla tai jopa negatiivinen, niin näiden velkakirjojen eroksi jää niiden juoksuaika, joka obligaation tapauksessa on määritelty ja ”rahan” tapauksessa, ei ikuinen, vaan määrittelemätön.

    Mitä järkeä on sanoa, että valtio voi aina maksaa velkansa koska se voi painaa rahaa? Ei mitään, mutta teemme me paljon muutakin tyhmää koska olemme vain tottuneet niin tekemään.

    Jos jotakuta kiinnostaa maksu-käsitteen jatkopohdiskelu, niin kannattanee tsekata viimeisin blogikirjoitukseni. (Oon myös lupaillut Pursiaiselle ”saaritarinaa” vastineena hänen puutteelliseen tarinaansa, ja se alkaakin lähestyä julkaisukelpoisuutta. Katsotaan jos vaikka jo lähiviikkoina!)

    • 3.1

      Niko sanoo

      Tähän asti olen samaa mieltä ”Mielestäni Ahokas ja Holappa kuuluvat joukkoon jonka ensimmäisenä pitäisi myöntää, ettei valtio voi (missään järkevässä mielessä) maksaa velkaansa toimittamalla velkojilleen rahaa.”

      Voi valtio kotimaassa, mutta ulkomailla saattaa tulla ongelmia, jos omalle valuutalle ei ole tarpkeeksi kysyntää, eli vienti ei vedä. Tällöin kysyntä ja tarjonta ei kohtaa valuutalle ja se alkaa syöksymään.

      Kannattanee tutustua Tally stick järjestelmään, joka oli Englannissa käyötssä, kun Suomessa käytettiin nahkoja verojen maksuun. Englanti, siis toimitti yli 500 vuotta rahaa kansalle ja sai samalla niiltä palveluksia. Kysynnän tikuille loi verotus.

      https://en.wikipedia.org/wiki/Tally_stick#Split_tally_in_England

      Raha on keskuspankkirahaa, ei liikepankirahaa heille, jos en väärin muista. Voihan nämä tietysti jakaa myös M1, M2, M3, M4 jne. mutta mennään nyt pelkällä KP-massilla. En ole heitä toviin lukenut, joten en kaikkea muista. Kaikki rahavaihto lopulta tapahtuu keskuspankissa keskuspankkirahalla, eikä liikepankkirahalla, joka näkyy ainoastaan kyseisen pankin taseissa. Myös liikkeessä oleva raha on keskuspankkirahaa, eli setelit ja kolikot tai kolikoissa saattoi olla joku juttu, mutta käteinen joka tapauksessa yleisesti ottaen on keskuspankkirahaa ja tämän vuoksi pankit joutuvat ongelmiin, jos ihmiset alkavat rahojaan nostelemaan.

      Valtio voi olla itsensä velkoja. Valtio laskee liikkeelle velkakirjan, jonka liikepankki esim. QE tapauksessa ostaa ensin ja sitten kyseisen valtion keskuspankki. Tällöin valtio on sekä velkoja, että velallinen, sillä valtio omistaa itse keskuspankin. Valtio voi kuluttaa tally stickien tavoin rahaa ja sille löytyy kysyntää, koska kansalaiset tarvitsevat valuuttaa verojen maksuun. Valtio saa verotuksen myötä takaisin paljon enemmän, mitä sen kulut tästä lystistä ovat. Valtio, siis luo rahaa tyhjästä ja kuluttaa sen. Näin se luo kysyntää ja edesauttaa työllisyyttä. Tämä kulutettu raha lähtee kiertämään ja ihmiset pystyvät palvelemaan toisiaan. Ongelmia syntyy, kun ihmiset ja valtio velkaantuvat liikaa, jolloin käy kuten nyt euroalueella. Tämä ei olisi ongelma, jos valtioilla olisi oma valuutta, sillä he voisivat laittaa talouden jälleen pyörimään painamalla rahaa, kuten jenkit teki. Euroopassakin tämä lähti hyvin käyntiin, kunnes huomattiin, että valtiot ovat velkaantuneet liikaa vieraassa valuutassa, joka on tässä tapauksessa euro. Normaalisti he olisivat voineet painaa rahaa ja tämä olisi aiheuttanut inflaatiota ja heikentänyt asukkaiden ostovoimaa rajojen ulkopuolella. Tällaista valtiollista mahdollisuutta yksityisillä ei ole, sillä he eivät voi luoda rahaa tai verottaa muita (ainakaan samassa mielessä). Valtion velka siirtyy yksityiselle sektorille, kun valtio sen kuluttaa ja jatkaa kulkuaan siellä. Mikäli valtio verottaisi touhuja liikaa. Ei yksityisellä sektorilla olisi tarpeeksi massia ja talous alkaisi kutistumaan. Sopiva määrä rahaa kierrossa luo toimeliaisuutta. Valtio voi esim. painaa edellä esitetyllä tavalla rahaa ja ostaa sairaalaan. Hitler teki autobaanoja ja sai Saksan jaloilleen. Olihan Saksan markka väärässä kurssissa silloin ja kepulikonstit olisi pian paljastunut, mutta periaate oli sama kuin nykyisessä elvytyksessä ja muussa touhussa. Onhan tässä viimeisen 15 vuoden aikana tämä touhu aiheuttanut 30 % inflaation, mutta sellaista se on. Mielummin se kuin että järjestelmä kaatuu.

      Suomen 10 vuoden velkakirja sai 0,3 % koron liikkeellelaskulle tässä viime viikolla. Valtio joutuu joka tapuksessa tuon 0,3 % maksamaan, mutta velkakirja voi jälkimarkkinoilla mennä nollakorkoiseksi, jos kysyntää löytyy riittävästi. Valtio voisi myös itse tarjota noista velkakirjoista, jotka se liikkellee laskee esim. 0,2 koron ja kaikki, jotka tarjoavat alle saavat ne myös. Näin valtio voi määritellä oman koron.

      Ongelmia tietysti aina syntyy ulkomaanvaluutoissa, jos alkaa kikkailemaan, mutta hienosti esim. Japani vielä porskuttaa.

      On mielestäni järkeä sanoa, että valtio voi maksaa aina velkansa OMASSA VALUUTASSA, koska se voi painaa rahaa. Näin QE:ssa tehdään. Miksi tämä ei olisi totta?

      Järjetön rahan painaminen tietysti aiheuttaa inflaatiota, joten siinä ei ole järkeä, mutta on aktuaalinen fakta, että valtio voi maksaa velkansa omassa valuutassa aina, jos se haluaa. Mikä estää painamasta ensin obligaatioita, jotka voi keskuspankissa vaihtaa rahaan? Näin euroalueella toimitaan parhaillaan. Tämä on mielestäni keskuspankkirahoitusta, joka on kielletty, mutta näin vain tehdää, että tämä kultakanta saadaan pelastettu. Voi olla, että tämä aiheuttaa vain täydellisen tuhon.

      • 3.1.1

        Niko sanoo

        Tarkennuksena vielä, että rahan toimittaminen velkojille on toiminut varsin hienosti viimeiset sata vuotta. Eikös joku kylläkin sanonut, että paperilappujen arvo aina lopulta palaa nollaan, mutta tiedä sitten, että koska näin käy? Tätä ennen käytettiin kultaa, hopeaa ja muuta kivaa aina rauhan aikana, mutta sodassa piti irroittaa valuutta ja alkaa printtailla, että ei jäänyt sodankäynti rahasta kiinni. Onhan se käsittämätöntä, että on resursseja, mutta ei tarpeeksi kultaa. 😀 Painamalla rahaa saadaan kaikki resurssit käyttöön, eikä jää siitä sodan voitto kiinni. Vietnamin sodan aikaan Jenkitkin lähti Bretton Woodsista.

      • 3.1.2

        sanoo

        Niko,

        Tally-stickit ovat kyllä tuttuja. Ja niihinkin pätee sama pointti: Ei valtio voi maksaa niillä mitään. Jotakin järkeä on sanoa, että kotitaloudet voivat niillä suorittaa maksuja, kuten rahallakin. Mutta tally-stickit ovat valtiolle jotakuinkin sama asia kuin ”talletukset” (pankin taseen oikealla puolella olevat) ovat liikepankeille: ei liikepankki voi maksaa velkojaan ”omilla” talletuksillaan. Kun valtio ostaa jotakin, niin sen edustaja ojentaa myyjälle tally-stickin (tai rahaa) merkkinä siitä että myyjä on luovuttanut jotakin saamatta siitä (missään tärkeässä tai kiinnostavassa mielessä, kuten Pursiaisella taitaa olla tapana sanoa) maksua.

        Samoin QE:n tapauksessa valtio ei muutu itsensä velkojaksi, vaan velkasuhteen muoto vain muuttuu. Se velkoja (creditor) jolla on merkitystä on edelleen joku muu kuin keskuspankki, ja tämä kyseinen velkoja löytyy keskuspankin taseen oikealta puolelta (yleensä kahden askeleen päästä niin, että siinä välissä on liikepankki).

        Kuten yritin selittää, niin pointtini on että kieli jota olemme tottuneet käyttämään velka- ja raha-asioissa johtaa meidät harhaan etenkin kun puhumme valtion velasta ja sen suhteesta saman valtion liikkeellelaskemaan rahaan. Jos näihin keskusteluihin halutaan tolkkua, niin meidän pitää unohtaa mitä olemme aiemmin oppineet velasta, rahasta ja maksuista. Se voi toki olla monelle hankalaa.

        • 3.1.2.1

          Niko sanoo

          Miksi ei valtio muutu itsensä velkojaksi, jos keskuspankki ostaa sen velat?

          Tally stickit toimivat samalla tavalla kuin debit ja kredit. Se jaettiin keskeltä kahtia ja annettin toinen puoli maksuksi. Näitä voitiin sitten käyttää maksun välineenä ja lopulta verotettiin takaisin.

          Tämä Euroopan QE toimii siten, että Suomen pankki ostaa jälkimarkkinoilta Suomen bondeja, jolloin korko maksetaan valtiolle itselleen, koska Suomen valtio omistaa 100 % Suomen keskuspankista. Yhdysvalloissakin kaikki massit kotoutetaan treasurylle, vaikka muitakin juttuja liikkuu.

          Ei liikepankilla enää mitään tekemistä asian kanssa ole tässä vaiheessa. Ihan sama homma se on minullakin, kun ostan bondin, niin se laitetaan minun arvo-osuustilille. Ei se bondi liikepankin omaisuutta ole.

          Valtiot ovat luoneet rahaa koko FIAT-rahan historian, joten en käsitä väitettäsi, että valtio ei voisi tällä rahalla mitään maksaa?

          En todellakaan ymmärrä, että miksi valtiot eivät voi tällä rahalla, jota he bondeja vastaan saavat ostaa mitään?

          • 3.1.2.1.1

            sanoo

            Niko, puhumme edelleen eri kieltä. En väitä etteikö valtio voisi ostaa rahalla mitään. Väitän että on täysin epäloogista sanoa valtion maksavan jotakin itse painamallaan rahalla, koska raha on tässä tapauksessa valtion velkakirja. Sen avulla voi ostaa, mutta ei maksaa — riippumatta siitä mitä myyjä ajattelee tapahtumasta (hän kun harvemmin tuntee syvemmin rahajärjestelmän toimintaa).

            Väitteeni voi toki kuulostaa erikoiselta. Jos klikkaat nimeäni, niin pääset blogikirjoitukseen jossa kyseenalaistan yleisemminkin maksu-käsitettä. Se kertonee millä tasolla tässä nyt liikutaan. Tarkoitukseni on muuttaa melko radikaalistikin sitä tapaa millä olemme tottuneet rahaa, velkaa ja maksuja katsomaan. Tärkein syy tälle työlleni on se, että kukaan ei näytä täysin ymmärtävän miten raha toimii. Tämänhän taloustieteilijätkin myöntävät.

  4. 4

    Niko sanoo

    On mielestäni tärkeää myös ymmärtää, että miten valtion talous toimii, eikä vain keskittyä siihen, että millaista järkevä taloudenpito on. Jokainen tosin tallaa tyylillään. Valtion talous ei ole sama asia kuin yksityinen talous juuri tuon rahanluonti ja verotusoikeuden vuoksi.

    Valtio pystyy rahoittamaan aina toimintansa omassa valuutassa ja verotus luo valuutalle kysyntää.

    Ei Holappa tai Ahokas missään vaiheessa ole ajanutkaan rajatonta rahan painamista. He myös ymmärtävät, että tämä luo inflaatiota, jolloin varallisuutta ei oikeastaan synny, sillä nyt saman tavaran ostamiseen ulkomailta tarvitaan enemmän rahaa. Varallisuus, ei siis kasva. Kotimaista kysyntää toki voidaan lisätä.

  5. 5

    Amos Ahola sanoo

    Rahan painaminen tuppaa laskemaan työn tuottavuutta, sillä painettu raha kohdistetaan lähes poikkeuksetta väärin, koska siitä ei ole (riittävää) niukkuutta.

    Kysymys painaa vaiko eikö painaa on mielestäni väärä, oikea kysymys on, että jos painaa, mitä painetuilla rahoilla tehdään.

  6. 6

    Cantina sanoo

    Pursiainen kirjoitti..
    ”Siksi on syytä tuoda esille, että tämä blogistien vakiohokema on totta vain täysin epäkiinnostavassa, muodollisessa mielessä. Se on älyllisesti steriili, eikä siitä seuraa mitään mielenkiintoista.”

    Hienoa, että Pursiainen ymmärtää mitä rahasuveriniteetti tarkoittaa. Seuraavaksi kannattaisi miettiä kuinka älyllinen tämä tosiasia voisi olla. Valtavirtaisen uusklassisen makrotaloustieteen mallien yksi kulmakivi on valtion yliajan-budjettirajoite, jonka mukaan kestävä finanssipolitiikka perustuu siihen, että nykyisten ja tulevien verojen (valtion tulo) nykyarvo täytyy olla yhtä suuri kuin nykyisten ja tulevien menojen nykyarvo lisättynä valtion velan alkuarvolla. Tähän liittyy myös kuuluisa Ricardon teoreema, jonka mukaan rationaaliset kotitaloudet ei muuta kulutuskäyttäymistään, riippumatta siitä rahoittaako valtio budjettia velalla tai veroilla.
    Kun rahasuveriniteetti pätee näin ei kuitenkaan tarvitse ei pidäkkään olla. Valtionvelka mukaanlukien setelit ja kolikot edustavat yksityissektorin rahavarallisuutta. (unohdetaan tässä pankkiraha) Ikuinen valtion velka (kuten setelit) ei ole ongelma. Kuten yksi aiempi kommentoija totesi valtion rahan arvon takaa valtion verotusoikeus, jota taas loppukädessä valvoo valtion väkivaltakoneisto. Jos siirrytään pois mielikuvitusmaa Asiatonlandiasta vaikkapa Ruotsiin, jolla on edelleen rahasuverineteetti, voidaan miettiä mitä tämä tarkoittaa maan talouspolitiikan optioille ihan oikeasti. Oletetaan, että Ruotsissa vallitsee lama. Ruotsin demokraattisesti valitun hallituksen vähäisimpiä huolenaiheita pitäisi olla valtion budjetin tasapainottaminen. Halutessa valistuneet poliitikot voivat, kasvattaa valtion kulutusta ja investointeja velkaantumalla esimerkiksi keskuspankkirahoituksen avulla, joka on poliittinen päätös. Valtio voi tietysti perinteisesti myös laskea liikkeelle yleisölle valtion joukkolainoja. Hallituksen ei tarvitse olla huolissaan siitä kelpaako sen setelit edelleen kansalaisille. Sen ei myöskään tarvitse olla huolissaan siitä, että inflaatio lähtee nousuun kun maassa on käyttämättömiä resursseja.

    • 6.1

      sanoo

      Cantina sanoo: ”Valtavirtaisen uusklassisen makrotaloustieteen mallien yksi kulmakivi on valtion yliajan-budjettirajoite, jonka mukaan kestävä finanssipolitiikka perustuu siihen, että nykyisten ja tulevien verojen (valtion tulo) nykyarvo täytyy olla yhtä suuri kuin nykyisten ja tulevien menojen nykyarvo lisättynä valtion velan alkuarvolla.”

      Onko tässä jotakin vikaa? ”Yliajan” kai on valtion kohdalla määrittelemättömän pitkä aikaväli. Jos valtio kasvattaa velkaansa laskemalla liikkeelle ”painamaansa rahaa”, niin ei se riko tuota budjettirajoitetta. Ihan hyvin voimme olettaa, että valtio myöhemmin verotuksen kautta pitää huolta siitä että noista veloista myös vastataan, ja pitää näin kiinni budjettirajoitteestaan.

      Jos valtio sitten varta vasten ilmoittaa, ettei halua pitää kiinni tuosta budjettirajoitteestaan (toisin sanoen laskee liikkeelle velkakirjojaan ja ilmoittaa niiden olevan arvottomia), niin silloin se rikkoo koko rahajärjestelmän logiikkaa vastaan. Se voi toki näin tehdä, mutta tämän seurauksia on vaikea arvioida. Varmaa on se, että ne eivät ole lineaarisia, koska ne riippuvat (sijoittaja)psykologiasta.

      Tällaiset ”Hei, me voidaan aina painaa lisää rahaa! Ja se lisää yksityisen sektorin rahavarallisuutta, eli on ok juttu.” -kommentit eivät tuo keskusteluun mitään lisäarvoa. ”Rahavarallisuus” on saatavia, ja saatavilla on arvoa jos niiden taustalla on odotus siitä että se jolla on vastattavia (saatavat=vastattavat) tulee niistä myös joskus vastaamaan. Saatavien puutteeseen tämä maailma ei tule koskaan kaatumaan.

      • 6.1.1

        Cantina sanoo

        Nyt aletaan olla ainakin yhden asian ytimessä. ”Kotitalouden” tase ja valtion tase eivät ole samankaltaisia. VALTIO EI TARVITSE VASTAAVAA SEN VASTATTAVIA ELI KESKUPANKKIRAHAA JA VELKOJA VASTAA! Toki tyypillisesti valtiolla on paljon varoja kuten maata ja erilaista infraa, mutta normaalisti valtion ei tarvitse lainata vakuita vastaan.
        Tarkastellaan eroja. Valitaan edustavaksi kotitaloudeksi yksi henkilö, jolla on rajattu elinikä. (Taloustieteessä toki käytetään myös n.s. ikuisesti elävää teoreettisä kotitaloutta eli dynastiaa käsitetttä jossain yhteyksissä). Kotitaloudella on tyypillisesti varallisuutta (vastaavaa) ja velkoja (vastattavaa) ja olisi ainakin perillisten kannalta kiva jos kuoleman jälkeen vastaavaa olisi enemmän ja ettei heidän tarvitse ottaa vastattavia hoitaakseen. Käsittääkseni velat eivät siirry perillisille eli pankeilla ei liene tapana myöntää ainakaan 100 vuoden kulutusluottoja. Kotitalouden budjetti rajoite muodostuu peritystä omaisuudesta/säästöistä mutta pääosin nykyisistä ja tulevista palkkatuloista. Tällä perusteella se voi myös lainata pankista, jonka lainapäätös perustuu pääasiassa palkkatulovirtaan. Tarinan pohjalta on aika selvää, että kotitaloudun kulutuksen täytyy perustua tiukasti sen budjettirajoitteeseen, joka on myös ajallisesti rajoitettu palkkatyövaiheeseen ja elinikään.
        Valtio on hyvin erilainen yksikkö. Se on lähtökohtaisesti ikuinen (kunnes ei enää ole). Sillä on poliittiset instituutiot, verotusoikeus, oikeuslaitos, väkivälta koneisto ja usein rahan liikkeellelaskumonopoli. Vuoden 1971 fiat-rahajärjestelmään siirtymisen jälkeen liikkeellelasketun keskupankkirahan vastattavaa puolella ei ole mitään konkreettista. Seteleillä ei voi lunastaa muuta kuin vastaavan määrän uutta rahaa. Niitä ei voi vaihtaa mihinkään arvokkaaseen hyödykkeeseen. Valtion velkakirjoja vastaan valtio antaa liikkeelaskemaansa valuuttaa.
        Valuutalla voi maksaa velkoja ja veroja ja niillä voi ostaa tuotteita ja palveluita vaikkei valuutalla itsessään ole mitään arvoa. Valtion liikkelaskema valuutta ja valtion liikkeellelaskemat valuuttamääräiset lainat ovat molemmat valtion velkaa, joista velkakirjalle maksetaan normaalisti korkoa mutta seteleille ei. Rahasuvereenin valtion velkakirjat ja setelit eivät menetä arvoaan, niin kaun kun valtiolla on kaikki aikaisemmin mainitut asiat hallinnassa. On sitten eri asia jos kansa kapinoi, vieras valtio valloittaa maan tai valtio päättää mitätöidä lainat leikkaa setelit tai jotain muuta vastaavaa. VALTIOLLA EI OLE MÄÄRÄLLISTÄ BUDJETTIRAJOITETTA EIKÄ. Se voi velkaantua ikuisesti ilman että sen velkakirjat ja setelit menettävät arvonsa, kunhan se maksaa velkakirjojen korot ja pääomat ehtojen mukaisesti.
        Eli fiat-rahan arvo perustuu lainsäädäntöön ja veronkantooikeuteen. Kysymys siitä, onko nykyisessä järjestelmässä tolkkua onkin eri kysymys, mutta ainahan voi ostaa Bitcoin:ja tai kultaa jos siltä tuntuu.

        • 6.1.1.1

          sanoo

          En nyt oikein näe että miten tämä liittyy siihen mitä sanoin.

          Voitko antaa esimerkin jossa valtio rikkoo tuota sen (mielestäsi väärin-) oletettua budjettirajoitetta?

  7. 7

    Tieteilijä sanoo

    Voisivatko Holappa ja Ahokas julkaista manifestinsa tasokkaissa tiedelehdissä tai lopettaa kitinänsä siitä, miten tieteen valtavirta muka olisi väärässä. Kaikille on selvää, että heillä on äärivasemmistolaiset motiivit ja meidät veronmaksajat on pakotettu maksamaan vuosien palkka siitä, että he vääntelevät motiiveilleen argumentteja, joilla loistaa blogiväittelyissä asiaa heikommin tuntevien silmissä.

    • 7.1

      Tne sanoo

      On heiltä kirjakin ilmestynyt ”irti kurjistuvasta talouspolitiikasta”, hyvä kirja, suosittelen.

  8. 8

    TT sanoo

    Tämä ei ole taloustieteessä kiistanalainen asia, omalla rahalla on suuri vaikutus velkakestävyyteen. Havainto ei vaadi paljoa taustatyötä. Ei ole myöskään kiistanalaista, että huonoa talouspolitiikkaa voi harjoittaa myös rahapoliittisesti suvereeni valtio. Kumpikaan aihe ei ansaitsisi blogi-kirjoitusta.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *