SIITÄ PYÖRÄSTÄ, JONKA TONI SAI

En yleensä liikutu uutisia lukiessani. Tänään itkin.

Mutta ennen tähän syytä selittäessäni teen paljastuksen. Olen nuoruudessani kärsinyt vankeusrangaistuksen. Tuomio tuli siiviilipalveluksen välttämisestä. Eli suomeksi: aseista kieltäytymisestä. 9 kk ehdotonta. Olin teininä kirkasotsainen idealisti, jonka mielestä maailma olisi parempi paikka, jos kukaan ei koskaan missään olosuhteissa tarttuisi aseisiin.

 Tästä faktasta olen yhä samaa mieltä.

Siviilipalvelus oli mielestäni onnettomien wanna-be-maailmanmuuttajien tapa puhdistaa sisäsiististi omatuntonsa.

 Tosimies kieltäytyi kaikesta. HC.

Rikosrekisteriin rikkeeni ei koskaan päätynyt, sillä se tulkittin rikokseksi vakaumuksellisesta syystä. Kuten Jehovan todistajilla tuolloin. Tästä kunniaa suomalaiselle oikeusjärjestelmälle.

Soitin punkia punk-bändissä. Minulla oli hakaneula poskessa ja esiinnyin julkisesti alushousuissa. Syrjän serkukset ja Peitsamo moikkasivat tavatessamme. Aki Sirkesalo –vainaan kanssa kiersimme maata ennen täysi-ikäisyyttä Stadista Kuusamoon.

Minä tein sanoja, Aki musiikkia.

Olin kuitenkin kouluni käynyt, ja suomalainen oikeusjärjestelmä näytti jo tuolloin mielestäni parhaat puolensa. En joutunut koskaan suljettuun vankilaan, vaan pääsin suoraan avolaitokseen, jossa pohjakoulutukseni ansiosta aloitin suoraan siisteissä sisähommissa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Ja hommat taisivat sujua, sillä kuuleman mukaan olin ensimmäinen vanki kautta aikojen, jolle tarjottiin lentoaseman puolesta vakituista tointa rangaistuksen päätyttyä. Ostin silloiselle tyttöystävälleni ja sittemmin kahden vanhimman tyttäreni äidille henkilökuntahintaiset Finskin liput Lontooseen.

En ottanut virkaa vastaan ja irtisanouduin ennen koneen nousukiitoa.

Mutta 9 kk Seutulan työsiirtolassa oli henkilökohtainen korkeakouluni, jota en muuksi haluaisi vaihtaa. Tutustuin ihmisiin, joille elämän korttipakka ei suonut parhaimmat jakonsa. Mutta suuressa osassa heitä sykki suuri sydän.

Tästä tämä kaikki tuli mieleen. Ja liikutus: Tonin pyörä

Toiset ovat toisenlaisia.

Ja toiset eivät ole.

Mutta ihmisiä me kaikki olemme.

Jatka juttua Anzion mukaan -fb-sivuilla.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *