Zizekiä ja Houellebecqia

Olen lueskellut viime päivinä Slavoj Zizekiä (noiden Z-kirjaiten päälle kuuluisi laittaa ne kärpäsenpaskat, mutta kärsivällisyyteni ei riitä nyt etsimään niitä näppäimistöstäni). Zizek on monella tapaa kiinnostava hahmo, vaikka eräs Facebook-kaverini sai hänestä HS:n taannoisen jutun perusteella huonon ensivaikutelman: ateisti, joka laukoo typeryyksiä vegetarismista.

Koska en ole vieläkään päässyt kunnolla takaisin blogikirjoittamisen makuun, en jaksa ruveta nyt esittämään sen syvällisempiä pohdintoja Zizekin teksteistä. Ehkä sellaiset pohdinnat kannattaakin säästää tuleviin esseisiin. Zizekissä on myönteistä se, että hän yrittää olla suora ja usein siinä onnistuukin, vaikka on aika huono kirjoittaja (kukapa hänen viitekehyksestään tuleva ei olisi). Pidän myös Zizekin viljelemistä vitseistä ja kaskuista, etenkin silloin kun ne pikkuisen onnahtelevat.

Zizekillä on silmää merkitseville yksityiskohdille. Esimerkiksi puhuessaan nykyisen liberaalikapitalismin kaksinaamaisuudesta hän muistelee Yhdysvalloissa näkemäänsä laksatiivisuklaata:

“Onko sinulla ummetusta? Syö enemmän tätä suklaata! Toisin sanoen syö enemmän jotakin, mikä itsessään aiheuttaa ummetusta. Laksatiivisuklaan rakenne voidaan löytää koko nykypäivän aatteellisesta maisemasta.”

Samaan aatteelliseen maisemaan kuuluu myös poliittinen korrektius, joka on amerikkalaista jos mikä. Siinähän silotellaan kaikki kiistanalainen ottamalla näennäisesti pois se mikä pahentaa. Onkohan Zizek lukenut salaa Kalervo Palsaa? Palsahan kirjoitti Yhdysvalloissa käytyään päiväkirjaansa:

“Kofeiiniton kahvi, alkoholiton viina, pilluttomat naiset, mulkuttomat miehet. Sitä täällä on. Amerikassa.”

Menipä levottomaksi. Oli minulla oikeaakin asiaa. En ole ehtinyt vielä syventyä kevään uutuuskirjojen listoihin, mutta sellainenkin teos on tulossa kuin Savukeitaan kustantama Mitä Michel Houellebecq tarkoittaa. Siinä ruoditaan tätä Euroopan tärkeimpiin kuuluvaa nykykirjailijaa monestakin näkökulmasta. Kirjoittajina Juha Seppälä, Antti Nylén, Riku Korhonen, Timo Hännikäinen, Marianna Kurtto, Jaana Seppänen, Laura Lindstedt & Martti-Tapio Kuuskoski sekä minä.

Omassa esseessäni tarkastelen muun muassa Houellebecqin rakkauskäsitystä ja Houellebecqia moralistina.

“Nihilismiä Houellebecqin kirjoissa on tuskin lainkaan, vaikka lehdistö luonnehtii häntä nihilistiksi lähes rutiininomaisesti. Jos tällaiset määrittelyt jostain kertovat, niin toimittajien lukutaidottomuudesta ja tyhmyydestä. Pinnallisellakin lukemisella pitäisi selvitä, että Houellebecqin kirjoissa heiluu moralisti, joka kantaa huolta mielihyvää palvovan kulutusyhteiskunnan nihilistisyydestä. Nykyajan ihmisten on kuitenkin yhtä vaikea suhtautua moralisteihin kuin tunnistaa heidät. Kuten Mahdollisen saaren Daniel sanoo: ‘Moraalisaarnan pitämisessä on se etu, että sentyyppiset esitykset on jo pitkään alistettu niin voimakkaalle sensuurille, että se tuntuu sopimattomalta ja kiinnittää välittömästi keskustelukumppanin huomion; ikävä puoli siinä on, ettei tämä ota puhujaa koskaan täysin vakavasti.'”

P.S.
Kun katsoo Zizekin ja Houellebecqin julkisia esiintymisiä niin vastakohtaisempia hahmoja tuskin voisi olla. Zizek puhuu tauotta sylki pärskyen, huitoo vimmaisesti käsillään ja välillä hipelöi neuroottisesti nenänvarttaan. Houellebecq taas istuu apaattisena ja puhuu hiljaisella äänellä katkonaisin lausein. Todennäköisesti Houellebecq on ainoa kirjailija maailmassa, joka on nukahtanut televisiolähetyksessä kesken hänelle esitetyn kysymyksen (“Se oli niin pitkä kysymys”, hän selitti jälkeenpäin).
Kommentit (12)
  1. Žižekin suosion salaisuus jäi pelkän HS:n jutun lukeneille varmasti arvoitukseksi.

    Tahdon mainita tässä, että Suomi-blogistanin vannoutunein tai ainakin innokkain Žižek-harrastaja on Rauno Räsänen, jonka julkaisupolitiikka on hieman kaoottinen mutta kynä (etenkin viitekehystä vasten nähtynä) erittäin terävä ja nopea.

  2. Vilja-Tuulia Huotarinen
    22.1.2010, 12:45

    Houellebecqin teosten moraalikäsitys aiheutti luettuani monenlaisia mietteitä, nihilismiä kuten nihilismin kritisoimisenkin pohdintaa.

    Se ei ehkä liity filosofiaan vaan emootioihin mutta

    jokin sokea kohta H:lla on – vaan mikä, sitä pitäisi kirjoittamalla selvittää että ajatukset tarkentuisivat. Niin lienette selvittäneetkin, jään odottamaan esseitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *