Ystävärunoja

“Ajattelin että on hauskaa olla onnellinen

ja kuulua moniin yhdistyksiin”

Katkelma on Tua Forsströmin vastikään suomeksi ilmestyneestä runokokoelmasta Mutta kuvittelin että sydän ei tunne rajoja (Teos). Suomennos on Caj Westerbergin laatutyötä; siitä hänelle kiitokset.

Forsströmin lyriikka on merkinnyt ja merkitsee minulle paljon. Suhteeni hänen runoihinsa on enemmän kuin lukijan suhde hyvään tekstiin, se muistuttaa jonkinlaista ystävyyden kokemista. Siinä on mukana monenlaisia emootioita, epäkirjallisia(kin) tunneväreitä.

Tuntuu siltä kuin Forsströmin lyriikka toisi jonkinlaisen uuden värisävyn, jonka ansiosta maailman, ihmisten ja asioiden suhteet, näkee ja kokee täydemmin.

No jaa, pateettiseltahan tämä tällainen kuulostaa.

Olisi tietysti tyylikkäämpää kuvailla Forsströmin runoja analyyttisesti. Arvioida vaikkapa sitä, miten miten modernismin estetiikka ja tyyli-ihanteet – muotopuhtaus, kuvallisuus, maailmaa havainnoiva minuus ja läsnäolon metafysiikka – ilmentyvät Forsströmin säkeistä ja missä määrin hän horjuttaa, koettelee ja ottaa etäisyyttä näihin poeettisiin käytäntöihin.

Vaan enpä viitsi. Mielestäni Forsströmin runot todistavat sen minkä pitäisi olla kaikille selvää: että hyvä runous on hyvää runoutta, riippumatta siitä mitkä paradigmat sen taustalla kummittelevat.

Kommentit (5)
  1. Miksei sitä, miten runo muuttaa kokemisen tapaa voisi pohtia analyyttisesti ja mitä eroa kokemusten erittelyllä ja analyyttisellä kuvailulla on?

  2. Tommi Melender
    11.2.2008, 18:01

    Tuo merkintä oli, sanoisiko, puolivakavissaan kirjoitettu.

    Siis kuvailin ensin hyvin pateettisessa (ja tunnetasolla aidossa) sävyssä, millaisia fiiliksiä Forsströmin lyriikka herättää ja sitten heitin ilmaan kysymyksen (en siis aivan vakavissani ja lähinnä retorisessa mielessä), eikö olisi “coolimpaa” tai “fiinimpää” puhua lukukokemuksestaan etäännytetysti, puoliakateemisella tyylillä, ikään kuin “uskottavana” runouden kokijana.

    Totta kai kokemisen tapaa voi pohtia analyyttisesti. Kuten myös epäanalyyttisesti, ilman finessejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *