Virusta ja Turkkaa

”Luulen ettei ole suuria aiheita ilman pultsaria. He ovat nykyihmisen klaavapuoli. He ovat sortuneet siinä missä me olemme menestyneet. Minun käsitykseni on että meidän menestyksemme on heidän tappionsa: että se on samaa prosessia.”

”Minusta kaikki ne alttaritaulut joissa Jeesusta nostetaan ristiltä pitäisi korvata valokuvalla jossa poliisit nostavat puliukkoa autoon. He ovat meidän lunastajamme.”
Jouko Turkka: Aiheita.

Posti toi tänään paketin ja paketissa kirjan, jonka olen kauan halunnut saada omakseni, tämän yllä siteeratun. Se on Turkan paras. Sitä kelpaa lukea näin viruksen sänkyyn suistamana, ajoittaisen kuumehorkan vavisuttamana. Turkka itsekin kun on jonkinlainen virus koko mies.

Häpeää en häpeäkseni saanut aikoinaan luetuksi loppuun, se ei kestänyt, se hajosi käsiin. Siinä oli kyllä pitkät pätkät nautittavaa proosaa, ja siinä mielessä se on mainio kirja vaikkapa paskalukemiseksi vessaan. Mutta tämä Aiheita on ihan toista luokkaa, se on ehdottomia huippuja Suomessa viimeisen 25 vuoden aikana julkaistujen kirjojen joukossa.

Muistelen, että Häpeä oli ilmestymisvuotensa Finlandia-ehdokkaita ja tuona vuonna palkinnon saajan valinnut Tellervo Koivisto ilmaisi paheksuntansa kirjaa kohtaan. (Muistikuvani taitaa olla tässä kohdin väärä, kuten tämän merkinnän kommenttiosiossa ilmenee).

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Paras tuossa Turkan kirjassa on kohta, missä mies tuumaa: ”Nyt olen näistä vapaa, minun ei tarvitse koskaan enää kirjoittaa mitään.”

    Myöhempiin painoksiin olisi voinut lisätä: ”… paitsi vielä tommoset viisi kirjaa.”

    Ja voisi lisääkin vielä tulla.

  2. 2

    sanoo

    On tämäkin aika hyvä – ja lohduttava – pätkä silloin kun on blokki päällä eikä kirjoittaminen suju, kanssakärsijän tuska lohduttaa:

    ”Miksi minun on niin pakko? Miksei vietti vie? Miksen kirjoita niin kuin huora huoraa tai juoppoa vetää sinne missä on ihmisiä? Miksen palaa paperin ääreen kuin piilotetulle karamellipussille? Miksei minulle kirjoittaminen ole samaa kuin peili finniselle?”

    Turkassa on se, että häneltä odottaa pelkkää nerokkuutta, vähempi ei riitä. Siinä mielessä suhtaudun vähän pelokkaasti tuohon ”ja voisi lisääkin vielä tulla”.

  3. 3

    sanoo

    Tommi kirjoitti: ”Muistelen, että Häpeä oli ilmestymisvuotensa Finlandia-ehdokkaita ja tuona vuonna palkinnon saajan valinnut Tellervo Koivisto ilmaisi paheksuntansa kirjaa kohtaan.”

    Se ei mennyt ihan noin, vaan Tellervo Koivisto osoitti tervettä itseironiaa – ja myös ymmärrystä Turkkaa kohtaan – sanomalla puheessaan jotenkin tähän tapaan: ”Eräästä ehdokaskirjasta voi sanoa, että jos minä, keski-ikäinen nainen ja presidentin rouva sen palkitsisin, se olisi kirjailijalle melkoinen häpeä.”

  4. 4

    sanoo

    Vai niin se menikin. Hyvä, että tuli oikaistuksi. On tietysti häpeä muistaa tällä tavalla väärin.

    Googlasinkin tätä asiaa, mutta en löytänyt mitään konkreettista muistikuvani tueksi, vain Niin & Näin -lehden artikkelin, jossa sanottiin: ”Finlandia-palkinnon valinneen Tellervo Koiviston nuiva tapa suhtautua Häpeään kertoo, että Turkan profeetalliset sanat haihtuvat tuuleen kuin huutavan ääni erämaassa.”

  5. 5

    Anonymous sanoo

    Anonyymi huhuilee taas. Turkka on hyvä: luin Aiheita uudestaan tänä syksynä. Mutta oliskohan se jotenkin jäänyt kahdeksankymmentäluvulle? Eli kestääkö Aiheita vielä toiset parikymmentä vuotta? Kari Hotakainenkin fanittaa kirjaa, muuten.

    Häpeästäkin tykkäsin. En edes muista, kuka sen Finlandian voitti, mutta muistan Tellervon puheen!

  6. 6

    Prospero sanoo

    ”Kun olen jutellut Turkan kanssa, hän on jossain vaiheessa maininnut nimeltä naisia, joita hän on tuntunut jollain oudolla tavalla himoitsevan. Nyt alkoi elämässä Turkka luettelee ison joukon näitä naisia: Satu Hassi, Madonna, Sirkka Hämäläinen, Satu Silvo, Hannele Laurila, Mirja Pyykkö, Liisa Jaakonsaari, Anja Kauranen, Tellervo Koivisto, Brita Polttila. ”

  7. 7

    sanoo

    Anonyymillä taas teräviä huomioita.

    Kestääkö Aiheita toiset parikymmentä vuotta? En tiedä, yleisesti. Minulle henkilökhtaisesti varmasti kestää, ja sen enempää en voi kirjalta vaatia. Hotakaisen Turkka-fanitus ei minua yllätä.

    Häpeän edelle Finlandia-kisoissa taisi kiilata Eeva Joenpelto, ei pahaa sanaa hänestä, vaikka en ole kuin yhden kirjan häneltä lukenut. Pitää jossain vaiheessa aloittaa ankarat Joenpelto-sessiot tämän sivistysvajeen korjaamiseksi.

    Prosperon siteeraamalta listalta löytyy muutama tyrmistystä herättävä nimi. Posti toi muuten minulle samassa paketissa Aiheita-kirjan kanssa tuon Nyt alkoi elämän, jota en ole vielä lukenut.

  8. 8

    Anonymous sanoo

    Joenpeltoa kannattaa lukea. Hän on yksi parhaista 1930-luvun kuvaajista. Se lama se lama. Ja jostain pikkulinnut lauloivat, että olet aikakaudesta kiinnostunut 🙂

  9. 9

    Anonymous sanoo

    Vielä vähän Turkasta. Niin kahdeksankymmentälukulaisuudella tarkoitan ehkä tuota ”huora huoraa” sitaattia. Siis Turkka on niin sovinisti ja feministivihaaja ja silti pidän hänen kirjoistaan, vaikka olekin itsekin feministi. Hähää. Turkkaa varmaan raivostuttaisi, jos tietäisi. Tai sitten ei välittäisi vähäänkään. Turkan himotuslistalla on paljon ns. vahvoja ja kauniita naisia. Yksi vihree, pari demaria ja 80-luvun ”feministi-ikonit” Madonna ja Kauranen. Turkka tykkää haasteista?

    Mikähän oma suosikkilistani olisi. Siis haluan kiltisti tavata, ei muuta 🙂 Hmm. Paul Auster. Ingmar Bergman – harmi että kuoli jo. Turkka.

  10. 10

    sanoo

    Kukapa ei olisi 30-luvusta kiinnostunut? Eikö se ole jopa velvollisuutemme. Ottaa oppia ja hiljentyä näiden kohtalokkaiden vuosien historian äärelle.

    Samoin kuin feminisimikin lankeaa velvollisuutena, etenkin miehille. Ainakin minä koen tällaisen velvollisuuden (enkä nyt en muuten vitsaile), vaikka heittelenkin blogiini kaiken maailman äijäproosahupailuja.

    Tuota Turkan ja anonyymin listailua en kyllä rupea omalta kohdaltani jatkamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *