Vasemmiston tehtävä: pamflettien kirjoittaminen

Onko mielekästä puhua oikeistosta ja vasemmistosta? Jos vastaat ”ei”, et ole ainakaan vasemmistolainen.

En tiedä, olenko kotoisin oikeistosta vai vasemmistosta vai yhtään mistään, mutta liikutun siitä että tänä syksynä julkaistavien tietokirjojen joukossa on sellainenkin ilmestys kuin Tommi Uschanovin Mikä vasemmistoa vaivaa? Valtaisa enemmistö kustantamoiden tietokirjoiksi väittämistä tuotoksista on täyttä sontaa.

HS:n sunnuntaisen henkilöjutun perusteella odotan Uschanovin pamfletilta paljon. Olen toivonut, että joku vasemmistoälyköistämme nousisi esiin ja esittäisi jotain oivaltavaa kapitalismista ja markkinataloudesta – pätevistä aatehistoriallisista lähtökohdista. Tyhminkin vasemmistohenkinen poliitikko tai kolumnisti osaa kyllä heristää sormea uusliberalismille ja globalisaatiolle. HS:n mukaan Uschanov on sitä mieltä, että ”talous herättää vasemmistossa pelkoa, mutta ei synnytä analyyttistä mielenkiintoa.” Olen huomannut saman.

”Yhdysvaltain pankkikriisin seurauksena kapitalismi on omillakin mittareillaan pahimmassa kriisissä sitten vuoden 1929 pörssiromahduksen. Kapitalismin kriisialttiudesta vuosikausia löysästi puhuneilla vasemmistolaisilla ei silti tunnu olevan tästä mitään sanottavaa”, Uschanov arvostelee HS:ssä.

Löysää puhetta on todellakin riittänyt, vuosikausia. Viime vuosisadan alkupuolelta saakka laitavasemmiston maailmanpoliittiset katsaukset ovat sisältäneet yhden ja saman uskonvarman lähtökohdan: kapitalismin kriisi on kärjistymässä. Ja niinhän se on tehnyt meidän päiviimme saakka.

Uschanov on oikeassa siinä, että luottomarkkinoiden kriisin mittasuhteet ovat poikkeukselliset. Viime keväänä IMF ennusti pankkien tappioiden ja alaskirjausten paisuvan 1 000 miljardiin dollariin. Silloin arviota pidettiin synkkänä, nyt realistisena.

Minäkin – kuten kaikki asuntovelkaiset – joudun maksamaan kalliisti amerikkalaisten pankkiirien ahneudesta ja töppäilystä. Enkä pelkästään välillisesti, vaan ihan suoraan ja konkreettisesti: yhden vuoden euriborkorossa on luottamuspulasta johtuvaa riskilisää yksi prosenttiyksikkö. Tämä on aivan poikkeuksellista, suorastaan tolkutonta. Minulle koituu tämän spredin vuoksi 1 500 euron lisäkustannus vuodessa.

Entä luottokriisin arkkitehdit, nämä sliipatut jenkkipankkiirit? Ennen kuin maailma ympärillä romahti, he ehtivät nostaa yhden vuoden bonuksia Vietnamin bruttokansantuotteen verran. Toimintansa riskit he jättivät osakkeenomistajien ja veronmaksajien murheiksi. Tällä tavalla vapaa markkinatalous kannustaa riskien ottoon.

Olen nähnyt oikeistolaisiksi luokiteltavissa talouslehdissä oivaltavia kirjoituksia pankkimaailman ”häntäriskistä” ja ”moral hazard” -ongelmista. Mutta vasemmistoälyköt puhuvat harvemmin tällaisista jutuista. Miksi?
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    ”Onko mielekästä puhua oikeistosta ja vasemmistosta? Jos vastaat ”ei”, et ole ainakaan vasemmistolainen.”

    Tuo juttusi eka lause sisältää ytimen: ainakin Suomessa voi vastata totuudenmukaisesti ”ei ole mielekästä”, ja syy on se että täällä ei ole vasemmistoa. Aikoinaan Suomessa ns. vasemmistopuolueita oli ainakin neljä, jos oikein muistan, nykyistä lukumäärää en tiedä. Mutta mitään vasemmistoa täältä on vaikea löytää. Roippeita näistä vanhoista porukoista, mutta se on jotain kiilalaista marikassi-yleishumanismia ja kulttuuritaivastelua. Marxia on luettu, ja talouden ja kulttuurin välityskin pitäisi tuntea, mutta mukavampaahan se on keskittyä siihen jälkimmäiseen.

    Tätä on joku jo kauan sitten ihmetellytkin Suomessa: jos kerran talous on ensisijainen päällysrakenteeseen nähden niin minkä takia itseään vasemmistolaisina pitävät avaavat päivän sanomalehdestä suoraan kulttuurisivut, hypäten taloussivujen yli tykkänään?

    Ehkä Uschanov kertoo, miksi.

  2. 2

    sanoo

    Taitaa olla niin, että meillä ay-liike on aika pitkälle korvannut poliittisen vasemmiston. Ay-liike edustaa vasemmiston arvoja ritualistisesti, vappupäiväpuhdeiden tasolla (mahdetaanko niitä kulkueita enää järjestää?) mutta syvimmät vaikuttimet ovat samanlaisia kuin Koskelan Akselilla sosialismin kannattamisessa. Vasemmistolaisuutta on se, että puolustetaan omia palkkatyöläisen etuja.

    Sitten on tietysti ilmiö nimeltä kulttuurivasemmistolaisuus. Ja se kiteytyy juuri tuohon, että taloussivujen sijasta lehdestä luetaan kulttuurisivut. Ja jos pitää jotain taloudesta joskus sanoa niin sanotaan sitten, että globalisaatio on paha. Oikeat duunarit eivät ole koskaan sietäneet kulttuurivasemmistolaisia, ja kulttuurivasemmistolaisetkaan tuskin ovat duunareiden porukoissa viihtyneet.

    Jännä juttu tämäkin: ennen vasemmisto oli – tai oli olevinaan – kansainvälistä, mutta nyt ollaan kansallisten etujen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden perään.

  3. 3

    Prospero sanoo

    ”Oikeat duunarit eivät ole koskaan sietäneet kulttuurivasemmistolaisia, ja kulttuurivasemmistolaisetkaan tuskin ovat duunareiden porukoissa viihtyneet.”

    Oikeat duunarit eivät ole koskaan sietäneet kulttuuria, ihan sama, tuleeko se oikealta vai vasemmalta.

    Viime vuoden Kiila-palkinnon saanut kirjailija Olli Hyvärinen tiivisti hyvin: ”Ne, joille kirjoitan, eivät lue.”

  4. 4

    Tommi Uschanov sanoo

    ”- – jos kerran talous on ensisijainen päällysrakenteeseen nähden niin minkä takia itseään vasemmistolaisina pitävät avaavat päivän sanomalehdestä suoraan kulttuurisivut, hypäten taloussivujen yli tykkänään?”

    Harmi, että tämä kiteytys tulee vasta nyt, koska muuten olisin varastanut sen suoraan kirjaani. Juuri tästä on kyse. En varmaankaan pysty kyllä itse antamaan kysymykseen mitään edes osittain tyydyttävää saati lopullista vastausta, mutta nostanpahan teeman esille ruodittavaksi.

    ”Oikeat duunarit eivät ole koskaan sietäneet kulttuuria, ihan sama, tuleeko se oikealta vai vasemmalta.”

    Ehkä se nyt kuitenkin sentään riippuu vähän duunarista (ja kulttuurista). Aiemmassa elämässäni olen itse tuntenut mm. joensuulaisen putkimiehen, jonka kaksi intohimoa olivat muskeliveneet ja Kierkegaardin filosofia. Vaikka tietysti on kyllä totta, että sellainen itseoppinut työläisälykköys à la Väinö Linnan räätäli Halme, josta esimerkiksi Suomen vanha työväenliike ponnisti, on pitkälti kadonnut. Työväen Sivistysliiton ja muiden ponnistuksista huolimatta…

  5. 5

    sanoo

    Tuli mieleen eräs anekdootti tuosta talouden päällyrakenne -teemasta:

    Björn Wahlroos – tämä entinen stalinistipieru – totesi muutama vuosi sitten taloustoimittajien tapaamisessa, että HS teki hyvän tempun, kun lehtiuudistuksessa siirsi kulttuurisivut lehden peräosaan, eipähän joudu hyppimään enää edes niiden yli.

    On yhteiskunnallisen keskustelun kannalta suuri vahinko, että niin sanottu oikeistoeliitti keskittyy vain talouteen ja yritystoimintaan – ei kirjoita pamfletteja tai debatoi.

    Samansuuruinen vahinko on tietysti tuo, mitä jo olemme pahoitelleetkin, että vasemmistoälymystö ei tunne taloutta kohtaan analyyttistä mielenkiintoa. Useimmat kulttuurielämän tuttavani tekevät taloussivuille kuten Wahlroos kulttuurisivuille, hyppivät niiden yli.

  6. 8

    Karo Hämäläinen sanoo

    Olin tällä viikolla puhumassa kaunokirjallisuuden kääntäjille (suomesta äidinkielelleen), ja eräs kääntäjä nosti esiin Kristiani nuoruusvuodet, jonka hän oli löytänyt marketin kassan vierestä, ostanut, lukenut ja pitänyt. (Tosin hän vertasi omaa mieltymystään siihen, kuinka olin kuvaillut lukevani varsin mielelläni joka syksy, mieluiten lentokentällä ja -koneessa, Ilkka Remeksen uusimman trillerin).

    Jotta Vuorinen koskettaa kansainvälistäkin makua.

  7. 9

    sanoo

    Karo, olemme joskus keskustelleet tästä Remeksestä. Minä en ole oppinut hänen kirjoistaan nauttimaan ”ahmimiskirjoina” – eli kirjoina, jotka luetaan puhtaasti viihtymisen vuoksi asettamatta minkäänlaisia kirjallisia odotuksia.

    Minun ”ahmimiskirjasuosikikseni” on noussut norjalainen dekkaristi Jo Nesbö, jonka kaikki suomennetut teokset olen lukenut. Nesbön kirjoissa ei ole sellaista vastenmielistä jeesustelua kuin useimmilla ruotsalaisdekkaristeilla – ”Voi katsokaa, tällaisen yhteiskunnan olemme rakentaneet!” – ja juonikuviot ovat niissä kutkuttavia, tapahtumatiheys samaa luokkaa kuin Jari Tervon uutuudessa Troikassa (”Se on vain romaani”, huomauttaa Tervo kirjansa jälkisanoissa ja tänään HS:n haastattelussa – eikä siinä mitään, olen huomannut että suomalaisille pitää kyllä usein muistuttaa että romaani on romaani, kirjailija voi halutessaan kirjoittaa lähikulman Siwan paikalle Valintatalon jos siltä tuntuu…)

    Hiljattain luin Nesbön uusimman kahlattuani ennen sitä Infinite Jestiä – toimi hyvänä aivojen tyhjennyksenä.

    Mutta aina Nesbön jälkeen tuntuu, että tällä nyt pärjään seuraavat puoli vuotta. En heti kaipaa lisää ”ahmimiskirjoja”.

  8. 10

    Prospero sanoo

    ”Aiemmassa elämässäni olen itse tuntenut mm. joensuulaisen putkimiehen, jonka kaksi intohimoa olivat muskeliveneet ja Kierkegaardin filosofia. ”

    Moisella kuriositeetilla ei ole juuri todistusvoimaa. Pikemminkin anonyymin heitto vastaa duunareiden mielikuvaa kulttuuriihmisistä.

    Urheilu on kiinnostanut duunaria aina enemmän kuin kulttuuri. Varsinkin jääkiekko 🙂

  9. 11

    Anonymous sanoo

    Hei, ei käännetä kysymystä! Sehän kuului:Miksi vasemmisto-intellektuelleja ei talous kiinnosta? En taida oikein kunnolla edes kuulua porukkaan, vaikka -70 luvulla olinkin Ryhmiksessä, Kiilassa ja Kultsalla. Muuan vanha kaverini, nyt jo menestynyt, tiuskaisi taannoin minulle:” Jos sä kert oot niin helvetin fiksu, ni miks sä oot koko ikäs pers`aukinen?”
    Vastaan sanomatta vaikenin.

  10. 13

    sanoo

    ”Jos sä kert oot niin helvetin fiksu, ni miks sä oot koko ikäs pers`aukinen?”

    Kerrotaan 80-luvun kasinopelurin Henrik Kuninkaan kysyneen vähän samaan tyyliin aikanaan Björn Wahlroosilta: ”Jos kerran olet noin fiksu, miksi et ole rikas.” Sen jälkeen Wahlroos perusti Mandatumin, ja myi sen Sammolle, ja …

    Ehkä tämä anekdootti kertoo jotain. On ihmisiä, joille on tärkeä tulla rikkaaksi. On ihmisiä, joille muut asiat ovat tärkeämpiä kuin tulla rikkaaksi.

    Suhde rikkauteen ja varallisuuteen taitaa olla yhä niitä perimmäisiä juttuja, jotka määrittävät ihmisten poliittista maailmankuvaa. Tosin ryyditettynä sillä Karl Mannheimin toteamuksella, että ihmisen sosioekonominen asema määrittää hänen yhteiskunnallista tietoisuuttaan. Jos omaisuutta on, suhde rikkauteen ja varallisuuteen on toinen kuin niillä, joilla omaisuutta ei ole. Lähtökohtaisesti.

  11. 14

    sanoo

    ”Jos sä kert oot niin helvetin fiksu, ni miks sä oot koko ikäs pers`aukinen?”

    Rikastuminen edellyttää riskinottamista. Riskinottaminen taas edellyttää sitä, että tilannetta on tarkkailtava ja kontrolloitava herkeämättä. Lisäksi tarvitaan ihan tietynlainen ”negatiivinen perusintuitio”, joka ei milloinkaan nukahda, ja joka löytää vastustajan heikot kohdat. Ja tämä viimeinen on näistä tärkein, tietyn talousrohkeuden edellytys.

    Suuri osa ihmisistä on kapitalistisen talouden todellisen toiminnan suhteen melko sokeita. He tietävät tämän, ja se ei pelaa joka pelkää. Taloussivujen lukeminen tai edes ekonomiksi kouluttautuminen eivät millään tavalla auta ”ymmärtämään” nykyisen kaltaista talouden toimintaa. Se mikä näille henkilöille on vaikeaa tai mahdotonta ”ymmärtää”, on juuri se rohkeus, jolla talouden menestyjät uhraavat sen, mikä näille ”taloutta ymmärtämättömille ihmisille” on elämässä pyhintä ja tärkeintä.

    Tämä ei poista sitä mahdollisuutta, että taloutta ymmärtämättömät saattavat todellakin olla yleiseltä älylliseltä kapasiteetiltaan heikompia kuin talousnerot. Eikä se poista sitä, että talousnerot saattavat erehtyä perinpohjaisesti joidenkin muiden asioiden suhteen.

    Tässä on ero sellaisen ihmisen välillä, jolle ylipäätään jokin on selkeästi pyhää ja ihmisen, jolle koko pyhän määritelmä on epäselvä tai mielenkiinnoton. Suuri joukko ihmisistä eivät vain yksinkertaisesti näe todellisia syy-seuraussuhteita.

    Itseni kaltaisille ihmisille (joita nyt varmaankin on sentään hyvin vähän) kuva talouden toiminnasta muuttuu vain sitä käsittämättömämmäksi mitä enemmän siitä tiedän. Siksi tiedolta suojautuminen on hyvin luonteva reaktio.

  12. 15

    sanoo

    ”Jos sä kert oot niin helvetin fiksu, ni miks sä oot koko ikäs pers`aukinen?”

    Vain täydellinen idiootti voi esittää moisen kysymyksen. Aivan kuin rahantekeminen korreloituisi fiksuuteen.

    Tällaista ”ajattelua” on toki liikkeellä näinä markkinavetoisina aikoina.

  13. 16

    Anonymous sanoo

    ”Värdet är så stort så stort…”
    Pers`aukisuuden problematiikka kyllä kirkastuu Sinulle Prospero/Etappenschwein, kuhan tulet kuuteenkymppiin!
    En minä sitä kysymystä esittänyt, jäin vain sitä pohtimaan.
    Ja katsopa Haavikkoa, Turkkaa jne. Osakkeita on, ettei paskalle taivu!
    Kunnioittaen
    pekka s-to.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *