Valtiollisia mietelmiä 2

On hyvä, että poliitikoilta edellytetään suurempaa nuhteettomuutta kuin papeilta ja partionjohtajilta.

Kun poliitikko jää kiinni valheesta, petoksesta, väärästä todistuksesta tai kulissien takaisesta juonittelusta – toisin sanoen kun hän osoittaa inhimillisyytensä – kansalaiset saavat vapaasti ja hyvällä omallatunnolla paheksua, tuomita, hurskastella ja tuntea vahingoniloa.

Ranskassa vuoden 1877 vaalikampanjan aikana kansakunta järkyttyi, kun maan vaikutusvaltaisimpiin hahmoihin kuulunut aatelisherra de Germiny jäi kiinni harjoitettuaan julkisessa käymälässä sodomiaa nuoren miespuolisen pikkuvirkamiehen kanssa.

Skandaali heitti ikävän varjon moraalista järjestystä korostaneiden porvarillisten iskulauseiden ylle. Mutta Gustave Flaubert – 1800-luvun suurin näkijä – riemuitsi täysin rinnoin: “Tämä tapaus lohduttaa suuresti ja auttaa kestämään olemassaolon taakkaa.”

Samanlaiset riemun ja puhdistumisen kokemukset lienevät tuttuja useimmille meistä.

Minun teki mieli poksauttaa samppanjapullon korkki, kun Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin paikalta. Moni tuttavani nautti täysin siemauksin Ilkka Kanervan ulkoministerin uran murheellisesta lopusta.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *