Valtavirtamiehen rohkea kirja

Olen lukenut monta finanssikriisiä käsittelevää kirjaa ja selaillut vielä useampaa. Ymmärrettävistä syistä niistä on muodostunut viime vuosina aivan oma tietokirjallisuuden alalaji.
Martin Wolfin hiljattain ilmestynyt The Shifts and the Shocks kuuluu tämän genren valioihin. Financial Timesin kommentaattorina toimiva Wolf on tuttu nimi kaikille talouspoliittista keskustelua seuraaville. Vaikka häneltä puuttuu akateeminen sädekehä, hänen analyysejään seurataan tarkasti paitsi poliitikkojen, virkamiesten ja journalistien myös ekonomistien piirissä.
The Shifts and the Shocksin ansioihin kuuluu, että se katsoo yhtä paljon tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Wolf pyrkii hahmottamaan niin finanssikriisin syitä kuin seurauksia, sillä kuten kirjan alaotsikko sanoo: ikävistä tapahtumista on vielä paljon opittavaa.
Välittömässä kriisin torjunnassa hallitukset ja keskuspankit onnistuivat kiitettävästi lähtiessään määrätietoisesti elvyttämään. Sen jälkeen ei ole mennyt läheskään yhtä hyvin. Wolf pitääkin uutta vakavaa rahoitusjärjestelmän häiriötä varteenotettavana uhkana, elleivät poliittiset päättäjät ryhdy radikaaleihin uudistuksiin. 
Ennen toimenpidesuosituksiaan Wolf esittää yhteenvetonsa finanssikriisiin johtaneista tekijöistä. Tärkeälle sijalle hän nostaa Kiinan ja Saksan kaltaisten maiden liikasäästäminen (savings glut). Ne hamstrasivat rahaa enemmän kuin käyttivät investointeihin. Seurauksena oli valtavia pääomavirtoja sääntelystä vapautuneille rahoitusmarkkinoille. Likviditeetti ajoi varallisuushinnat nousuun, ruokki spekulaatiota, synnytti kuplia ja loi edellytykset historian pahimmalle finanssikriisille.
Elpyminen on ollut tuskallisen hidasta. Talouskasvu pysyttelee läntisessä maailmassa selvästi pitkän ajan trendin alapuolella eikä sen merkittävästä vauhdittumisesta ole juuri minkäänlaisia merkkejä. 
Erityisen synkältä näyttää Euroopassa, ja siitä voidaan Wolfin mukaan syyttää poliittisia päättäjiä, jotka turvautuivat ahdingon keskellä ankaraan talouskuripolitiikkaan. Yritysten ja kuluttajien pienentäessä velkataakkaansa myös valtiot laitettiin kiristämään vyötä. Päätös soti kaikkia suhdanneoppeja vastaan. Ei siis ihme, että Euroopan velkakriisistä on sukeutunut kysyntäkriisi ja investointilama.
Wolf tunnetaan varsin konservatiivisena markkinatalousmiehenä, mutta uudessa kirjassaan hän tekee rohkeita ja ennakkoluulottomia johtopäätöksiä. Valtavirtaa edustava uusklassinen taloustiede on hänen mielestään ollut selvästi huonommin kartalla kuin niin sanottu heterodoksinen taloustiede eli lähinnä jälkikeynesiläiset.
Kauaskantoisimpana ja kiistanalaisimpana reforminaan Wolf esittää, että tulevaisuudessa julkiset taloudet päästettäisiin alijäämäisiksi ja alijäämät rahoitettaisiin keskuspankkien toimesta. Tällainen helikopteriraha varmistaisi riittävän kokonaiskysynnän ja vakauttaisi rahoitusjärjestelmän. Oikein tehtynä sen ei pitäisi myöskään johtaa inflaatioon.
The Shifts and the Shocks on siitä kunnioitettava teos, että se osoittaa tekijänsä kykyä päivittää ajatteluaan historiallisen tilanteen mukaiseksi. Finanssikriisin karut kokemukset ovat saaneet Wolfin ottamaan etäisyyttä uusklassisen taloustieteen opinkappaleisiin. Kyse ei ole takinkääntämisestä vaan analyyttisestä reflektiosta, jollaista ei läheskään kaikilla valtavirran kommentaattoreilla ole. 
Arvomaailmaansa Wolf ei ole muuttanut tippaakaan. Hän vannoo edelleen vapaan markkinatalouden ja avoimen yhteiskunnan nimiin. Samalla hän ymmärtää, että nykyisen kaltainen, ytimeltään antisosiaalinen rahoitusjärjestelmä, joka asettaa keinottelumotiivin yhteishyvän edelle, on uhka hänen hellimilleen arvoille.
Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    ”…ytimeltään antisosiaalinen rahoitusjärjestelmä,joka asettaa keinottelumotiivin yhteishyvän edelle… ” . Melender jätti viimeiseen lauseeseensa pre-2008 varttivuosisadan arvopohjavaihdoksen ja motiivit, jotka tulittivat perinpohjaisen elinkeinollisen uusjaon maanosien kesken sekä ihania uustuotteita ja palveluksia elää etenkin sielun puolesta isoa ja riemullista elämää. Kuten tätä somea Wolfin seurassa ja Kenneth Rokoffin,jonka arvion olen lukenut Prospectista ja Wolfin itsensä tiivistämät perusteesit kirjastaan Financial Timesistä 4.9.2014. Kirjani juuttui Akateemisen muutoksiin,mutta kohtahan sen käsiini saan.

    Kun minulla kuitenkin sattuu olemaan valmiina tiivistelmää kriisin torjuntataistelusta ja ihka tuoreesta ja kenties uudenlaatuisesta Draghi-Junckers vaiheesta, niin omin lupineni,täällä taas! Ja aika pitkästi. -Kävin eilen Kouvolassa teatterissa Kymenlaakson laulu. Juha Luukkosen nerotyötä Projektio-ryhmänsä kanssa. Vahinko että rahaniukkuus tärkeimmässä eli korkea ja ankara taiteessa jättää teatteria osin lausumataiteeksi. Paitsi väliajan jälkeistä jaksoa, jona tragedia puukotetaan sieluun saatanallisen totena -häpeän tunnistaa ja tunnustaa. Topi Sorsakoski ja Kristiina Halkola laulavat aidossa yhteydessä kuten vain Luukkosen lavalle rekonstruoimassa alennustilassa voi tapahtua.

    Minulla oli kommentti tekeillä Kalevi Sorsa säätiön kolumniiin kunnes havaitsín, ettei kommentteja otetakaa. Siksipä viskaan lauseet tähän jos ketä kiinnostaisi ja saahan tästä ylihypätä, mutta menkää Kouvolaan.

    Well. Isoja asioita. Ensi alkuun re-aktiona vastuu-valta asemiin hakeutuneet pitivät Lehman Brothersin pelastamatta jättämistä emämunauksena. Euroopasta käsin ilkuttiin Bushia, valtiovarainministeri Henry M. Paulsonia ja Ben Bernankea,keskuspankin johtajaa.

    Ikoninen kuva on Hank Paulson polvillaan demokraatti Nancy Pelosin melkein mekonalla anelemassa kongressin hyväksyntää 700 mrd TARP:ille. Sitten tuli 2009 Obama ja Harvardista Summers,lujasti lisää budjettielvytystä -ja vajetta eli julkista velkaa.

    Ihan Ilaskiven tohtoriopin -Pörssin ja PYP-KOP kiinnityspankin toimari eduskunnassa, siis ennen kaupunginjohtajuutta- tietämän mukaan lama alentaa verosaantia mutta lisää julkisia menoja = vajetta,automaattivaje.Turha keynestellä.Vielä isommalti setelielvyttää,tri Koivisto! Noin ennen.

    Ja taas.Pitäisikö politiikalla vielä syventää budjettivajetta,valtion velkaisuutta? Ei kai,oli vastaus Gordon Brownin poistuttua,tory Cameronin voitettua 2010.

    Mutta finanssit eivät palautuneet vaikka tätä luonnonkukan suoristumista tuoksumaan kaikkikin odottivat. Pankkiirien korskeus sentään elpyi peräti entisiksi bonusvaatimuksiksi. Sen iski kanveesiin Teekutsuliike Occupyllä vahvistettuna.
    jatk.

  2. 2

    Anonymous sanoo

    jatk.
    Kuviin tuli tammikuussa 2010 Paul Volcker (tuttu Reaganin ajoilta.Nujersi keynesläisten inflaation hirmukoroilla) vierellään presidentti Obama vannomassa pankkiirien perikatoa. Sitä toimitetaan.Sakkoja/vahingonkorvauksia on mätkitty USA:ssa tänä vuonna pitälti yli 100 mrd dollaria,pyttytuomioita vähempi.Mutta kuitenkin Hirstin formaldehydissä lilluvan haikalan konttorista on pari vähempää veijaria, insidertieto noukkijaa pantu linnaan. Lääkekoetiedot ennakkoon jms. oli ansaittu hedge fundin Tieteellisessä neuvottelukunnasta (näitä on Suomessakin).

    Re-regulaation nimi on Dodd-Frank, ja EKP Euroopassa Liikanen veti rajaa tai nosti muuria palvelupankkitoiminnan ja rahan itseitseänsä palvelevan kiihkoilun välille,Englannissa sama nimellä Vickers ja muistumia kukin siis Rooseveltin Glass-Steagallista. Tämä kai sitä Wolfin osastoa, että mitä we have learned.

    Laman koura ylsi euroeurooppaan,mistä kuvia Tim Geithneristä Hoomoilasena Ecofinin nurkissa soimausten alla. Sekä valtiovarainministeri Geithneriltä että Paulsonilta ovat jo muistelmat kaupoissa. Tosivalaisevia ja monessa suhteessa ihanatkin, etenkin Goldman Sachs ex-toimitusjohtaja Cristian Science uskovaisen Paulsonin -pahin takaisku oli turvautua yhdessä vaiheessa unipilleriin! Loput vedin weskistä alas. Näihin järjen ja tunteen jenkkeihin ei voi olla rakastumatta.

    Nyt ollaan sitten harhailtu ihan toisiin maailmoihin.Lehman Brothersien edellistä maailmaa ei halutakaan takaisin! Mutta mitä sitten ? Rahan palauttamista reaalimaailman voiteluöljyksi tai edes siihenkin rooliinsa. Draghin puhe Milanossa 11.9.2014 ja sen teeseillä terästetty versio 16.9. BIS:in sivulla avaa uuden lehden, kuin myös kansanliikehdintä EU vaaleissa.Radikaalia puhetta kuultiin toki läpi vuosien alkaen ensireaktiosta, ”Kansallistaa! ne kurjat” jos kuka muistaa syksyn lehtiä 2008 ja talven 2009.

    Ennen kaikkea nyt 2015 on päästettävä irti animal spirit,voitontahto,kiihko menestyä ja ansaita kanssakansalaisiltansa kunniaa. Ihan kuten GA rakensi linnan, Gösta kansakuntaa ja Keijo Liimatainen kolmikantaa -nämä Mäntän isot ja syystä ihailemamme. Uusia liikkeen miehiä/naisia tarvitaan. Vanha raha antakoot liekaa, alkaen Ilmarisesta kautta Ahlström Capitalin ja Hartwallin ja Sohlbergin. Itse arvelisin pahimmiksi vanhoksi kannoiksi nuo ilmariset kevat ja elot (Antti Rinteen ex-Eläke Fennia). Näitten pitäisi nyt keksiä itsensä uudelleen, rahoittaa p&k-firmoja,uusia osuuskuntia, ja ottaa vastuuta EKP:n ja Junckersin uusien strategioiden suunnissa,turvissakin. Perhana. Ja upposyvin suonsilmäke, tuskallista kyllä, lienevät huonosti lukeneet, mutta oppineiksi uskotut isänmaan toivot.

    Päättäkseni viekottevasti (siis demari think tankille, jolle koin turhaan lirkutella) lainaan 16.9. kolumnia Moreira ja Savov ”Shadow banking and the economy”. Edellinen herra Yale, jälkimmäinen Stern kauppiksista.He päättävät tutkimusyhteenvetonsa yhteiskuntainsinööriä kutsuen: ”By how much should we lower the height of the boom to ensure a softer landing in the bust?” Jukka Sjöstedt

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *