Vahva trillerivuosi 2014

”Pohjolan leijona on kuin trilleri”
(Jukka Petäjä Tieto-Finlandian voittajasta, Helsingin Sanomat 20.11.)

”Ekoterrorismi, eläintensuojelu, eläinkokeet, tutkimusetiikka, ympäristönsuojelu, virtuaalinen kommunikaatio, vallan dynamiikka ja digitaalinen vallankumous eivät ole aiheita, joista rakentaisi kovin helposti romaanin, joka imaisisi lukijan kuin trilleri. Siinä Jussi Valtonen kuitenkin onnistui.”
(Jukka Petäjä kaunokirjallisuuden Finlandian voittajasta, Helsingin Sanomat 28.11.)

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Olemme saaneet siis uuden mittalaitteen romaanitaiteen arvioinnissa käytössä olevaan työkalupakkiin.

    Ehkä kaikkien aikojen paras trilleri oli kuitenkin ”Thrilla in Manila”, vaikkakin se tapahtui ruumiinkulttuurin alueella eikä kirjallisuudessa.

  2. 2

    sanoo

    Nyt siis tiedämme, mikä on uusi standardi valtavirtaromaanille. Tai uusi ja uusi, kyllähän kaiken on pitänyt olla nopeampaa ja nopeampaa jo hyvän aikaa.

    Jos jotakin kirjallisuutta koskevaa yleistä mantraa inhoan, niin tätä: ”tuo kohta ei palvele juonta/ei vie juonta eteenpäin”. nykyajan ADHD-sukupolvelle ei taida muu kelpaakaan kuin toimintaelokuvan rytmi taiteessa kuin taiteessa.

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Juuri on Pohjolan leijona kesken ja ei siinä kyllä ole tietoakaan mistään trillerimäisyydestä, perus hyvin kirjoitettua, kuivahkoa tekstiä kiinnostavasta aiheesta. Teemu Keskisarja, siinä on historioitsija jota lukee kuin jännityskirjaa. Ja se ei todellakaan ole huono asia, Keskisarja kun sen tekee niin hyvin (enkä kuulu nykyajan ADHD-sukupolveen)

  4. 4

    sanoo

    Tuosta ADHD-sukupolvesta. En tiedä onko jokin sukupolvi kokonaisuutena hidasta tai nopeaa kulttuuria halunnut? Hitaan (mikä tässä tietenkin tarkoittaa taiteen) ”haluajat” ovat aina kokeneet kuuluvansa unohdettuun vähemmistöön (ja kai vähän nauttineetkin tästä uhrin asemasta erottautuessaan muista). Itse pidän ihan tolkuttoman nopeista jutuista jos niiden vauhti on perusteltu. Sama periaate tosin koskee myös hitautta. (Itse muuten inhoan eniten sanontaa ’hyvä kirjallisuus antaa tilaa mielikuvitukselle’. Turvallisuushakuista, itsekästä ja omahyväistä. Pasolinin mukaan Salo – sodoman 120 päivää ei anna mahdollisuutta perusteettomalle mielikuvitukselle. Siinä hyvä lähtökohta mille tahansa tekemiselle. Hitaalle tai nopealle.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *