Vaalipäivänä

Jokin aika sitten kerroin, että en tiedä äänestänkö eduskuntavaaleissa vai en.

Lopulta päätin kuin päätinkin tätä demokraattista kansalaisoikeuttani käyttää, ja myönnän avoimesti, että ääneni oli protestiääni. Ei kuitenkaan perussuomalaisten puolesta vaan heitä vastaan.
Tarkoitukseni oli alun perin kirjoittaa tähän pitkä ja polveileva pohdinta siitä, miksi tunsin polttavaa tarvetta protestiäänestämiseen. Hakattuani tekstiä viiden tuhannen merkin verran kuitenkin väsähdin ja jätin sikseen.
Tiivistäen voin sanoa sen, että perussuomalaisten vaaliohjelman kulttuuripoliittiset kannanotot olivat minulle vahva protestoinnin motivaattori, vaikka pidänkin kyseenalaisina kulttuuriväen suu vaahdossa esittämiä natsivertauksia. Natseillehan rappiotaide oli ilmausta juutalaisesta sielusta ja rappiotaiteen vastustamisella oli siten selvät rotuopilliset perusteet. Mitään tällaista en pysty perussuomalaisten kannanotoissa näkemään, en edes pahalla tahdolla. Vesa-Matti Saarakkalan ja kumppaneiden ”postmodernin tekotaiteen” paheksunta kielii lähinnä ennakkoluuloisuudesta, matalamielisyydestä ja timantinkovasta typeryydestä.
Loppujen lopuksi ”postmoderni tekotaide” taitaa olla vain yksi monista nimilapuista, joita persut käyttävät vastustaakseen vihaamiaan eliittejä.
Ajatellessani persujen eliittikapinaa mielessäni välähtää Vladimir Nabokovin romaani Bend Sinister, jossa eletään ”keskivertoihmisten puolueen” hallitsemassa filistereiden yhteiskunnassa. En haluaisi elää sellaisessa, enkä tosin usko että koskaan joudunkaan. Mutta aina on tärkeää vastustaa vallanhimoisia filistereitä.
Toisaalta perussuomalaisten nousussa on hyvätkin puolensa. Ideat ja arvot ovat palanneet politiikan asialistalle. En muista milloin eduskuntavaaleissa olisi ollut näin paljon sähköä.
Paha kyllä liikkeellä ovat sellaiset muutosvoimat, joita en voi kannattaa. Tunnen kyllä kulttuuri-ihmisiä, jotka äänestävät persuja kostaakseen vanhoille puolueille ja ummehtuneelle poliittiselle järjestelmälle. Minusta he muistuttavat umpimielisimpiä vasemmistoänkyröitä, joille riittää Venezuelan ja Kuuban tukemisen perusteeksi se, että Chavez ja Castro ovat Yhdysvaltain vihollisia. Ei se, että persut ovat mätää systeemiä vastaan tee heistä yhtään siedettävämpiä.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Rohkea kirjoitus, hatunnosto sille.

    Äänestin samoilla motiiveilla, joita tuot kirjoituksessasi esiin. Protestiksi persulaiselle kulttuuripolitiikalle. Protesti se on myös sille, kuten YLEn vaalivalvojaisissakin jossakin kohtaa tuli esiin, että väki eduskunnassa vaihtuu aikalailla ja fakta on se, ettei suurella osalla persulaisista uusista edustajista (eli suurin osa koko eduskuntaryhmästä) ole minkäänlaista parlamentaarista työkokemusta. Herää siis kysymys, että nyt kun kansan valtuutus on saatu, osataanko todella myös työtä tehdä vai ollaanko rähmälleen liian suurissa kalosseissa jo kivitalon portailla.

  2. 2

    sanoo

    Suomalaiselta älymystöltä voisi nyt kysyä: kannattiko naureskella perussuomalaisille, kun kansa ei siitä naureskelusta näköjään välittänyt ja entistä enemmän tuki Soinin porukkaa?

    Kuvaan kuuluu tietenkin käsienpeseminen, mutta voisiko silti suomalainen älymystö ottaa hieman vastuuta siitä, ettei se kyennyt kuin ivaamaan perussuomalaisia eikä antanut lähiöiden ja maaseudun ihmisille mitään vaihtoehtoa? Kansa inhoaa helsinkiläisiä ja akateemisia kuin ruttoa, se pitäisi olla tiedossa alkeellisillakin historiatiedoilla, joita älymystö, toisin kuin todellinen velikulta Jussi Niinistö, ei näköjään omaa.

    Mitä muuten blogisti miettii filosofian tohtori Jussi Niinistöstä? Hänhän on todella helppo maali kolumnisteille tuossa totisuudessaan ja von oben -ivallisuudessaan (joka tosin kertoo vain miehen akateemisuudesta). Jätkä teki häämatkan Raatteen tielle ja kulki opiskelijabileissä mustassa paidassa ja sinisessä kravatissa a.D. 1992. Kannattaa nauraa, se vain lisää perussuomalaisten kannatusta.

    Syytän vaalien lopputuloksesta suomalaista älymystöä. Voisi syyttää muitakin, mutta kun viiteryhmäni on tuo älyttömystö. Ei auttanut ääneni Ahmedille. Perkele.

    Mitä tulee perusporukan kulttuuripoliittiseen ohjelmaan, niin sitä nimenomaan olisi pitänyt ymmärtää ja löytää siitä asiaa. Sen sijaan sille naureskeltiin ja varmaan sekin taas toi Soinin poppoolle pari lisäpaikkaa. Blogeista olen löytänyt tasan yhden järkevän kirjoituksen perusporukan kulttuuripoliittisesta ohjelmasta ja se löytyy tietenkin Hännikäiseltä, joka on noin sata kertaa avarakatseisempi ihminen kuin nämä punavihreät idiootit.

  3. 3

    sanoo

    Olen Liuhdon kanssa samaa mieltä siitä, että persuilmiön naureskelu ja vähättely osui älymystöä nyt pahasti omaan nilkkaan näissä vaaleissa.

    Vihreisiinhän tämä kaikki kulminoituu. He ovat viime vuosikymmeninä omineet itselleen poliittisen tyylitietoisuuden monopolin. Eikä siinä sinänsä mitään, mutta kun he ovat samalla kehystäneet tämän hyvän ja avarakatseisen ihmisen imagonsa tavattomalla arroganssilla, niin vastareaktioitahan sellainen aiheuttaa.

    Näissä vaaleissa vihreiden postmodernilla tavalla ”cool” Uusi Suomi -vaalikampanja alleviivasi sitä, kuinka pihalla he olivat siitä, mitä tämän päivän Suomessa tapahtuu. Tuo kampanja oli tuhoisaa poliittisen tilanteen väärin lukemista. Olisi kannattanut mennä hiukan vähemmällä arroganssilla, koettaa ymmärtää, mistä persujen huimassa kannatuksen nousussa on kyse eikä vain naureskella, vähätellä ja ironisoida.

    Demarithan esimerkiksi vaihtoivat linjaansa, luopuivat rakkauden puolue -sekoilusta ja muusta unelmahötöstä ja ottivat vaalitaistelun loppuvaiheisiin karun asiallisen linjan. Se tavallaan oli äänestäjien kunnioittamista ja varmasti paransi Sdp:n lopputulosta. Ainakin se kieli siitä, että joku demarijohdossa osasi lukea oikein poliittista tilannetta.

    ”Meidän arvomme eivät meidän ajamina vedonneet äänestäjiin”, jotenkin noin sanoi Anni Sinnemäki vaalitappion paljastuttua. Eivät todellakaan vedonneet vihreiden arvot vihreiden ajamina. Saavat syyttää nyt rankasti itseään.

    Minunhan esimerkiksi on helppo olla täällä blogissa kulttuurielitisti, koska en edes pyri saavuttamaan suosiota vapaissa vaaleissa. Mutta sen verran minussa on poliittista realistia, että tiedän ettei tällaisella arroganssilla voisi kuvitella saavuttavansa vaalimenestystä tällaisessa ympäristössä.

    Jos haluaa saada paljon ääniä, pitää osata lukea poliittista tilannetta oikein, ja tässä tapauksessa se olisi tarkoittanut jotain ihan muuta kuin ivallisten karikatyyrien laatimista typeristä luku- ja kirjoitustaidottomista perunanenäisistä suomalaisjunteista ja ironista leikittelyä ihmisten kansallistunteisiin vetoavilla symboleilla.

    Kokonaan toinen juttu sitten on se, että meiltä Suomesta puuttuu sivistynyt konservatismi. Ei ole poliittista puoluetta, jonka voisi luontevasti ankkuroida Edmund Burke -henkiseen aatteelliseen traditioon. Persut on silkkaa karvalakkikonservatismia eikä sellainen minuun vetoa tippaakaan. Voin sanoa tämän näin ylimielisesti koska en ole poliitikko eikä minun tarvitse olla poliittinen realisti.

  4. 4

    sanoo

    Liuhto on oikeassa. Ja Melender myös siinä, että nyt viimeistään luulisi olevan selvää, kuinka sekaisin vihreiden politiikka on; ei ole minkäänlaista poliittista lankaa, ja kun äänestäjien on hankala löytää puolueen taustalta edes arvoja, niin silloin ollaan kaukana.

    Kävi mielessä YLEn vaalilähetystä katsoessa, että vihreillä menee pieleen tällä hetkellä sekä isot ja pienet asiat. Kenties lumisokeus on yllättänyt, ja nyt penkan pohjalta noustessa löytyy se kadoksissa ollut poliittinen pelisilmäkin. Hassuahan se oli katsella, kuinka Sinnemäki ajeli mustan auton takanpenkillä musiikkitalolta Tavastialle, ja Soini käveli omiensa luo. Se on pieni, mutta vino ja kuvaava kuva.

    Kaikista huvittavinta on todella se, että nyt, heti vaalien jälkeen, alkaa marina. Nyt kun kaikki on vähän myöhäistä.

    Tuntuu, että poliittisen elämän sisällä, puolueiden sisällä puuttuu kyky nähdä. Useilta puolueilta on hukassa ns. big picture. Keskustalaiset analysoivat televisiossa, että järkyttävän huono tulos johtuu hallitusvastuusta, samalla kun kokoomus haalii eniten edustajanpaikkoja pylväslehdosta ja on historiassaan ensimmäistä kertaa suurin puolue.

  5. 5

    sanoo

    Olisi ollut mielenkiintoista lukea myös se bloginpitäjän pidempi teksti! Asiaa tuli jo tässäkin.

    Vihreiden osalta olen paljolti samaa mieltä. Kulttuuriväen/älymystön reaktio perussuomalaisiin oli mielestäni edelleen pikemmin liian laimea ja jahkaileva. Sellaisenaankin reaktiolla kuitenkin oli vaikutus: Saarakkala vedettiin kulisseihin aika pian vaaliohjelmasta nousseen älläkän myötä (käsittääkseni Saarakkalalla oli tärkeä rooli ohjelman valmistumisessa) ja puolueen sisäisiä kurinpitotoimia vuosi julkisuuteenkin. Perussuomalaisten notkeudesta tai heidän vastustajiensa kömpelyydestä kertoo, että koko ohjelma hautautui nopeasti heti, kun Soini alkoi sitä vähätellä.

    En tiedä, johtuuko maantieteellisestä sijainnistani, mutta minusta perussuomalaiset edustavat kyllä selvästi 2000-luvulle päivitettyä fasismia (täällä juuri Saarakkalan kommentit ovat olleet jo vuosia näkyvämmin esillä). Huomautan, etten käytä fasismi-sanaa nyt haukkumasanana, vaan minusta nykypolitiikkaa on toisinaan edelleen mielekästä hahmottaa kapitalismi-sosialismi-fasismi -akselilla. Uskon, että ne ovat vieläkin poliittisen liikehdinnän ”syviä uria”, joissa eri puolueet luistelevat, vaikka kuvioon on paljon uutta ja sekavaa ilmestynytkin (tai sitten olen pahasti 1900-luvun vanki).

    Itse halveksin perussuomalaisten helppoja syntipukkeja hakevaa ja tavallista rahvasta idealisoivaa barbariaa ja aion sanoa sen aina yksiselitteisesti, vaikka se sitten sataisi perussuomalaisten laariin. Ja mainittakoon, että olen silti vallan hyvissä puheväleissä joidenkin heitä symppaavien kanssa.

  6. 6

    sanoo

    En minäkään ole peitellyt enkä aio peitellä näkemyksiäni persuista. Kuten sanoin: karvalakkikonservatismia, joka ei minuun tippaakaan vetoa.

    Mutta sinulla ja minulla on, Marko, tilanne sellainen, että me olemme villejä ja vapaita kulttuurintekijöitä, joiden ei tarvitse hankkia poliittista kannatusta. Siksi meidän ei myöskään tarvitse kauheasti miettiä, kenen laariin kommenttimme loppujen lopuksi satavat. Poliitikoilta vaaditaan enemmän tilannetajua ja laskelmointikykyä.

    Ville Niinistö myönsi tänään radiossa, että vihreiden kampanja meni osittain metsään juuri siksi, että he keskittyivät liikaa persujen tökkimiseen sen sijaan että olisivat esittäneet omia positiivisia vaihtoehtoja.

    Hyvä että myönsi. Tosiasian.

    Ihan ok että käytät fasismi-sanaa noilla reunaehdoilla. Olen minäkin puhunut yksityisesti ”arkipäivän fasismista” tiettyjen ilmiöiden yhteydessä. Olen kuitenkin yleisesti ottaen allerginen historiallisten analogioiden käytölle poliittisessa puheessa ja tilannearvioinnissa. Harvoin siinä pysyy mopo käsissä, ja useimmiten kun se mopo karkaa, on jälki aika vaivaannuttavaa. Rupeaa vain ällöttämään jos natsikortilla läiskitään kuin kärpäslätkällä. En tarkoita, että sinä, Marko, tekisit näin.

  7. 7

    Karo Hämäläinen sanoo

    Perussuomalaisten vaaliohjelmassa kulttuuripolitiikka on heti alussa. Moinen varsin poikkeava vaaliohjelman rakenne kielii siitä, että ”postmoderni tekotaide” on selvästi tarkoitettu kolumnisteille ynnä muille kommentaattoreille täyksi. Kommentaattorit tarttuivat siihen eivätkä vaivautuneet lukemaan ohjelmaa pidemmälle ja siten ehkä paljastamaan ja avaamaan kansalle ohjelman kauniisti sanottuna suurpiirteisyyttä. En jaksa uskoa, että kulttuuripolitiikka oikeasti olisi perussuomalaisille politiikanteossa niin keskeinen asia kuin siitä käydystä keskustelusta voisi päätellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *