Uusista romaaneista tulee vanhoja

Milan Kundera siteeraa esseekirjassaan The Curtain: An Essay in Seven Parts (alkuteos Le Rideau: essai en sept parties) puolalaisen emigranttikirjailija Witold Gombrowiczin (1904-1969) päiväkirjamerkintöjä. Niissä Gombrowicz hahmotteli ”henkilökohtaisen versionsa romaanin historiasta” listaamalla kirjailijat, tyylisuunnat ja ilmiöt, joista piti ja joista ei pitänyt:

* Gombrowiczin suurin kirjallinen rakkaus oli Rabelais

* Gombrowicz ei erityisemmin piitannut Balzacista

* Gombrowicz rakasti Baudelairea

* Gombrowicz ei vaikuttunut Proustista

* Gombrowicz ei kokenut juuri ketään aikalaista hengenheimolaisekseen

* Gombrowicz ei pitänyt 1800-luvun puolalaisesta kirjallisuudesta

* Gombrowicz suhtautui yleisesti ottaen varauksellisesti puolalaiseen kirjallisuuteen

* Gombrowicz piti 1920- ja 1930-lukujen avantgardesta

* Gombrowicz halveksi poliittisesti sitoutuvaa kirjallisuutta

* Gombrowicz ei pitänyt 1950-ja 1960-lukujen ranskalaisesta avantgardesta, etenkään ”uudesta romaanista” ja ”uudesta kritiikistä” (jonka henkilöitymä oli Roland Barthes).

Miksi Rabelais oli Gombrowiczille niin tärkeä? Kunderan mukaan siksi, että hänen kirjallisuuskäsityksensä korosti tradition merkitystä:

”His passion for Rabelais reveals the meaning of Gombrowicz´s modernism: he does not reject tradition of the novel, he claims it but claims it as a whole, with particular attention to the miraculous moments of its beginnings.”

Tradition merkityksen korostaminen selittää myös Gombrowiczin vastenmielisyyttä ”uutta romaania” ja sen taustalla vaikuttaneita kirjallisuuskäsityksiä kohtaan. ”Solipsismia, onanismia”, Gombrowicz pilkkasi päiväkirjassaan.

Häntä häiritsi ”uuden romaanin” edustajien ehdottomuus: joko hyväksytte modernismin sellaisena kuin me sitä edustamme tai olette tuomitut toistamaan aikansa eläneitä kaavoja loputtomiin.

Kundera tulkitsee häntä: ”For Gombrowicz modernism meant: through new discoveries, advancing along the inherited path. As long as that is still possible. As long as the inherited path still exists.”

”Uuden romaanin” edustajat eivät olleet mikään ainutlaatuinen tapaus kirjallisuuden historiassa. Jokaiseen kirjalliseen sukupolveen mahtuu porukka, joka esittää oman ultimaatuminsa: ”Ellet jaa meidän estetiikkaamme, olet reliikki.”

Onneksi on traditio. Se säilyttää elävyytensä ja innostavuutensa, ei vanhene vaan täydentyy. Mutta ”uusista romaaneista” ei voi tulla muuta kuin vanhoja romaaneja.

P.S.

Olen viikon verran pois nettiyhteyksien ääreltä, joten en voi hyväksyä tänä aikana mahdollisesti tulevia kommentteja.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Oletko sattumalta lukenut mainitun G:n ”Pornografian”? Jos olet, vavahduttiko? Luin sen itse alkukesästä ja kuulisin mieluusti, millaista oli jollakulla toisella.

  2. 2

    sanoo

    En ole lukenut, vielä. Tilasin sen muutama päivä sitten nettikaupasta. Voin kirjata ylös vaikutelmiani, jahka saan kahlattua sen läpi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *