Uudet aiheet, uudet kujeet

Olen jättämässä jäähyväisiä Kunnian miehelle. Teen tällä ja ensi viikolla viimeiset viilaukset käsikirjoitukseen, sitten se lähtee kustantajalle ja kustantajan kautta tuotantoprosessiin, josta se putkahtaa syyskuun puolivälissä romaanina suomalaisille kirjamarkkinoille.

Kun Kunnian mies irtoaa käsistäni, se alkaa elää omaa, itsenäistä elämäänsä. En voi vaikuttaa siihen, miten sille käy. Sen ratkaisevat lukijat. Ajatus on lohdullinen.

Puhutaan, että kirjailijaan iskee helposti masennus suuren työn valmistuttua. Uskoakseni masennuksen voi torjua, kun muistaa pitää riittävän monta rautaa tulessa. Päässäni on muhinut jo pitemmän aikaa uuden romaanin aineksia. Niiden pariin sukellan kesän aikana. Syksyllä Kunnian miehen ilmestyessä askartelen jo seuraavan tekeleen parissa, mikä auttaa pitämään mielen kirkkaana.

En aio blogissani raportoida uuden työn sujumista, en ainakaan yksityiskohtaisesti. Edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä kirjailijan ei pidä hiiskua keskeneräisistä töistään saati levitellä niitä muiden nähtäväksi. Ehkä tässä katsantokannassa on ripaus vanhaa suomalaiskansallista eetosta: “ei pidä puhua siitä mitä aikoo tehdä, pitää vain kääriä hihat ja tehdä.”

Annan tunnustusta rohkeudesta niille kirjailijoille, jotka raportoivat verkossa keskeneräisistä töistään. Olen ymmärtänyt, että monet lukijat pitävät tällaista mielenkiintoisena ja kokevat sen luovan yhteyksiä heidän ja kirjailijan välille.

Itse lähinnä kiusaannun lukiessani, mitä joku kirjailija on hiljattain puuhastellut työn alla olevan teoksensa parissa. Jos kotiini tulee putkimies, en minä kurki hänenkään selkänsä takaa, miten hän hommiaan tekee. Yksityinen sfääri on yksityinen sfääri. Silloinkin kun työn lopputulokset ovat julkisia.

Kommentit (9)
  1. Luomisprosessi on kiinnostavaa. Ehkä se on yritys ymmärtää teoksen syntymistä.

  2. Tommi Melender
    14.6.2007, 08:01

    Onhan se kiinnostava.

    Mutta kirjailijalle – ainakin useimmille – se on myös syvästi herkkä ja henkilökohtainen vaihe työstä.

    Ja tavallaan taustalla on aina myös epäonnistumisen pelko: se ehkä voi kasvaa suuremmaksi, jos on etukäteen toitottanut kaikille, mitä on tekemässä.

    Pohjimmiltaan luomisprosessi on toki ihan normaalia työtä, siinä missä mikä tahansa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *