Uljas uusi markkinatalous

Wall Streetin pankkiväki tienasi viime vuonna palkkoina ja bonuksina liki 60 miljardia dollaria. Se vastaa suunnilleen Vietnamin bruttokansantuotetta.

Nämä samat markkinatalouden esitaistelijat ovat saaneet aikaan luottokriisin, joka uhkaa koko pankkijärjestelmää. Vielä viime syksynä arviot luottokriisin tappioista liikkuivat 100-200 miljardissa dollarissa, mutta nyt synkimmät ennusteet puhuvat jopa 2 000-3 000 miljardin menetyksistä.

Oireellista on, että merkittävä osa Wall Streetin pankkiirien ökybonuksista on kertynyt luottokriisin syntyyn ratkaisevasti vaikuttaneilla rahoitusinstrumenteilla – näillä surullisen kuuluisilla asuntoluottopohjaisilla CDO:illa (collateralized debt obligations) – tehdyistä bisneksistä.

Pankkiirien toiminta on ollut sekoitus ahneutta, lyhytnäköisyyttä ja piittaamattomuutta. Holtittomalla luotonannolla paisutettiin asuntomarkkinoiden kuplaa, ja samaan aikaan kuviteltiin asuntoluottojen arvopaperistamisen pitävän riskit kurissa.

Taloustieteilijä Paul Krugmanin mukaan uudenlaisten rahoitusinstrumenttien ympärille on syntynyt omanlaisensa “varjopankkijärjestelmä”, joka toimii irrallaan perinteisestä järjestelmästä normaalien rahoitusvalvonnan mekanismien ulottumattomissa:

“As the years went by, the shadow banking system took over more and more of the banking business, because the unregulated players in this system seemed to offer better deals than conventional banks. Meanwhile, those who worried about the fact that this brave new world of finance lacked a safety net were dismissed as hopelessly old-fashioned.”

Varjopankkijärjestelmän kannattajat ovat pyörittäneet sitä tuttua mantraa, jonka mukaan kaikenlainen sääntely ja julkinen kontrolli on pahasta, on annettava markkinamekanismin toimia vapaasti. Päällisin puolin Wall Streetin pankkimaailma edustaakin kapitalismia puhtaimmassa muodossaan, sitä hallitsee brutaali kilpailu ja kahlitsematon ahneus.
Vapaasti toimiva markkinamekanismi ei kuitenkaan ole luonut tasapainoista järjestelmää, vaan kiikkerän ja kriiseille alttiin. Lisäksi tehokkuustalouden rinnalla rehottaa kusetustalous: varjopankkijärjestelmän rahoitusinstrumenteilla bisnestä tekevät pankkiirit ehtivät rahastaa ökybonuksensa ennen kuin näiden helvetinkoneiden aiheuttamat riskit realisoituvat satojen miljardien tappioiksi.

Järjestelmä palkitsee lyhytnäköistä riskinottoa ja luo kestämättömän moral hazard -ongelman. Pankkiirit voivat voittaa todella nopeasti todella paljon rahaa, mutta jos huonosti käy, tappiot kärsii ennen muuta järjestelmä itse (ja veronmaksajat): heads, I win, tails, you lose.
Surkuhupaisinta on, että rahoitusjärjestelmän natistessa liitoksistaan, vapaan markkinatalouden esitaistelijat huutavat julkista valtaa apuun. Systeemiriskin pelossa USA:n keskuspankki tekee kaikkensa siivotakseen ahmattipankkiirien sotkut. Hiljattain Fed ilmoitti hyväksyvänsä käsiin mätäneviä asuntoluottoinstrumentteja vakuudeksi likvidejä valtion lainapapereita vastaan. Fed oli myös pelastamassa räikeimmin riskejä ottanutta investointipankkia Bear Stearnsia tuholta.

Seuraava askel lienee, että Fed ryhtyy ostamaan asuntoluottoinstrumentteja suoraan omaan taseeseensa. Näin luottokriisin riskit sosialisoidaan, otetaan julkisen vallan kannettavaksi. Eläköön vapaa markkinatalous!

Jos amerikkalaisessa rahoitusmaailmassa toimisi aito kapitalismi, pankit joutuisivat maksamaan virheistään ja yltiöpäisimmät tekisivät vararikon. Mutta näin ei tapahdu, vaan puhdasoppisia kapitalisteja suojellaan julkisen vallan toimesta kapitalismin raakuuksilta.

Eikä pidä kuvitella, että nykypäivän tapahtumat mitään muuttaisivat. Ennen pitkää rahoitusmaailman valtaa uusi euforia ja silloin julistetaan taas, että julkisen vallan ei pidä sekaantua, on annettava markkinamekanismin toimia, on annettava pankkiirien ottaa riskejä ja rikastua. Fed tulee ja pelastaa, jos huonosti käy, niin kuin varmasti käy.

Paul Krugmanin mielestä nykytilanne vastaa vuoden 1930 tilannetta:

“The financial crisis currently under way is basically an updated version of the wave of bank runs that swept the nation three generations ago. People aren’t pulling cash out of banks to put it in their mattresses — but they’re doing the modern equivalent, pulling their money out of the shadow banking system and putting it into Treasury bills. And the result, now as then, is a vicious circle of financial contraction.”

Kun historia näin toistaa itseään, voimme tietysti huvittautua ajatuksella, että tällä kertaa emme seuraa tragediaa vaan farssia.
Kommentit (8)
  1. Markkinatalouden selektiivinen puolustus tuo tässä mieleen Joseph Hellerin Catc-22:n, jossa vilahti isänmaallinen, uskovainen ja ahkera maanviljelijä Keskilännestä, jonka mielestä kaikki valtion puuttuminen talouselämään, poislukien maanviljelijöille jaettavat tuet, oli kommunismia. (Mainittu viljelijä sai valtiolta tukea kaikesta siitä sinimalasesta minkä hän jätti viljelemättä, ja kaikilla tukirahoilla hän osti lisämaata, jolle saattoi taas jättää sinimalasta viljelemättä ja saada lisää tukia – aikaa myöten hän oli seudun huomattavin sinimailasen viljelemättä jättäjä).

  2. Tommi Melender
    25.3.2008, 18:33

    Juu, rusinat pullasta – se on käytännöllistä kapitalismia. Ja jos rusina juuttuu kurkkuun, kähistään valtiovaltaa apuun viimeisillä hengenpihinöillä.

    Yövartija, öljysoturi ja finanssikriisien tappaja – siinä modernin valtion tehtävät kehittyneessä kapitalistisessa yhteiskunnassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *