Tyhmyydessä on voimaa

HS:n Hannu Marttila kirjoitti taannoin Milan Kunderasta ja hänen eräiden teostensa omahyväisyydestä, ylimielisyydestä ja besserwissermäisyydestä. Minäkin tunnistan nuo piirteet Kunderan tuotannossa, mutta eivät ne minua kiusaa.

Ei kaikkien kirjailijoiden pidä olla suurisydämisiä, lämminhenkisiä ja humaaneja. On kirjailijoita, joita pöyhkeys pukee. Kuka kaipaisi hyväntahtoista Baudelairea? Mitä maailmankirjallisuus sellaisella tekisi?

Monesti kirjailijoita ja kirjallisuusihmisiä syytetään myös elitismistä.
Elitismi on suurelta osin rakenteellinen ilmiö. Paljon aikaa kirjojen parissa viettävät ihmiset arvostavat ja arvottavat kirjoja eri tavalla kuin sellaiset, jotka sanovat vain “harrastavansa lukemista”. Se on luonnollista. Kuten myös se, että samanhenkiset mielellään keskustelevat keskenään ja viihtyvät toistensa seurassa.

Itse tunnustaudun moukaksi klassisesta musiikista puhuttaessa. En ymmärrä siitä paljonkaan enkä ole siitä erityisen innostunut. Mutta ihmettelen aina, kun Bachista ja Mozartista intoilevat ryhtyvät hädissään kieltämään olevansa elitistejä. Minun näkökulmastani he ovat, ja pidän sitä pelkästään arvokkaana piirteenä.

Mutta nyt huomaan eksyneeni harhapoluille, sillä minun piti kirjoittaa Kunderasta. Pidän monista hänen romaaneistaan, mutta pakko tunnustaa että pidän vielä enemmän hänen esseistään, koska niissä Kundera kirjoittaa minulle tärkeistä kirjailijoista, kuten Flaubertista.

Romaanin taiteen viimeisessä esseessä Kundera pohtii kiintoisalla tavalla Flaubertin havaintoja inhmillisestä tyhmyydestä (kyllä, myös Flaubert kuuluu näihin kirjallisuushistorian elitisteihin ja pöyhkeilijöihin, massojen halveksujiin) ja kehittelee teemaa eteenpäin koskettelemaan nykyaikaa ja nykykulttuuria:

“Moderni tyhmyys ei tarkoita tietämättömyyttä vaan vastaanotettujen ajatusten epäajattelua. Maailman tulevaisuuden kannalta Flaubertin löytö on tärkeämpi kuin Marxin tai Freudin mullistavimmatkaan ajatukset. Sillä on mahdollista kuvitella tulevaisuus ilman luokkataistelua tai psykoanalyysiä mutta ei ilman tietokoneisiin tallennettujen, joukkotiedotusvälineiden levittämien vastaanotettujen ajatusten vastustamatonta etenemistä joka pian uhkaa musertaa kaiken omaperäisen ja yksilöllisen ajattelun ja tukahduttaa ajan eurooppalaisen kulttuurin ydinolemuksen.”

Flaubert suhtautui edistykseen epäluuloisesti, kuten kaikki sivistyneet ihmiset. Hänen aikansa edistyksen symboli oli rautatie, ja Flaubert tietenkin vihasi junassa matkustamista. Flaubertin mielestä rautatie oli pohjimmiltaan edistyksen irvikuva, joka mahdollisti sen että ihmiset pääsevät nopeammin toistensa luokse olemaan yhdessä tyhmiä.

Mitä Flaubert sanoisi, jos palaisi maan päälle? Mitä hän tuumisi nettimaailmasta, kaiken maailman internetsivustoista, blogeista ja keskustelupalstoista?

Epäilemättä hän panisi merkille, että kun ihmisille annetaan uusia ilmaisukanavia, he käyttävät niitä lähinnä hekumaan, solvauksiin ja juoruiluun, alimpien inhimillisten tarpeiden tyydyttämiseen. Tyhmyyden voima on suunnaton.
Kommentit (9)
  1. Nimenomaan, elitismi näyttää hyvältä oikeassa lärvissä.

    Kunderan tuotannossa omahyväisyys ja ylimielisyys on mielestäni melkoisen olennainen osa, se on kunderaa. Olisipa outoa lukea romaaniensa anteeksipyytelevyyttä, jos niin olisi.

  2. Itsellenikin musiikki on outo paikka. Sitten tämä, että elitismissä olisi jotakin pahaa. Se voi olla jokin vasemmistolainen jäänne. Ylipäänsä hienot asiat ovat hienoja. Kiitän erittäin paljon suomentaja Nyléniä, joka on avannut portit, niin sanotusti, niihin miehiin, joiden mielestä hienostelu on hienoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *