Trubaduuri tuulettaa

“Huomaatteko, miten kirjallinen aisti on harvinainen! Kielten tuntemuksen, arkeologian, historian, jne., kaiken pitäisi edesauttaa sitä kuitenkin! Mutta ei alkuunkaan! Niin sanotut valistuneet ihmiset käyvät yhä epäpätevämmiksi taiteen suhteen. Taide itsessään jää heiltä tavoittamatta. Selitykset ovat heille tärkeämmät kuin teksti. He kiinnittävät suuremman huomion tukisauvoihin kuin jalkoihin.”

Aivan oikein, vanha Gustave siinä taas purkaa sydäntään. Tällä kertaa vuonna 1869 kirjeessään George Sandille. On vapauttavaa ja lohduttavaa lukea näiden kahden kirjeenvaihtoa liki 150 vuoden takaa (Eila Kostamon suomentamasta teoksesta Rakas vanha trubaduuri. George Sandin ja Gustave Flaubertin kirjeenvaihtoa 1863-1876). Ihan samoista asioista he nurisevat kuin nykypäivän kirjailijat: rahanpuutteesta, typeristä kriitikoista, omaan pussiinsa pelaavista kustantajista, kirjallisuudesta piittaamattomasta yleisöstä, huonon maun ylivallasta…

Gustave Flaubert voitaisiin koska tahansa tuoda Ylen studioon Voimalan nauhoituksiin keskustelemaan kirjallisuudesta, kustantamisesta ja kulttuurijournalismista. Hänen argumenttinsa olisivat yhtä teräviä ja sattuvia tänään kuin vuonna 1869.

“Sillä minä kirjoitan (puhun itseään kunnioittavasta kirjailijasta), en tämän päivän lukijalle, vaan kaikille lukijoille joita voi ilmaantua, niin kauan kuin kieli elää. Tuotettani ei siis voi kuluttaa nyt, sillä sitä ei ole tehty yksinomaan aikalaisiani varten. Joten palveluni jää määrittämättä ja näin ollen korvaamatta.”
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *