Tosikkomainen monologi

Yksilönvapaus, valinnanvapaus, kuluttajanvapaus. Vapaa markkinatalous ja “oikeus puhua mitä sattuu puhumaan”. Mahdollisuus käyttää haluamaansa hammastahnaa, katsoa haluamaansa televisiokanavaa, matkustaa haluamaansa etelän lomakohteeseen. Nämä ovat hienoja asioita, kaikki rakastavat niitä.

Harva rakastaa kieltoja tai rajoituksia, Isoaveljeä tai Virallista valvojaa. Harva kaipaa mestariajattelijoita, makutuomareita tai valistuneita itsevaltiaita. Kansan on saatava valita johtajansa ja äänestää johtajat vallasta pois, kansan on saatava valita sankarinsa ja sylkeä heidän päälleen, kun he pettävät kansan. Kansan on saatava sama minkä naapurikin saa. Olisiko mahdollista vihata näitä kaiken maailman vapauksia vähän enemmän? Ei ohjelmallisesti, ei kiihkoisasti, vaan periaatteen ja tasapainon vuoksi. Että olisi joku, joka vastustaa sitä, että kaikki käy eikä mikään ole pyhää. Että olisi joku, joka sanoo: “tämä on kiellettävä, tätä ei pidä sallia.”

Ei ihminen oikeasti vapautta rakasta, hän enintään kuvittelee rakastavansa. Tarjoa ihmiselle vapautta niin huomaat, että hän menee suunniltaan, luovuttaa sen ensimmäiselle joka katsoo syvälle silmiin ja sanoo rauhoittavasti: “Anna se minulle, päästän sinut taakastasi. Ei sinun tarvitse elää vapaudessa, sinulla on oikeus olla onnellinen.”
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *