Tiedoksenne

Poistin tästä merkinnän, jossa otsikkona oli ”Rakkaita vihollisia”. Muutama kommenttilootaan tullut kansalaismielipide sai minut pohtimaan, minkälaista blogia oikeastaan haluan pitää ja minkälaista keskustelua täällä verkossa käydä.

Eli en enää jatkossa kirjoita tänne mitään leimallisesti poliittista tai yhteiskunnallista, vaan pidän blogin puhtaasti kirjallisuuslähtöisenä. Näin siksi, että en halua perustaa tänne mitään yhteiskunnallista nettikeskustelualustaa, jossa tyypit käyvät vuoron perään heiluttamassa leimakirveitään ja onnittelevat itseään tarkkanäköisyydestään, kun onnistuvat löytämään asian kuin asian takaa jatkuvasti samat ilmiöt: konsensuksen, jälkisuomettuneisuuden, vihervasemmistolaisuuden, monikultturismin.

Suuri osa Suomen mediasta toimii jo ympärivuorokautisena yleisönosastona, joten punavihreän salaliiton paljastajille riittää kyllä kanavia ilmaista painava sanottavansa.

Minä teen tätä blogia mieluummin 30 kirjallisuusihmiselle kuin 30 000 terhakkaalle kansalaiskeskustelijalle. Kirjoitan niille, jotka lukevat, en niille, jotka ”keskustelevat”.

Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    En ole sanallakaan keskustellut, vaan ainoastaan lukenut tällä sivulla. Johtunee siitä, että mielelläni kuuntelen itseäni viisaampia ja enimmäkseen nyökytellyt kuin päätäni sivusuuntaan pyöritellyt. Ei tarvinne joka juttuun puuttua, jos ei ole sen kummempaa sanottavaa. Voi omassa pienessä mielessään käydä siitä hiljaisesta viisaasta.

    Iisi

  2. 2

    sanoo

    Helvetti on toiset ihmiset netin keskustelupalstoilla.

    Tarkemmin sanottuna ihmiset, joiden mielestä tasokasta yhteiskunnallista keskustelua on vain sellainen, jossa huudetaan mahdollisimman monta kertaa ja mahdollisimman kovalla äänellä, että Suomi on punavihreän mössön ja lobotomiakonsensuksen mädättämä maailman kolmanneksi kommunistisin maa Pohjois-Korean ja Ruotsin jälkeen.

    No, kyllä metsä ääntä vetää ja netti paskaa. Vanhaa sananlaskua muunnellakseni.

  3. 3

    sanoo

    Tähän on tullut nyt erinäisiä kommentteja, ystävällismielisiä ja yksi ”kriittinenkin”.

    ”Kriittisen” mukaan Melender paljasti nyt korttinsa. Eli kaiketi sen että olen punavihreä.

    Minut henkilökohtaisesti tuntevat tai esseekirjani lukeneet tietävät suunnilleen, millaiset kortit minulla on tai onko minkäänlaisia. Muut saavat ihan vapaasti pitää minua sellaisena kuin heille sopii.

    Mielestäni ei ole korrektia enää julkaista enempiä kommentteja tästä aiheesta, koska asia on niin sanotusti loppuunkäsitelty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *