Tavoiteltavaa, vaikeasti saavutettavaa

”I don’t know if you saw it, but a few years back there was this great interview with Cormac McCarthy and Oprah. At one point she seemed to be trying to bait him into expressing how wonderful it was to have an audience and be admired. And he would have none of it. He basically said that he didn’t care one way or another whether anyone ever read his work. That, to me, is utterly badass. Kafka reportedly had the same attitude. I think this attitude is about being so engaged and fulfilled at the process level, that everything else looks incredibly ancillary. I aspire to that sort of detachment from the material concerns of the work as it makes its way in the world. And of course I’m nowhere near reaching that ideal. The first step toward achieving that ideal is not reading reviews of your own books. ”

Amerikkalaiskirjailija Ryan Boudinot HTML Giantissa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minä olen miettinyt tätä paljon lähiaikoina. Usein minulle iskee tietty kateus: lehdet joita avustan ovat pieniä eikä niillä ole ”hienoa mainetta”. Romaanini kustantaja on pieni, eikä minulle ole suuria mahdollisuuksia tavoittaa isoa yleisöä (tai voittaa palkintoja – minulta kysellään usein, olenko voittanut kirjallani jonkin palkinnon kun se on niin hyvä). Reilu vuosi sitten perustamallani aktiivisella blogilla on vain kourallinen lukijoita ja harvoin saan edes yhtä kommenttia teksteihini, vaikka ne olisivat kuinka provosoiviakin. Jne.

    Kyllä minusta olisi kiva, jos minun teksteilläni olisi isompi yleisö. Toisaalta kieltäydyn tekemästä kompromissejä voidakseni saavuttaa sen. Kirjoitan sellaisia romaaneja kuin haluan, en sellaisia jotka olisi ”optimoitu” suurelle yleisölle. Joskus mietityttää, että miksi teen niin, mutta sitten kun saan palautetta siitä, miten tekstini ovat tehneet johonkin ihmiseen suuren vaikutuksen, muistan miksi.

    Jos se ”muutit elämäni” -tason palaute puuttuisi kokonaan, silloin olisi kyllä vaikea motivoida itseään kirjoittamaan. Olen minä kirjoittanut paljon ”pöytälaatikkoon”, mutta en jaksaisi tehdä tätä täysipäiväisesti, jos yleisö puuttuisi tai se ei koskaan antaisi kuulua itsestään sanaakaan.

  2. 2

    Anonymous sanoo

    Maija Haavistolle: Tuntemattomuus on leimallista valtaosalle SKL:n n. 650 jäsenelle. Kirjalliset piirit ehken tuntenevat edes nimeltä vajaat 10% tuosta joukosta, heistä osa tietää myynnillisen ja todennäköisesti myös laadullisen kärkikymmenikön, mutta jos kysytään sattumoisin kansalta, luulenpa että keskimäärin pari kolme nimeä nousee esille. Silti on jo iso asia olla mukana jäsenistössä. Ajattele, että vain noin joka 8000:s vastaantulija on ammattikaunokirjailija. Sekin on saavutus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *