Taistelu proosasta

Toukokuinen iltapäivä Porthania-salissa Armon vuonna 2012 oli mitä eriskummallisin. Rauhallinen kirjallisuudenystävä, joka pahaa aavistamatta saapui tunnettujen kirjailijain Helvi Hämäläisen, Lauri Viljasen, Martti Merenmaan, Ilmari Kiannon, Larin-Kyöstin, Heikki Toppilan, Arvi Kivimaan ja Heikki Välisalmen luentatilaisuuteen, ei tiennyt että ´postmodernistit´ olivat valinneet illan pöyhkeän mielenosoituksensa näyttämöksi.

Sangen pian kävi selväksi, että jotakin perin kummallista oli tekeillä, sillä Lauri Viljasen astuessa esiin ja lausuessa esseensä otsakkeen ´Tom McCarthy, brittiläinen prosaisti´, kuului salin perältä heti railakkaita ´hyvä´-huutoja ja iskulauseita: “Eläköön transmissio! Eläköön nekronautit!” Ja kun esitelmöitsijä totesi lopetussanoinaan, että nykyprosaistiemme umpioitunut litterääri elämänvieraus estää heitä loikkaamasta uudelle vuosituhannelle, kohotti ´postmodernistien´ ryhmä jälleen sotahuutonsa.


Yleisö kävi levottomaksi, mutta ohjelma sentään jatkui. Helvi Hämäläinen luki rauhassa kolme proosakatkelmaa romaanistaan Kohtuuttomuus, mutta kun hän lopetti neljännen, joka kaikkein selvimmin edusti maanisesti liikkuvaa dostojevskilaisittain maustettua monologimuotoista kerrontaa, kuuluivat kirjailijaimme nuoren polven keskuudesta ensimmäiset terävät vihellykset. Martti Merenmaan lukiessa proosakappalettaan perhokalastuksesta vihellykset vain voimistuivat ja kuultiinpa erinäisiä ivallisia välihuomautuksiakin. Yleisö alkoi vaatia järjestysvaltaa paikalle toimittamaan räyhääjät ja rabulistit ulos. Merenmaa poistui kukkavihko tärisevässä kädessään.

Tuli Ilmari Kiannon vuoro esiintyä. Ne, jotka tunsivat hänen kehityksensä realistista elämänkuvausta harjoittavasta novellistista suuriin kansallisiin aiheisiin tarttuvaksi lavean näkökulmaproosan tekijäksi, ennustivat, että nyt nousee varsinainen myräkkä. Odotuksissa ei petyttykään. Kun Kianto oli lukenut muutaman rivin Marsalkkaamme kuvaavasta romaanistaan, pääsi helvetti valloilleen. Käsiä taputettiin, jalkoja tömisteltiin, jänisräikkiä soiteltiin, vihellyspilleihin puhalleltiin ja huudettiin kilpaa ´ulos´ ja ´alas´. Iäkkäämmät naiset olivat kuin halvauksen saaneita. Mielenosoittajien keskuudesta kuului vaatimus: ‘Antakaa Paavo Rintalan luiden levätä rauhassa!´

Onneksi tuli väliaika ja sen jälkeen kunnianarvoisan Larin-Kyöstin esitykset, joille mielenosoittajat osoittivat muiden mukana lojaalisti suosiotaan. Kun Heikki Toppilan ilmoitettiin saaneen auringonpistoksen ja Arvi Kivimaan joutuneen poistumaan onnellisen perhetapahtuman vuoksi, kuului ´hyvä´-huutoja, kätten taputusta ja uusia pillinvihellyksiä uhmakkain iskulausein ryyditettynä: ´Pois realistisuus ja juonellisuus! Pois näkökulmatekniikka! Pois umpioitunut läsnäolon metafysiikka!´ Heikki Välisalmen esiinnyttyä vihelsivät mielenosoittajat lopuksi julki halveksumisensa kai koko luentatilaisuudelle yleensä.


Yhdestä asiasta kaikki paikallaolijat olivat varmaankin samaa mieltä: tilaisuudella oli kontinentaali leima!

Kommentit (7)
  1. Jo on! Perkeles!

  2. aleksis salusjärvi
    22.5.2012, 13:45

    Loistava teksti, hirnuin ku jolly jumper.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *