Suomi-proosaa, osa 2


Olin tänään Helsingin kirjamessuilla paneelikeskustelussa, jonka piti alun perin käsitellä paneutumista vaativaa kirjallisuutta otsikolla “Liian vaikeaa, kiitos.” Käsiteltiinhän siinä sitäkin. Suurta huomiota sai myös eilinen Suomen Kuvalehden juttu “Romaani sairastaa”, josta kirjoitin edellisessä merkinnässäni. Keskustelu oli oikein hyvä, harmi etten voi linkata siihen, kun siitä ei taida mitään taltiointia olla. Panelisteina olivat kriitikko Mervi Kantokorpi, kustantaja Silja Hiidenheimo, kirjailija Anu Silfverberg ja minä.


Kuten eilen kirjoitin, Suomen Kuvalehden juttuun oli rakennettu hyvin poleeminen kärki, minkä vuoksi se on herättänyt ankaraa suuttumusta. Tosiasiassa siinä on paljon sellaisia asioita, joista kirjallisuusväen keskuudessa puhutaan jatkuvasti (valtaisat nimikemäärät, kirjallisen julkisuuden viihteellistyminen ja polarisoituminen muutamiin nimiin, kritiikin tilan kaventuminen ja laadun heikkeneminen, kirjoittajakoulumaisen otteen näkyminen teoksissa, keskentekoisen tai puolivillaisen materiaalin julkaiseminen jne.). Mielestäni juttu nostaa näitä asioita ansiokkaasti esiin, vaikka toki näkökulmia on tekstissä niin paljon, että juttu hajoaa vähän liiankin moneen suuntaan. Niinhän usein käy pitkissä aikakauslehtiartikkeleissa.

Miksi Suomen Kuvalehti päätti käsitellä aihepiiriä näin räväkällä otteella? Varmaankin tavoitteena oli herättää huomiota, nostattaa tunteita, saada aikaan keskustelua. Olen vähän skeptinen sen suhteen, millaista keskustelua tällainen juttu voi saada aikaan. Sanoinkin Fb:ssä, että tämä kuvio varmaankin menee niin, että jokainen joka asiakseen kokee, ilmoittaa mitkä kaikki asiat jutussa ovat pielessä ja se on sitten siinä. En ollut väärässä. Juuri niin kävi.

Malliesimerkki provosoitumisesta on Antti Majanderin tämänpäiväinen kolumni Helsingin Sanomissa. Häntä tuntuu kovasti paheksuttavan se, että tällainen juttu julkaistiin kirjamessujen aikaan. Eikö Suomen Kuvalehdellä ole mitään häpyä! Lisäksi hän ujuttaa kolumniinsa kilpailijaa eli Otava Mediaa nälvivän pikku uutisen: Otava oli vetänyt Suomen Kuvalehden skandaalinumerot messuständiltään. 

Paremmassa maailmassa Majander olisi käyttänyt näyttävän kolumnipaikkansa Hesarin kulttuurisivulla erittelemällä ja pohtimalla niitä asioita, joita Suomen Kuvalehdessä esiin nousee. Kirjallisuustoimittajana hän takuulla tietää, että niistä puhutaan laajalti, vaikka ei välttämättä isoilla kirjaimilla julkisuudessa. Sen sijaan Majander tyytyy vain vetämään herneet nenäänsä ja moralisoimaan kauniin kirjamessuharmonian rikkomisesta tällaisilla lehtijutuilla. Ei kyllä ole kirjallisuuden rakastajien touhuja tällaiset!

Voi kysyä, onko tämä ihan tervettä.

Seuraan aktiivisesti jääkiekkoa. Suomalaisessa kiekkojournalismissa on yhden kauden aikana lukuisia yhtä poleemisia tai vielä poleemisempia juttuja kuin tuo Suomen Kuvalehden juttu kirjallisuudesta. Avaintoimijoihin suhtaudutaan todella kriittisesti ja yksittäisten pelaajien esitykset ruoditaan armottoman rehellisesti, jopa inhorealistisesti välillä. 

Olisi mahdoton kuvitella, että Urheilulehden kiekkotoimittaja tekisi anttimajanderit ja paheksuisi jotain Urheilusanomien (ent. Veikkaajan) toimittajan poleemista juttua, kun se on julkaistu SM-liigaristeilyn kanssa samaan aikaan.


PS.


Kaiken hyvän päälle Hesari oli poiminut Suomen Kuvalehden jutusta minulta yhden sitaatin ja nostanut sen kuvan kanssa näyttävästi esiin kulttuurisivuillaan. Se kontekstualistoitiin niin, että mukamas kerron siinä lopullisen totuuteni suomalaisen kirjallisuuden tilasta. Alkuperäisestä jutusta voi nähdä, mihin sanomiseni liittyy. Kyseessä ei ollut todellakaan mikään yleistuomio kotimaiselle proosalle. 


PS 2 (Keskiviikkona 30.10.)

Elina Hirvosen tämänpäiväinen kolumni Hesarissa kannattaa lukea.
Kommentit (18)
  1. Anu Holopainen
    26.10.2013, 16:43

    “Olen vähän skeptinen sen suhteen, millaista keskustelua tällainen juttu voi saada aikaan.”

    Niinpä, hyökkäämällä saadaan aikaan lähinnä vain vastahyökkäys. Ns. järkevä, asioita ihan oikeasti edistävä ja avaava keskustelu kaihtaa kärjistysten huutamista ja ylimielistä asennetta.
    SK:n juttu oli hyvä esimerkki taudista, jota nykypäivän journalismi sairastaa.

  2. Luin vasta nyt SK:n jutun. Ja minulla on hassu fiilis: tästähän mäkin olen aina puhunut täällä Tommin blogissa (jos joku muistaa)! Itse asiassa juttu oli oikein hyvä ja kuvasi juuri sitä mitä olen kokenut vuosikausia. Myös se mitä blogisti, Tarkka ja Putte sanoivat oli lähtökohdiltaan hyvää tavaraa. Majander riehuu tosiaan ihan turhaan. Ette te kai noin pehmoja ole
    kirjamiehet?

    Uutta kapinasisältöä on vaikea kai löytää tässä valmiiksi korrektiksi ajatellussa maassamme. Kaikki ovat jo “oikeiden” asioiden puolesta. Kiitos YLE ja HS.

    Ajatusleikki: halla-aholainen taiteellisesti korkeatasoinen kirjailija?! Ok, menisin heti kauppaan, se olisi vaarallista. Ja kiinnostavaa. Toivottavasti sellainen lymyää jossain.

    Muunlaisia uusia merkittäviä sisältöjä ei taida enää olla, ironisiakaan.
    Minulle kelpaisi myös hyvin tehty yksityinen vuodatus tms. Mutta koska “meillä” pitää aina olla romaanissa konstruktio: tehdään maisema, nostetaan lavasteet, rakennetaan uskottavia hahmoja, sellainen tuomittaisiin meillä pelkäksi terapeuttiseksi vuodatukseksi.

    Nyt tulee sitten vasta amatöörimäinen kärjistys…
    Siis:
    Luulisi kirjailijoita ottavan päähän ikuinen aikojen, paikkojen ja henkilöiden keksiminen kuin koulun ainekirjoituksissa aikanaan. Suomihan on täynnä vanhoja vihaisia miehiä. Missä niiden tekstit ja ajatukset? Ilman juonta, ilman maisemakuvausta. Viittaan taas Bernhardiin. Tai Strindbergiin. Tai siihen fransmanniin jolla on vaikeasti kirjoitettava nimi (MH). Olisiko ihan mahdoton ajatus päästä joskus lukemaan kirjailijaa joka oikeasti rikkoo tabuja, ei järkyttävillä väkivalta- tai seksikuvauksilla, vaan ajatuksillaan, mielipiteillään, ottamalla reilusti etäisyyttä kulttuurieliittiin ja poliittisesti korrektiin suojakupuun (siihen punavihreään, hah)? Paljon vartijana Seppälä voisi olla se, mutta tarvittaisiin vielä jotakin elivoimaisempaa. Tälläiselle tekijälle olisi varmasti olemassa tilaus.
    jope

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *