Subprime

Kukapa ei olisi kuullut amerikkalaisista subprime-asuntoluotoista? Niiden aiheuttamista rahoitusmarkkinoiden ongelmista talousuutiset ovat rummuttaneet kiivaasti Suomessakin. Siviilityöni vuoksi olen joutunut itsekin aiheesta kirjoittelemaan, mutta subprime-termille en ole keksinyt hyvää suomennosta.

Osaisikohan käännöskirjallisuutemme “surkeasta tasosta” blogiinsa kirjoittanut Jari Lindholm auttaa?

YLEn televisiouutisissa subprimeista on puhuttu köyhien amerikkalaisten asuntoluottoina. Samaa sävyä olen havainnut muidenkin tiedostusvälineiden uutisissa. Kun tällaisia juttuja lukee ja kuulee, mieleen tulee, että tässä nyt epäsuorasti leimataan vastuuttomat, yli varojensa eläneet amerikkalaisperheet syypääksi kansainvälistä finanssijärjestelmää ravisteleviin ongelmiin.

On selvää, että subprime-asiakkaat eivät ole niitä luottokelpoisimpia ja maksukykyisimpiä, eiväthän he muutoin joutuisi ottamaan lainaa niin huonoilla ehdoilla.

Subprimeilla kotinsa rahoittaneiden amerikkalaisten keskimääräiset tulot ovat kuitenkin 50 000 dollaria vuodessa, joten ei heitä köyhiksi voi väittää. Viidennes heistä elää niin sanotuilla “hyvillä” asuinalueilla. Ei ole olemassa erillisiä subprime-slummeja.

Uskoisin, että moni subprime-lainanottaja on joutunut aggressiivisten myynti- ja mainoskampanjoiden uhriksi. Lainaehdot ovat petolliset, sillä niihin sisältyy niin sanottu “teaser-periodi”. Keskimääräinen subprime-asiakas maksaa kahtena ensimmäisenä vuonna lainanhoitokuluja 20 000 dollaria, mutta sen jälkeen summa nousee 35 000 dollariin. Varma keino hankkia luottotappioita.

Subprime-ongelmien syntyyn on vaikuttanut se, että lainoja ryhdyttiin paketoimaan sijoitustuotteiksi ja niille muodostui jälkimarkkinat. Jossain vaiheessa sijoitustuotteiden reittaajilta meni holtti pois ja riskien hinnoittelu vääristyi. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa lähtivät ensin korot nousuun ja myöhemmin romahtivat asuntojen hinnat, niiden mukana lainojen vakuusarvot. Puhkesi paniikki.

Ranskalaispankki BNP Paribas joutui sulkemaan subprime-tuotteisiin sijoittaneet rahastonsa, kun likviditetti tyrehtyi eli suomeksi sanottuna ostajat katosivat. Rahastoille ei voinut enää määrittää arvoa.

Kun rahoitusmarkkinoilla tapahtuu tällaista, uhkana on noidankehä: A ei voi myydä asuntolainoihin sidottuja arvopapereitaan, jolloin se ei voi maksaa velkojaan B:lle, joka taas ei tämän vuoksi selviydy velvoitteistaan C:lle.

Ei siis ihme, että keskuspankit heräsivät. Ne pumppasivat rahoitusmarkkinoille parissa päivässä kymmeniä miljardeja euroja molemmin puolin Atlanttia.

Taloustieteilijä Paul Krugman huomauttaa: “But when liquidity dries up, the normal tools of policy lose much of their effectiveness. Reducing the cost of money doesn’t do much for borrowers if nobody is willing to make loans. Ensuring that banks have plenty of cash doesn’t do much if the cash stays in the banks’ vaults.”

Subprime-kriisi osoitti taas kerran, että amerikkalaiset ovat erinomaisia kauppamiehiä. He saivat myydyksi läjäpäin ongelmalainojaan eurooppalaisille pankeille ja sijoittajille. Näin subprimeista tuli päänsärky myös vanhalla mantereella.

Eipä silti, suomalaiset pankit ovat olleet kiitettävän hidasliikkeisiä. Nordea ei lähtenyt mukaan subprime-peliin. Osuuspankista nyt puhumattakaan, sehän ei ehtinyt polttaa näppejään edes 1990-luvun kotoisen pankkikriisin yhteydessä. Sammosta en sano mitään, koska se myi pankkinsa tanskalaisille. Järkyttävän kovalla hinnalla.

Kommentit (2)
  1. Nyt selvisi mitä tarkoittaa likvidi.

    Tässä on nyt kai kaksi talousmaailmaa toistensa kanssa tekemisissä. Sijoittajien talousmaailma ja “reaalitalouden maailma”. Käsittääkseni nyt tyynnytellään urakalla sijoittajia, jotka voisivat vetää reaalitalouden taantumaan. Vaikka varsinaiset isot ongelmat taitavat johtua reaalitalouden puolelta.

    Mielenkiintoista, mutta nämä kaksi toisiinsa lomittunutta maailmaa taitavat olla tosiasia. Vai voiko asiaa nähdä näin.

    Mietteitä vaan…

  2. Tommi Melender
    19.8.2007, 08:45

    Olet oikeassa. Rahoitusmarkkinat eivät edusta reaalitaloutta. Jossain vaiheessa väistämättä kuitenkin tapahtuu aina se, että “reality hits” ja pääoman ja varallisuuden arvoissa tapahtuneet vääristymät korjautuvat heijastamaan sitä, mitä reaalitaloudessa tapahtuu.

    Tässä tilanteessa vähän hassua on se, että vaikka rahoitusmarkkinoilla on ollut vallalla paniikki, maailmantaloudessa – siis kansainvälisessä reaalitaloudessa – on yhä menossa ennätyksellinen noususuhdanne. Jenkkitalous tosin on notkahtanut hitaamman kasvun uralle.

    Suurin jännitysmomentti nyt on kai se, riittääkö Kiinan ja Intian kaltaisten kehittyvien talouksien veto kiskomaan maailmantaloutta Yhdysvaltain piiputtaessa. Kiinassa on nimittäin ylikuumentunut tai ylikuumentumassa sekä pääomamarkkinat että reaalitalous.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *