Sivistysporvari nukkuu taas huonosti

Suomen johtava sivistysporvari, valtiosihteeri Risto Volanen hämmentää jälleen kansallisia kulttuuripiirejämme. Uudessa Suomen Kuvalehdessä Volanen käy kipakkaa vuoropuhelua taiteen yhteiskunnallisesta tehtävästä Kristian Smedsin ja Juha Siltalan kanssa. Eikä Volanen olisi Volanen, ellei muistaisi pyörittää tuttua itkuvirttään siitä, kuinka Suomessa “ollaan sinisilmäisiä viha- ja väkivaltakulttuurin suhteen näyttämöllä.”

En voi mitään sille, että aina kun Volanen avaa suunsa propagoidakseen kansakuntaa rakentavan taiteen puolesta “vihan ja väkivallan” taidetta vastaan, mieleeni nousevat Charles Baudelairen sanat hamalta 1800-luvulta:

“Kaikki nuo typerät porvarit, jotka ehtimiseen hokevat sanoja ´moraalinen, moraalittomuus, taiteen moraalisuus´ ja muita järjettömyyksiä, tuovat mieleeni Louise Villedieun, viidenpennin huoran, joka tultuaan kerran mukaani Louvreen missä ei ollut kertaakaan käynyt, alkoi punastella, peitellä kasvojaan, nyki minua tavan takaa hihasta ja kyseli kuolemattomien veistosten ja taulujen kohdalla, kuinka voitiin pitää julkisesti näytteillä tuollaisia säädyttömyyksiä.”

Volasen rinnastaminen Baudelairen viidenpennin huoraan voi tuntua kohtuuttomalta. Mutta siinä missä Louise Villedieu ei nähnyt veistoksia ja tauluja katsellessaan taideobjekteja vaan ihmisvartaloita ilman rihman kiertämää, Volanen ei Smedsin Tuntematonta sotilasta katsellessaan nähnyt näyttämötaideteosta vaan tunnettujen suomalaisten kuvien ampumisen.

En voi kuin ihmetellä, kuinka helposti sivistysporvarista karisee moraalipaniikin iskiessä sivistys ja jäljelle jää pelkkä porvari. Ihmisen, jonka reseptiokyvyt eivät riitä muuhun kuin teosten ja tekstien kirjaimelliseen tulkintaan, ei kannattaisi soittaa suutaan taiteen yhteiskunnallisesta tehtävästä.

Sivumennen sanoen en usko tällaisesta keskustelusta olevan muutenkaan hyötyä. Smeds sanoo SK:ssa: “Taiteentekijöidenkö tässä pitäisi korjata maailma ja Suomi oikealle kurssille? Se on paljon pyydetty.”
Kommentit (12)
  1. Ei nyt niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Siltalan aina yhtä johdonmukainen pessimismi samassa lehtijutussa oli paikoin suorastaan riemastuttavaa ja Smedskin lämpeni lopulta tarkentamaan näkemyksiään suoraan, vailla ilmaisun ironista kalvoa. Kyllä keskustelussa osuttiin olennaisiin kysymyksiin tarkemmin kuin tällaisissa artikkeleissa yleensä.

    Siltala:
    ”Jos keskittyneen ja ihmisten omia resursseja riistävän kapitalismin päälle aletaan liimata yhteisöihanteita, tullaan lähelle fasismia ja fundamentalismia.”

    ”Mitä innovaatioyhteiskuntaa voi odottaa syntyväksi, jos tutkijat ja taiteilijat eivät saa tehdä kiinnostavina pitäminään asioita, vaan heidän täytyy tuottaa itselleen vieraita numeroasetelmia?”

    Smeds:
    ”Uskon, että useimmat taiteilijat ajattelevat tekevänsä työtään Suomen rakentamiseksi, joka voi olla tarvittaessa myös purkamista”

    ”Tälläkin alalla suurin osa ajasta menee niiden strategioiden rakentamiseen, joilla voisi säilyttää edes himpun verran omapäisyyttä.”

  2. Golgatan Olga
    16.11.2008, 10:45

    Baudelaire-sitaattisi nosti minut masennuksen suosta, johon aamun lehden (HS – tiedän, ei pitäisi lukea, mutta luen kuitenkin) luettuani olin taas vajonnut.

    Kestohuolestuneessa ja itkuisessa Volasessa taitaa kiteytyä sivistysporvaristomme nuoruus ja ohuus verrattuna vaikkapa Baudelairen edustamaan Ranskaan (jossa tietenkin on omat sokeat pisteensä, muttei niistä nyt enempää); pari ohkaista kerrosta lehtikultaa riittää ehkä puukupolin koristeeksi muttei vielä suojaamaan säröiltä.

    Tosin täytyy sanoa, että Volasen kaltaiset ovat sittenkin haipumassa historiaan, ja luultavasti niitä tulee ikävä, sitten kun niitä ei enää ole. Pönttökin sparraaja on kuitenkin sparraaja, jota vastaan on vähän terästäydyttävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *