Salman, kirjailija

Salman Rushdie on hyvä kirjailija, myönnän sen. Kuitenkin hän on kirjoittanut vain yhden kirjan, josta todella pidän, Keskiyön lapset.

Tämä uusi Shalimar, ilvelijä innostaa minua enemmän kuin edellinen. Mutta se ei merkitse kovinkaan paljon sillä Vimma oli – no jaa – aika heikko esitys niinkin hyvältä kirjailijalta kuin Rushdie.

Rushdien proosa tuppaa olemaan minulle liian mausteista. Sitä kyllä lukee, mutta siinä on eräitä voimakkaita vivahteita, jotka ylikuormittavat reseptioaistimiani.

Shalimar, ilveilijään tartuin sillä odotuksella, että tässä olisi nyt pätevästi terrorismiteemaa sivuava aikalaisromaani, John Updiken Terrorist kun ei sitä ollut. Vaan eipä lunastanut Rushdiekaan odotuksiani. Jään odottamaan, josko joku muu.

Kommentit (5)
  1. Rushdie kuuluu siihen kirjailijajoukkoon, samoin kuin Joyce ja Pynchon, joiden lukijoista osa on noita 20 sivun lukijoita, osa taas aivan riivattuja, jotka eivät saa tarpeekseen ikinä.

    Joycen osalta varmaan testi on Ulysseksen lukeminen (siis ei Saarikoskea!), Rushdien kohdalla taas ehkä Satanic Verses ja taas alkukielellä, koska Rushdie kehittelee varsinkin siinä kirjassa pakistanilais-punjabilais-hindi -englantia, johon sisältyy sitten vielä Lontoon cockney-vivahteita.

    Pynchonin kaikki teokset ovat vähän hankalia. Ainut suomennettu on Huuto 49, Tero Valkosen uroteko.

    Mutta luulen että Rushdien mausteisuus on totta. Ja välittyy tottakai myös suomennoksissa.

    Rushdie on tavattoman yltäkylläinen ja se saattaa ajaa askeettiseen proosaan tottuneet pois. Vai olemmekohan me liian luterilaisia ja vieroksumme sen vuoksi värejä, mausteita ja kaikenvärisiä ihmisiäkin?

  2. Tommi Melender
    26.4.2007, 16:18

    Pynchonin Gravity´s Rainbow ja V ovat tehneet minuun vaikutuksen. Eri tavalla kerrosteisia, sekoitteisia ja runsaita kuin Rushdien tekeleet. Plus että Pynchonin proosassa on isku sillä tavalla kohdallaan että panee reseptorini värisemään ylikuormittamatta niitä.

    Odysseuksen olen lukenut vain Saarikosken suomennoksena. Menihän se niinkin, mutta koko ajan oli tunne, että jotain tästä puuttuu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *