Sähköistyvä kirjallinen kulttuuri

Luin lehdestä, että Britanniassa sähkökirja ohittaa lähivuosina suosiossa painetun kirjan.
Sähkökirjan suosion kasvu saattaa jopa kompensoida painetun kirjan suosion laskun vaikutukset. Eli ihmiset lukisivat tulevaisuudessa vähintäänkin yhtä paljon kirjallisuutta kuin aikaisemmin, mutta uudenlaisilta ”käyttöliittymiltä”. Hauskaa, jos näin on. Mutta rohkenen epäillä.
Itse olin pitkään sähkökirjaa vastaan. Ajattelin, että sähkökirja on pelkkä tekstitiedosto, jolta puuttuu kirjoille tärkeä esineellisyys. Sieluton, eloton, kylmä. Sitten hankin iPadin.

Näen kirjan esineellisyyden hieman eri tavalla kuin aikaisemmin. Tuhatsivuinen mammuttiteos on fyysinen koettelemus. Aina kun selaan jotain sellaista kirjakaupassa, kysyn itseltäni, kannattaako tämän takia kärsiä niska- ja hartiasärystä.
***

Eräässä nettikeskustelussa moitiskeltiin hiljattain kirjankustantajia siitä, että ne eivät osaa hyödyntää sähkökirjan mahdollisuuksia, vaan tyytyvät siirtämään biteiksi saman materiaalin, joka painetaan kansien väliin. Sähkökirjaanhan voisi laittaa mitä moninaisimpia interaktiivisia ominaisuuksia.

Minä en sähkökirjaan moisia ekstroja kaipaa. Todennäköisesti suhtautuisin niihin, kuten dvd-elokuvien lisämateriaaleihin: en menisi katsomaan.

Epäilemättä digitaalisuus muuttaa ajan myötä kirjallisuutta monin tavoin, mutta jo nykymuodossaan sähkökirja on lukijan elämää monin tavoin parantava ja helpottava edistysaskel. Enkä nyt tarkoita vain sitä, että tuhatsivuista romaania on miellyttävämpi lukea kevyeltä lukulaitteelta kuin massiivisena painotuotteena.

Sähkökirjan etuihin kuuluu myös parempi käytettävyys. Jos haluan löytää David Foster Wallacen Infinite Jestistä jonkin tietyn kohdan, minun tarvitsee vain syöttää avainsana hakukenttään ja kaipaamani lauseet ilmestyvät tuossa tuokiossa silmieni eteen. Kuinka kauan kestäisikään löytää ne yli tuhatsivuisesta painotuotteesta?

Lisäksi sähkökirjan saa lukulaitteelleen saman tien ilman että tarvitsee matkustaa kirjakauppaan tai odottaa postin saapumista. Kaltaiselleni helposti innostuvalle kirjan ostajalle se on verratonta. Kun luen The Guardianista tai New York Review of Booksista kiinnostavasta uutuusteoksesta, voin ladata siitä heti ensimmäiset parikymmentä sivua ilmaiseksi näytelukemiseksi. Tai, kuten ehkä liiankin usein kohdallani käy, ostaa sen innostuksen puuskassa saman tien.
Tietenkään elämän ei aina tarvitse olla helppoa, nopeaa, vaivatonta. Myönnän sen. Monella elämänalueella arvostan hitautta, mutta kirjani haluan nopeasti.
***
Will Self ennusti hiljattain The Guardianissa romaanin kuolemaa. Vastaavia tuomiopäivän profetioita on toki esitetty monesti ennenkin, mutta tällä kertaa ne ovat Selfin mukaan perusteltuja. 

Romaanin kuolemaksi koituu nykyajan digitaalinen kulttuuri, joka suosii toisenlaisia lukutapoja kuin mitä pitkä proosa edellyttää. Vallitsevassa mediaympäristössä ihmisten aivot eivät enää pysty vastaanottamaan James Joycen Ulysseksen tai Herman Melvillen Moby Dickin kaltaisia tiheitä ja runsaita tekstimassoja.

Self on osittain, mutta vain osittain, oikeilla jäljillä. Suuret kulttuurinmurrokset ovat ennenkin hävittäneet kirjallisuudesta vanhaa ja tuoneet tilalle uutta. Romaani on ollut hallitseva kirjallisuuden laji 150 vuoden ajan, mutta ei ole sitä välttämättä tulevaisuudessa. Eivät Joyce ja Melville silti unohduksiin painu. Heidän teoksensa säilyvät kulttuurihistoriamme sähköisessä muistissa, vaikka joutuvat paraatipaikkansa luovuttamaan.

Sähkökirjan suosion kasvu vahvistanee genrekirjallisuutta. Se taas kietoutuu laajempaan kirjallisen kulttuurin murrokseen, jossa olennaista on suurten yleisöjen asteittainen pirstoutuminen erilaisiksi erityisyleisöiksi. Lukijakunta gettoutuu. Yhtäällä ovat lyriikan ja esseiden ystävät, toisaalla scifin ja kauhun suurkuluttajat.

Toki tulevaisuudessakin nousee Stieg Larssonin Millennium-trilogian kaltaisia maailmanhittejä. Vanha yhtenäiskulttuuri ei kokonaan kuole, mutta samanlaista pakottavaa voimaa sillä ei ole kuin joskus ennen.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Hyvä kuva ihan sen takia, että Marilyn lukee Joycen Odysseusta, ei sitä vanhempaa.

    Lasten leikkipuistossa mitä ilmeisimmin tai ehkä Coney Islandilla. Muistaakseni hän oli kirjan lukemisen aikaan Actor’s Workshopeissa New Yorkissa.

  2. 2

    sanoo

    Tuosta valokuvasta löytyy kirjoitus, joka antaa ymmärtää ettei Long Islandin rannalla otettu Marilyn-valokuva ole lavastettu, Marilyn todellakin piti kirjasta ja kuljetti sitä mukanaan.

    Kun sain iPadin käyttööni vajaa kaksi vuotta sitten, tuli luetuksi jonkin verran sähkökirjoja, pääosin Helmetistä lainattuina, ja kyllä se yllättävän hyvin sujuikin. Mutta nyt olen taas palannut perinteisten painettujen kirjojen pariin enkä ole juurikaan käyttänyt iPadia lukemiseen. Mutta kesälomareissulla tilanne voi taas olla toisin, juuri tuon kirjan luettavaksi saamisen helppouden takia.

  3. 3

    sanoo

    Open Culture on hyvä saitti. Minä en pysty lukemaan e-kirjoja, olen yrittänyt, silmät eivät kestä.

  4. 4

    Anonymous sanoo

    Vastarannan kiiskenä oma kantani on että kirjallisuuden siirtyminen digitaalisiin välineisiin ja avoimesti tavaraa jakaviin sivustoihin (kuten esim. tuo Open culture) johtaa siihen mitä piraatit yms. haluavatkin. Kaikki tehty on pian ilmaista ja vapaata riistaa mihin tarkoitukseen tahansa. Minusta edelleen on itseisarvoa sillä että jos haluan taitelijan Y teoksen X omakseni niin minä maksan siitä jotakin. Maksanhan minä tuopista olutta tai uusista sukistakin. E-kirjoista tietenkin edelleen maksetaan mutta miten kauan, eiköhän ne ole kaikki pian saatavissa kopsattuina jostakin Litterature Pirates Storesta.

    Toinen pointti. E-kirja on varmasti hyvä (tuo kirjajärkele vs. e-kirja esimerkki ja jonkun tietyn kohdan etsiminen ovat varmasti hyviä perusteita) mutta se sitoo meidät sitten myös kokonaan toiseen tuotteeseen, siihen päätteeseen, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Ihmisellähän on aivan loistavat ja ilmaiset välineet käyttää kirjallisessa muodossa olevaa teosta: silmät joilla katsoa ja kädet joilla pidellä kirjaa. Miksi siihen väliin pitää tunkea vielä Applea tai muita vempeleitä? Lukeakseni kirjaa pitäisi ostaa vielä lukulaitekin. Ja kun se on vanhentunut uusi, ja sitten taas uusi…Piilaaksossa iloitaan ! E-kirjan tuotekehittelykin on varmasti vauhdissa. Pian e-kirjojen lukijat ostavat vielä lisäsovelluksia voidakseen lukea jotain ”enemmän” ja ”tehokkaammin” ja ”sosiaalisemmin.”

    Ainoa hyvä juttu jonka asiasta löydän on se että ehkä kirjojen katoamiset kaksi kuukautta ilmestymisensä jälkeen jäävät historiaan ja kirjat ovat löydettävissä myöhemminkin. Toivottavasti vain tämä kaikki ei johda suomennoksien vähenemiseen, jos aletaan ajatella että kaikki ”on kuitenkin ladattavissa” ja jokainen osaa täydellistä englantia.

    jope

  5. 6

    Anonymous sanoo

    ”…mutta se sitoo meidät sitten myös kokonaan toiseen tuotteeseen, siihen päätteeseen, jolla ei ole mitään tekemistä kirjallisuuden kanssa. Ihmisellähän on aivan loistavat ja ilmaiset välineet käyttää kirjallisessa muodossa olevaa teosta: silmät joilla katsoa ja kädet joilla pidellä kirjaa.”

    Eikö kirjallinen muoto juuri tarkoita itse sitä tekstiä ja kirjaimia ja lauseita jotka aivokemiansa avulla muodostaa mielikuviksi, ajatuksiksi ja mielipiteiksi? Yhdentekevää siis lienee, ovatko kirjaimet fyysisesti paperilla vai lukulaitteen näytöllä. Käsillä sitä lukulaitettakin pidellään, kuten kirjaakin.

    Ulina-Peikko

  6. 7

    sanoo

    Spotify oli hyvä liike musiikin laitonta kopiointia vastaan, vastaava pitäisi tehdä kirjoille. Kuukausimaksulla saisi lukea mitä haluaa ja maksut tilitetään lukemisen suhteessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *