Runeberg-palkinto

Olli-Pekka Tennilä palkittiin tänään kirjallisuuden Runeberg-palkinnolla runoteoksestaan Yksinkeltainen on kaksinkeltaista. Hän on Kari Aronpuron ja Risto Ahdin jälkeen vasta kolmas tämän palkinnon voittanut runoilija.

Ohessa palkintopuhe, jonka pidin Porvoossa Runeberg-palkintoraadin puheenjohtajan ominaisuudessa:

RUNEBERG-PALKINTO
OLLI-PEKKA TENNILÄN TEOKSELLE YKSINKELTAINEN ON KAKSINKELTAISTA
Vuoden 2013 Runeberg-kirjallisuuspalkinto myönnetään tänään, Runebergin päivänä viides helmikuuta Olli-Pekka Tennilälle teoksesta Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.
Voittajan valitsi kahdeksan ehdokkaan joukosta raati, johon kuuluvat sen puheenjohtaja, kirjailija Tommi Melender, teatterinjohtaja Dan Henriksson ja tutkija, kriitikko Siru Kainulainen.
Raadin perustelut
Ehdokkaiden joukko oli monipuolinen: esille tulivat eri kirjallisuuden lajit, eri-ikäiset tekijät ja erilaiset lähestymistavat kirjallisuuteen.  Esiraadin valitsemat palkintoehdokkaat ovat teoksia, jotka eivät ole liiemmälti olleet julkisuudessa.
Palkintoraati keskusteli pitkään Jaakko Yli-Juonikkaan poikkeuksellisen kokeellisesta ja omaperäisestä teoksesta Neuromaani, joka sekä huvitti ja ihastutti että hämmensi ja hermostutti raatilaisia. Uusia suuntia etsivä suomalainen romaani tuskin jää entiselleen Yli-Juonikkaan romaanin jälkeen.
Neuromaanin lisäksi raati vaikuttui Peter Sandströmin novelleista. Niissä on jännittävää epätyypillisyyttä, jos vertailukohtana pidetään perinteisempien suomenkielisten novellien eheää ja sileää muotoa. Sandström avaa ansiokkaasti etenkin mieshahmojen ajattelutapoja ja sielunelämää.
Kolmesta vahvasta ehdokkaasta raati päätyi palkitsemaan Olli-Pekka Tennilän uutta runoa parhaimmillaan edustavan teoksen Yksinkeltainen on kaksinkeltaista.  Se ei rajaudu yksiselitteisesti runouden kategoriaan, vaan on kytköksissä myös aforistiseen ja proosamuotoiseen tekstiin.
Yksinkeltainen on kaksinkeltaista on yhtä aikaa rakenteellisesti hallittu ja ilmaisullisesti elävä kokonaisuus.  Tennilä karttaa sellaista runollisuutta, jossa lukijan on ratkaistava arvoitus purkamalla sisäänrakennettu koodi. Pikemminkin Tennilän kirjassa liikutaan pinnoilla, kaltevilla ja luistavillakin –huikaisevan tasapainoisesti.
Tennilän ilmaisu tarttuu lukijaansa fyysisesti, ja samalla sanojen ajatuksellinen dynamiikka saa tilaa kasvaa ja kehittyä. Tärkeämpää kuin pyrkiä tiivistämään olennainen yhteen kuvaan, on tehdä uskottava esitys siitä, miten havaitseminen rakentuu.
Teoksen nimi on yksi sen keskeisistä piirteistä: pienen lapsen kielilogiikasta on mahdollista vaikuttua uudelleen aikuisena. 
Kommentit (12)
  1. Onnitteluni Tennilälle. Melkoinen voitto myös Poesialle, semminkin kun muistaa taannoisen ammattiliiton ohjeistuksen kyseisen palkinnon suhteen.

    Mutta mitä mahtaa tarkoittaa ”lukijan on ratkaistava arvoitus purkamalla sisäänrakennettu koodi” ja miksi palkittava teos pitää määritellä negaatiolla? Onko tämä nyt viesti, jonka vain fiksu lukija ymmärtää, sellainen joka osaa ihan itse kohdistaa kyseisen lauseen arvolatauksen tiettyihin teoksiin tai tekijöihin?

    Ymmärrän kyllä että kullakin runoilijalla on oma poetiikkansa ja joillakin jopa useampia. Mutta yleisen turvallisuuden ja mukavan lukuelämyksen varmistamiseksi olisi kyllä hyvä tietää keiden kirjoja pitää jatkossa osata varoa, ettei vahingossakaan nauttisi tällaisen teoksen estetiikasta. Toisaalta on niinkin, että jos lähtökohtaisesti epäilee runossa olevan jonkin ratkaistavan arvoituksen, niin kannattaisi ehkä keskittyä kokonaan muihin kirjallisuuden lajeihin.

  2. Tommi Melender
    6.2.2013, 14:08

    “Mutta mitä mahtaa tarkoittaa ”lukijan on ratkaistava arvoitus purkamalla sisäänrakennettu koodi” ja miksi palkittava teos pitää määritellä negaatiolla?”

    Raadin tarkoituksena on tuossa viestittää sitä, että Tennilän runoja lukevan – tai runoja yleensä lukevan – ei tarvitse ottaa lähtökohdakseen ilkkamalmbergilaista otetta, että “ymmärränköhän minä nyt sitä mitä tässä on tarkoitus sanoa”.

    Me kolme raadin jäsentä tuskin olemme ainoat ihmiset maailmassa, jotka ovat tavanneet ihmisiä, jotka eivät lue runoja, koska eivät “ymmärrä” mitä runoilija niissä “yrittää sanoa”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *