Romaanin taide

”kirjassa täytyy olla paljon esineitä ja ihmisiä.”

Albert Camus keskeneräiseksi jääneen romaaninsa Ensimmäinen ihminen käsikirjoituksen marginaaliin raapustamassaan huomautuksessa.

Näinkin voisi sanoa: kirjassa täytyy olla paljon esineitä tai ihmisiä.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Minä pidin kirjasta todella paljon.

    Mitä luulet että sana ”keskeneräinen” tarkoittaa tämän romaanin yhteydessä?

    Samoihin aikoihin Ensimmäisen ihmisen kanssa ilmestyi Hemingwayn postuumi Totta aamunkoitteessa, joka myös osuu historiallisesti tärkeään kohtaan ja samalla tavalla on kysymys siirtomaavallan purkamisesta, Hemingwaylla Kenia ja Camus’lla Algeria.

    Kummassakin se tämä ”valkoinen mies” näyttäytyy yksinäisenä, hylättynä ja epätietoisena minkäänlaisesta tulevaisuudesta rakastamassaan maassa.

    Hyvin erilaisia maisemia ja ihmisiä, mutta taustaltaan sama asia: miten pohjattomaan kuiluun siirtomaat putosivat kun valta lähti eikä uudesta ollut tietoakaan saati minkäänvaltakunnan demokratiasta.

  2. 2

    sanoo

    Se on ihan kirjaimellisesti keskeneräinen. Eli Camus ei ehtinyt saada sitä valmiiksi ennen äkillistä kuolemaansa autokolarissa.

    Siinä on esimerkiksi paljon ihan käytännön epätarkkuuksia, huolimattomuuksia ja ristiriitaisuuksia: esimerkiksi henkilöiden nimet tai tapahtumien yksityiskohdat saattavat muuttua ja heitellä eri vaiheissa kirjaa.

    Lisäksi se on kauttaaltaan vielä luonnosmainen. Kiehtovuutta tuo se, että mukana on Camus`n omat marginaaliin rustaamat huomiot, joista voi nähdä, millaiseksi hän aikoi romaania muokata myöhemmissä kirjoitusvaiheissa.

    Ensimmäinen ihminen oli tiettävästi ensimmäinen osa Camus´n suunnittelemasta omaelämäkerrallisesta kehitysromaanista.

    Vaikka romaani jäi kesken, siinä on paljon hienoja kohtia. Samalla se poikkeaa tyyliltään Camus´n muista proosateoksista, koska ei ole viileän etäännytetty, vaan hyvinkin henkilökohtainen, eletyn oloinen. Välimeren auringon lämpö on siinä toisenlaista lämpöä kuin vaikkapa Sivullisessa.

  3. 3

    sanoo

    Ilmeisesti luin siinä juuri siinä luonnosmaisuudessaan jotain tavattoman spontaania. Muistan kyllä ne merkinnät. Ajattelin silloin että jospa kirjailijat voisivat oikeasti tehdä tällaisia äkillisiä huomautuksia kesken kaiken ja jujuttaa lukija hetkeksi jonkun aivan muun mahdollisuuden keskelle.

    Lämpö on jotain samaa kuin Myytti Sisyfoksesta-esseekirjan Algeria-jaksoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *