Riikka ja Henriikka

Ennustaminen on vaikeaa, etenkin kirjamarkkinoiden käänteiden ennustaminen. Melkoisella varmuudella voi kuitenkin olettaa, että Henriikka Tavin kiinnostava esikoisrunokokoelma Esim. Esa ei yllä samanlaisiin myyntilukuihin kuin Riikka Pulkkisen esikoisromaani Raja.

Luulisin, että useimmat runoilijat ja kirjailijat ovat joutuneet vastailemaan rahvaan kanssa keskustellessaan sen tyylisiin kysymyksiin kuin “Paljonko sun kirjasi on myynyt?”, “Tienaat sä oikeesti rahaa noilla?”

Myyntilukuja syynäävät kaikki kirjailijat, eivät vain Laila Hirvisaari ja Ilkka Remes. Jos runoilija myy 500 kirjaa, hän on ikionnellinen. Jos Remes myy 50 000 kirjaa, hänen ei auta kuin myöntää, että homma kusi ja pahasti.

Keskustelin erään kirjailijan kanssa siitä, kuinka tavoittelemisen arvoisia suuret myyntiluvut ovat. Keskustelukumppanini väitti hieman provosoiden, että jos haluaa vaikuttaa sanomisillaan, pitäisi kirjoittaa bestsellereitä.

En ole samaa mieltä. Jos minulla olisi painavaa (ulkokirjallista) sanottavaa, en yrittäisi sanoa sitä kaunokirjallisuuden keinoin. Ei maailmaa romaaneilla tai runokokoelmilla muuteta. Suuntaisin voimani politiikkaan, kansalaistoimintaan tai journalismiin.

Jos yrittää OIKEASTI vaikuttaa kirjoillaan, joutuu samankaltaisen ahdistuksen valtaan kuin Pentti Linkola. Kaikki tietävät, että Linkola on mestarillinen kirjoittaja, mutta hänen tärkein tavoitteensa ei ole kirjoittaa hyvin tai herättää keskustelua, hän haluaa muuttaa kaiken.

Linkola onnistuu vain siinä mihin ei varsinaisesti pyri. Tämä on jokaisen vaikuttamishaluisen kirjailijan tragedia.

Todellista vaikutusvaltaa kirjailijalla on vain omiin teoksiinsa. Ammattietiikka vaatii häntä kirjoittamaan niin hyvin kuin pystyy ja noudattamaan taiteellisia näkemyksiään. Jos tuloksena on uusia uria aukova, kokeileva runokokoelma, siitä ei voi kuin kiittää. Sellainen on moraalisesti kunnianarvoisa teko.

Kommentit (6)
  1. Karo Hämäläinen
    17.2.2007, 12:44

    Kirjailijan ja vaikkapa poliitikon “sanottava” ja “vaikuttamisen” tapa ovat toiset. Poliitikolla on vastauksia, kirjailijalla kysymyksiä.

    Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos kirjoittaisin maailman hienoimman romaanin mutta sitä myytäisiin 500 kappaletta tai 1000 kappaletta, en olisi tyytyväinen. Hieman vanhanaikaisesti ajattelen, että kirja täydentyy vasta lukijassa. Lopulta jokainen kirja ja jokainen taide-elämys kun on yksilöllinen.

    Omat aiheeni ovat siinä määrin yleisiä, että niiden pitäisi koskettaa laajoja lukijajoukkoja. Silloin on suotavaa, että teos on heidän tietoisuudessaan. Lukija ei ole edes potentiaalinen lukija, jollei hän tiedä teoksen olemassaolosta.

    Kirjamarkkinointikoneisto tuo lukijoiden tietoisuuteen teoksia, joiden epäillään myyvän hyvin. Korostusjuova sanan “epäillään” alla. Suora seuraus tästä on kirjamyynnin polarisoituminen entistä enemmän. Suomalaisten suuren enemmistön kirjallisuuskäsitystä ja kuvaa kirjallisuudesta ohjaillaan aika pitkälti WSOY:n, Otavan, Tammen ja Gummeruksen markkinointiosastoilla.

    Esimerkiksi Tervo, Hotakainen, Raittila, Westö, Lehtolainen ovat siinä ihailtavassa asemassa, että he voivat tehdä vaikka millaisen kaunotaiteellisen ja “epäkaupallisen” teoksen ja saavat sille laajan lukijajoukon. He pystyvät ohjaamaan suomalaisten lukutottumuksia. He pystyvät tekemään taidetta, joka koskettaa laajoja joukkoja. Eivätkä laajat joukot ole sen kehnompia ihmisiä kuin kirjallinen eliitti.

  2. Tommi Melender
    17.2.2007, 17:25

    Otsakkeeni kirjailijoista toinen, Riikka Pulkkinen, on esimerkki kirjailijasta, jolla on mennyt kaikki putkeen: Gummerus pani kaikki voimat hänen nostamisekseen, suuri yleisö ja tiedotusvälineet kiinnostuivat hänestä, kirjaa on myyty yli 10 000 kpl.

    En ole lukenut Pulkkisen kirjaa, mutta arvostelumenestystäkin sille piisasi.

    Entäpä jos Pulkkinen olisi mennyt Otavalle tai WSOY:lle ja saanut vain sen panostuksen, minkä esikoisromaanin tekijä keskimäärin? Olisiko myynti ollut yhtä huimaa yhtä hyvällä kirjalla mutta vähemmillä panostuksilla?

    Minulla on runoilijan tausta, joten olisin varmaan tyytyväinen 500 kpl tai 1 000 kpl myyntiin, jos julkaisisin todella hyvän kirjan. En ole oppinut odottamaan suuria myyntilukuja.

    Mainitsit tuossa Raittilan esimerkkinä kirjailijoista, jotka saavat hyvän myynnin melkein millä tahansa. Mutta eikö Raittila ole pikemminkin esimerkki kirjailijasta, joka ehti “tottua” suuriin myyntilukuihin, mutta koki ankaran pettymyksen, kun Pamisoksen purkaus floppasi. Tätähän mies ruottii romaanissaan (?) Kirjailijaelämää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *