Reima (äijäproosahupailu pastissin aineksin)

Reima oli sellainen taitelijaluonne. Näyttelijä siitä piti tulla, mutta Teatterikorkean pääsykokeissa sille kävi niin kuin Väyryselle, se liikuttui omista sanoistaan. Ei tullut runoa punaorvosta, tuli itkua ja vollotusta. Turkan aikana se ei enää uskaltanut sinne yrittää. Kesäteatterissa sille lankesi vääpeli Sinkkosen rooli. Vuorosanansa se muisti tarkkaan, mutta onnistui jotenkin kompastumaan siihen Lehdon pakkiin ja lentämään turvalleen. Yleisö nauroi, Reima ei. Sillä punoitti niska samalla tavalla kuin roolihahmollaan Tuntemattomassa. Se rupesi valmentamaan Komeettojen A-junnuja. Liekö ollut Suhosen Apen vaikutusta siinä, että se sai päähänsä lukea niille kolleille Shakespearea hengen nostatukseksi. Ne raahasi sen pukukopin taakse lumihankeen ja pani porukalla turpiin. Reima otti sen aika raskaasti. Viime syksynä se meni keuhkoässään.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Paljastan tyhmyyteni, mikä on keuhkoässä? Keuhkosairaala? Tubihoitola?

    Reimalla on ollu kovaa, ei ole taiteilijasieluilla aina ymmärrystä, jos ei taitojakaan.

  2. 2

    sanoo

    Reima kuoli keuhkosyöpään. Jos olisi ollut toista ikäpolvea olisi tietysti kuollut tuberkuloosiin. Niin kuin kaikki runoilijat ja muut herkät sielut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *