Realismin maagisuus

“´Maaginen realismi´ on luultavati kustantajan keksimä nimike ja sellaisena harvinaisen epäonnistunut. Kaikki realismi on maagista.”

Tämä on Kemppisen huomio Gabriel Garcia Marquezista. Monet Kemppisen kirjallisuusaiheiset blogimerkinnät ovat kiusanneet tai vaivanneet minua, mutta tämä ei. Se ei ensinnäkään ollut kovin pitkä, joten jaksoin lukea sen alusta loppuun. Eikä siinä ollut myöskään kovin omaperäisiä huomioita. Omaperäiset huomiot kirjallisuudesta puhuttaessa ovat aina epäilyttäviä, ja niitä Kemppisellä on tapana harrastaa. Niitä tai hyperbolaa.

Eräs tuttava epäili Kemppisen olevan niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat oikeasti lukeneet liikaa. Saattaapi olla. Vai olisiko hän sittenkin harvoja oikeasti eklektisiä kirjanoppineita? Monet kerrat hänen blogiaan lukiessa on mieleni tehnyt parkaista: “Taas on teidän vuoronne, teidän kahden, Kemppinen ja inhimillinen tiede!”

Tässä tuoreessa merkinnässä Kemppinen toteaa, että Marquezin Sadan vuoden yksinäisyys saattaa olla Kafkan, Tolstoin ja Joycen romaanien kanssa yksi eniten kesken jätetyistä. Minäkin olen jättänyt Sadan vuoden yksinäisyyden kesken enkä häpeä yhtään.

En häpeä, koska Borges (kuvassa) on minun juttuni, ei Marquez. Kaiken minkä olen jättänyt kesken Marquezin kohdalla olen lukenut Borgesilta, ja enemmänkin.

Kommentit (3)
  1. Sadan vuoden yksinäisyys on oikeastaan ainoa kirja, jonka lukemisen olisin halunnut aloittaa heti uudestaan. Syynä se, että tuli tunne, että kirjan sisällöstä olisi saanut paljon enemmän irti, kun tiesi tapahtumien kaaren. Minusta se oli ja yhä on hyvä kirja. Tosin uudelleenlukeminen on jäänyt.

  2. Tommi Melender
    18.12.2007, 10:19

    Et ole ainoa, Tuima. Olen vuosien varrella kuullut useammankin ihmisen kuvailevan samalla tavalla tuntemuksiaan Sadan vuoden yksinäisyyden luettuaan. Minä en vain päässyt sitä loppuun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *