Pyramidivertaus elää ja voi hyvin

Olen puhunut blogissani joskus aikaisemminkin Gustave Flaubertin vertauksesta, jossa hän rinnastaa romaanin pyramidiin.

Vertaus on osuva. Romaanin, kuten pyramidien, valmistaminen on työlästä, aikaavievää ja suurta keskittymistä vaativaa hommaa. Ja kun romaani sitten valmistuu ja julkaistaan, sille käy kuin pyramideille: porvarit kiipeilevät sen päälle ja sakaalit kuseskelevat sen juurelle.

Viime päivinä Suomessa käyty ”kirjallisuuskeskustelu” vahvistaa, että Flaubertin huomiot pätevät meidänkin aikanamme, ja pätevät ehkä paremmin kuin koskaan. (Samalla tämä onneton ”keskustelu” vahvistaa myös sen mitä itse olen osannut epäillä: 80% toimittajista ei osaa lukea kirjallisuutta: he lukevat romaaneja kuin kauppalistaa — ottavat jokaisen sanan kirjaimellisessa merkityksessä, nimellisarvostaan)

”Koskaan ei henkisiä arvoja ole arvostettu yhtä vähän. Koskaan ei viha kaikkea suurta kohtaan, ei kauneuden halveksunta eikä kirjallisuuteen suunnattu inho ole ollut yhtä ilmeistä”, Flaubert kirjoitti runsaat 130 vuotta sitten.

Niin. Me elämme Flaubertin kanssa samassa maailmassa, olemme aikalaisia. Meillä ehkä on pikkuisen kehittyneempiä viestintäteknologioita, mutta sanottavaa meillä tuskin on edes sen vertaa kuin 1800-luvun ihmisillä. Kerrotaan, että kun Britanniaan saatiin ensimmäinen lennätin, ihmiset huomasivat, ettei heillä ole kerrassaan mitään tähdellistä asiaa niille, jotka ovat siellä linjan toisessa päässä. Ihmiskunnan suurin edistysaskel näyttääkin olevan siinä, että viestintäteknologian kehitys ja uusien medioiden esiinmarssi ovat opettaneet ihmiset puhumaan, vaikka heillä ei ole sanottavaa eli suomeksi sanottuna jauhamaan paskaa. Tähän suureen linjaan asettuu myös viime päivien ”kirjallisuuskeskustelu”.

P.S.

Kyllähän minäkin Koljatin luin. Välityöhän se selvästi on. Eikä se ole minun makuuni tarpeeksi ilkeä poliittiseksi satiiriksi. Ongelma ei missään nimessä ole siinä, että ”Tervo meni liian pitkälle” vaan siinä, että hän ei mennyt tarpeeksi pitkälle.
Kommentit
  1. 1

    Anonymous sanoo

    Miksi kirjailija kirjoittaa välityön? Eikö hän kestä muutaman vuoden julkaisutaukoa, jotta saisi aikaan teoksen, jota ei tarvitse tähän tapaan myydä kuin Tervo nyt omaansa myy? Outoa.

  2. 2

    sanoo

    Tervo on ammattikirjailija.

    Ammattikirjailijat julkaisevat kirjoja, mieluiten joka vuosi ja vähintäänkin joka toinen vuosi.

    Kuvaan kuuluvat tällöin myös välityöt, tai ”hätäpaskat”, kuten Hannu Salama on niitä nimittänyt.

    Ihan luonnollinen ja hyväksyttävä asia välityöt mielestäni kirjailijoille ovat. Kuuluvat ammatin luonteeseen.

    Aika harvassa ovat Thomas Pynchonin kaltaiset kirjailijat, jotka pitävät vuosikausia taukoa jysäyttääkseen sitten täydeltä laidalta, 1000 sivua hipovan mestariteoksen.

  3. 3

    Anonymous sanoo

    Anna muutama vinkki, miksi minun ei kannata eikä tarvitse hankkia tai lukea Tervon uutta kirjaa.
    Muutaman aikaisemman olen jopa ostanut, vaan en ole loppuun asti lukea jaksanut.
    Pekka S-to.

  4. 5

    sanoo

    Liekö minun korrektia ruveta Koljatin antimarkkinoijaksi? Mieluummin suosittelisin Kristina Carlsonin uutta hienoa romaania kuin perustelen miksi Tervoa ei kannata lukea.

    Voinhan minä sanoa Koljatista myönteistäkin: esimerkiksi mediakritiikki osuu siinä tarkasti maaliinsa, ja mikä huvittavinta, media on omalla kirjaa koskevalla käyttäytymisellään suurelta osin todistanut Tervon kritiikin paikkansapitävyyden.

    Huono puoli Koljatissa sitten on, että se ei oikein toimi romaanina. Eikä poliittisena satiirinakaan. Briljantit kirjalliset ideat jäävät puuttumaan. Koljatti on nasevaa pilkkakirjoitusta ja purevaa yhteiskuntakritiikkiä sisältävä epäromaani. Kaikki se, minkä pitäisi kannatella sitä ROMAANINA eli kaunokirjallisuutena (kerronta, juoni, jännitteet, dynamiikka), jää vähän luonnosmaiseksi ja hutaistuksi.

  5. 6

    sanoo

    Tiedoksi:

    poistin tuosta edeltä yhden kommenttini, koska siitä jäi puuttumaan virke, joka on pointtini ymmärtämisen kannalta olennainen.

    Uusittu kommenttini, jossa tuo virke on mukana, on tuossa ylhäällä.

  6. 7

    sanoo

    Tarkennus: ei se nyt sentään ”epäromaani” ole. Siinä mielessä kuin vaikkapa Sartren Inho, jossa romaanimuoto alistetaan filosofisten teesien esittämiselle ja kuvittamiselle.

  7. 8

    sanoo

    Taitaapi jäädä Koljatti tältä erää lukematta, niin jäi Troikkakin. Tältä kirjasyksyltä odotan Sebaldia, Bernhardia ja Matti Klingen päiväkirjoja (sekä bloginpitäjän romaania, mainittakoon tämä itsestäänselvyys). Muutamaa runoilijaa voi lukea myös. Yksi syyselämys on jo ollut: J. Yli-Juonikkaan Valvoja, siinäpä oli hieno kirja. Mitä tulee salamalaisiin hätäpaskoihin niin esim. hätäpaska par excellence Tapausten kulku on hieno kirja.

  8. 9

    sanoo

    Eikös se Salama — anteeksi, tarkoitan tietysti Harri Salminen — kirjoita Tapausten kulussa juuri yhtä hätäpaskaa. Olen ymmärtänyt, että se olisi Joulukuun kuudes, joka on kyllä hätäinen ja ennen kaikkea paska romaani.

    Mutta Tapausten kulku on omassa tyylilajissaan ihan huippu.

  9. 10

    sanoo

    No hitto. Mikä epäihminen on kirjailija? Kuka muu ammatinharjoittaja ei koskaan tee väsyneenä, kiukkuisena tai elämäänsä kyllästyneenä työpäivää? Kai kirjailija etukäteen jo ymmärtää, ettei tästä tule sitä, mitä haluan todella sanoa? No, ei!

    Joskus on pakko purkaa päätä, vaikkei siinä olisi päätä eikä häntää. Ehkä hienokin romaanikirjailija keksii joskus hassun ja kepoisen idean, jonka haluaa toteuttaa. Ehkä kesken kaiken loppuu into, mutta työn tekee kuitenkin loppuun, koska tietää, että sellaisellekin on tilausta. (Koska kustantamon väki ei väisty alaovelta?)

    Saa sitä toki kritisoida, ja pitääkin, mutta aivan turha on kyseenalaistaa henkilön kirjailijuutta tai jäädä ihmettelemään suu auki, kunnes tippa lyö lattiaan.

    Hyvä Tommi, kun puhut suoraan! Niin monet puhuvat skandaalia kohennellakseen vain siitä, kuinka sopimatonta tai ei on kuvata elossa olevia (julkisuuden) ihmisiä omilla nimillään, mutta kukaan ei huomaa puhua itse kirjasta.

    Koska kirja on… ?

    Syvä hiljaisuus.

    Jk. Tommi: Muistan joskus vastanneeni eräälle reportterille syytteeseen siitä, että kirjassani on kyllä ehkä vähän liikaa sanaleikittelyä:
    ”Ei se mikään kauppalista ole. Voithan sä tyytyä lukemaan Hesaria.”

  10. 11

    sanoo

    Kauppalista on tosiaankin hyvä referenssipiste asioiden suhteuttamiseen.

    Jos ajatellaan kirjoittamista, kauppalistan laatiminen on alkeellisin suoritus. Journalistisen tekstin laatiminen vaatii pikkuisen enemmän. Kaunokirjallisen tekstin laatiminen taas paljon enemmän.

    Sama hierarkia toteutuu lukemisessa. Ei voi olettaa saavansa kaunokirjallisuudesta mitään irti, jos lukee sitä yhtä alkeellisella ymmärryksen tasolla kuin kauppalistaa. Sisäluvusta on edistyttävä jonkinlaiseen syvälukemiseen, jossa tiedostetaan kulttuuriset rakenteet ja niihin kytkeytyvät merkitystasot.

    No juu, kaunokirjallisuus on pienen piirin juttu, ehkä muutaman tuhannen ihmisen, jos Suomea ajatellaan. Eräitä bestselleristejä myydän paljon siitä syystä, että on olemassa ihmisiä, jotka jostain syystä haluavat lukea romaaneja ”silloin tällöin”, vähän samaan tapaan kuin satunnainen elokuvissa kävijä käy katsomassa sen uuden kohuleffan, koska siitä on niin paljon lehdissä kirjoiteltu.

  11. 12

    Vesa sanoo

    Joo, olen samaa mieltä siitä, että Koljatti ei ole tarpeeksi ilkeä satiiriksi. Mutta kuten sanot, Melender, hätäpaskatkin kirjailijoille suotakoon.

    Enemmän minua nauratti Etappisian blogin kommenttiosaston keskustelu aiheesta sananvapaus ja kunnia (2.9.09: Löytöjä). Siellä Alibin päätoimittaja on huolestunut kunniastaan ja uhkailee poliisilla. Tämän viikon koomisin sananvapauskeskustelu!

  12. 13

    Anonymous sanoo

    Kyllähän Koljatti on kelpo kirja. Se vaan tuntuu kaikkia vituttavan (Tonttia ainakin), kun kirjailija kykenee ymmärtämään pääministeriä. Tervon uusimmasta tulee mieleen aikamme lahjakkaim koomikko ja humoristi Ricky Gervais.

  13. 14

    sanoo

    Tuosta olen samaa mieltä anonyymin kanssa, että pääministeri Lahnasta kohtaan huokuu Koljatissa pinnan alla tietynlaista sympatiaa, ymmärrystä. Ja kirjan osuvimmat jutut — eli mediakritiikki — suodattuu voittopuolisesti pääministeri Lahnasen tajunnan kautta. En voi millään ymmärtää niitä lehdistössä esitettyjä väitteitä, joiden mukaan Tervo oksentaa pääministeri Vanhasen päälle tai rienaa tätä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *