Pyramidivertaus elää ja voi hyvin

Olen puhunut blogissani joskus aikaisemminkin Gustave Flaubertin vertauksesta, jossa hän rinnastaa romaanin pyramidiin.

Vertaus on osuva. Romaanin, kuten pyramidien, valmistaminen on työlästä, aikaavievää ja suurta keskittymistä vaativaa hommaa. Ja kun romaani sitten valmistuu ja julkaistaan, sille käy kuin pyramideille: porvarit kiipeilevät sen päälle ja sakaalit kuseskelevat sen juurelle.

Viime päivinä Suomessa käyty “kirjallisuuskeskustelu” vahvistaa, että Flaubertin huomiot pätevät meidänkin aikanamme, ja pätevät ehkä paremmin kuin koskaan. (Samalla tämä onneton “keskustelu” vahvistaa myös sen mitä itse olen osannut epäillä: 80% toimittajista ei osaa lukea kirjallisuutta: he lukevat romaaneja kuin kauppalistaa — ottavat jokaisen sanan kirjaimellisessa merkityksessä, nimellisarvostaan)

“Koskaan ei henkisiä arvoja ole arvostettu yhtä vähän. Koskaan ei viha kaikkea suurta kohtaan, ei kauneuden halveksunta eikä kirjallisuuteen suunnattu inho ole ollut yhtä ilmeistä”, Flaubert kirjoitti runsaat 130 vuotta sitten.

Niin. Me elämme Flaubertin kanssa samassa maailmassa, olemme aikalaisia. Meillä ehkä on pikkuisen kehittyneempiä viestintäteknologioita, mutta sanottavaa meillä tuskin on edes sen vertaa kuin 1800-luvun ihmisillä. Kerrotaan, että kun Britanniaan saatiin ensimmäinen lennätin, ihmiset huomasivat, ettei heillä ole kerrassaan mitään tähdellistä asiaa niille, jotka ovat siellä linjan toisessa päässä. Ihmiskunnan suurin edistysaskel näyttääkin olevan siinä, että viestintäteknologian kehitys ja uusien medioiden esiinmarssi ovat opettaneet ihmiset puhumaan, vaikka heillä ei ole sanottavaa eli suomeksi sanottuna jauhamaan paskaa. Tähän suureen linjaan asettuu myös viime päivien “kirjallisuuskeskustelu”.

P.S.

Kyllähän minäkin Koljatin luin. Välityöhän se selvästi on. Eikä se ole minun makuuni tarpeeksi ilkeä poliittiseksi satiiriksi. Ongelma ei missään nimessä ole siinä, että “Tervo meni liian pitkälle” vaan siinä, että hän ei mennyt tarpeeksi pitkälle.
Kommentit (14)
  1. Miksi kirjailija kirjoittaa välityön? Eikö hän kestä muutaman vuoden julkaisutaukoa, jotta saisi aikaan teoksen, jota ei tarvitse tähän tapaan myydä kuin Tervo nyt omaansa myy? Outoa.

  2. Tommi Melender
    12.9.2009, 17:04

    Tervo on ammattikirjailija.

    Ammattikirjailijat julkaisevat kirjoja, mieluiten joka vuosi ja vähintäänkin joka toinen vuosi.

    Kuvaan kuuluvat tällöin myös välityöt, tai “hätäpaskat”, kuten Hannu Salama on niitä nimittänyt.

    Ihan luonnollinen ja hyväksyttävä asia välityöt mielestäni kirjailijoille ovat. Kuuluvat ammatin luonteeseen.

    Aika harvassa ovat Thomas Pynchonin kaltaiset kirjailijat, jotka pitävät vuosikausia taukoa jysäyttääkseen sitten täydeltä laidalta, 1000 sivua hipovan mestariteoksen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *