Pyöveli vai uhri?

Vielä yksi merkintä Martin Amisin The Second Planesta, vaikkei se erityisen tyylikästä ja tasapainoista esseistiikkaa edustakaan. Samulin esittämä kritiikki edellisen merkinnän kommenttiosiossa osoittautui aiheelliseksi.

Amis kertoo kirjan viimeisessä esseessä September 11 vierailustaan BBC:n keskusteluohjelmassa Question Timessa, jossa hän totesi, että läntisen liittokunnan olisi pitänyt Irakiin hyökkäämisen sijasta keskittyä rakentamaan Afganistaniin kestävää hallintoa ja juurimaan terroristipesäkkeitä sikäläisiltä al-Qaidan tukialueilta.

Kommentit saivat studioyleisön vihastumaan. Nuori nainen julisti – Amisin mukaan lähes itkuisella äänellä (sovinisti!) – että amerikkalaiset ovat vastuussa Afganistanin islamistien aseistamisesta, joten heidän olisi pitänyt syyskuun 11. terrori-iskujen kostotoimena pommittaa itse itseään. Nainen sai yleisöltä raikuvat, yksimieliset aplodit.

En voi mitään sille, että sympatiseeraan Amisia. Läntisen älymystön piirissä niin yleinen kulttuurirelativistinen tulkintamalli haiskahtaa islamilaista terrorismia koskevassa keskustelussa pahasti elähtäneeltä, lähestulkoon ritualistiselta. Sen taustalla kummittelee usko tai olettamus, jonka mukaan me länsimaiset ihmiset olemme ennen muuta katalia imperialisteja – pyöveleitä ja kiduttajia – ja kolmannen maailman asukkaat imperialismimme passiivisia uhreja.
Koska länsi aseisti islamisteja kylmän sodan vuosina, länsi on vastuussa heidän myöhemmistä teoistaan, eivät he itse. Islamistit esitetään pieninä lapsina, jotka on johdatettu huonoille teille. Heidät kivetetään objekteiksi, joiden tekemiset ovat ainoastaan seurausta roistomaisten hallitustemme salakähmäisistä hankkeista.

Amisin mielestä kulttuurirelativistinen katsantokanta edustaa fetissinomaista pyrkimystä ”tasapainoisuuteen” ja ”moraaliseen ekvivalenssiin”. Käytännössä tämä ilmenee dogmaattisena kieltäytymisenä tuomitsemasta moraalisesti mitään sellaista, joka on etniseltä alkuperältään ei-länsimaista (juutalaisvaltio Israelin toimet toki tuomitaan).

Disclaimerina kaikkeen ylläolevaan todettakoon, että en missään tapauksessa hyväksy saati kannata George W. Bushin, tämän kuivahtaneen teksasilaisjuopon, järjetöntä sotapolitiikkaa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Puhut asiaa. Kulttuurirelativistinen xenofilia ja omien arvojen kohtelias piilottelu johtavat vielä siihen, että lopulta kaikkien on pakko tappaa kaikki, kun asenteet kärjistyvät puolin ja toisin. Terveempää on lähteä siitä, että vaikka tietyillä läntisillä tahoilla (kieltäydyn olemasta osa yhteen niputettua ”länttä”) on pahoja tekoja tilillään, niin sama pätee tiettyihin tahoihin kaikkialla. En ymmärrä, miksi joillekin on niin vaikeaa ottaa ihmiset ihmisinä – väriin, uskontokuntaan tai kulttuuriin katsomatta. Fasisti on fasisti, väristä huolimatta, ja jos kerran demokratian arvoja pitää niin kovasti hävetä, että pitää olla koko ajan pyytelemässä anteeksi omaa olemassaoloa, niin ehkä sitten pitäisi ajan säästämiseksi siirtyä suoraan niihin muihin vaihtoehtoihin (joista fasistinen teokratia näyttäisi olevan kovasti nousussa nyt, kun euronatsismi on käytännössä tehty vaarattomaksi muiden kuin syrjäytyneiden kylähullujen parissa).

  2. 2

    sanoo

    Tuo keskusteluohjelmassa esiintyneen naisen ”jenkkien olisi pitänyt pommittaa itseään” -kommentti edustaa tietenkin lajissaan vähiten sofistikoitunutta linjaa. Ihan järkeviäkin huomioita voi toki tehdä kulttuurirelativistisen katsantokannan pohjalta.

    Mielestäni on kuitenkin aina hyödyllistä tarkastella jonkin vakiintuneen ajatussuunnan ääripäiden esittämiä kommentteja. Ne kun yleensä paljastavat kyseisen ajatussuunnan heikkoudet ja umpikujat, jotka vaanivat myös nyanssoidumpien kommenttien taustalla.

    Länsimainen älymystö puhuu ja toimii yleensäkin yhtä yllätyksettömästi ja dogmaattisesti kuin erilaisten ääriliikkeiden edustajat. Erilaisissa kyselytutkimuksissa he ovat varmastikin parhaiten ennakoitavissa oleva väestösegmentti.

    Syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen ei vaadittu suurta mielikuvitusta sen ennustamiseen, minkälaiset argumentit älymystön riveistä heitettäisiin kehiin.

  3. 3

    sanoo

    Näissä kulttuurien välisissä loukkaantumis- ja kunnioittamisjutuissa on aika vaarallinenkin se ajatus, että viisaampi antaa aina periksi. (Lapsillehan tätä jankutetaan usein.) Ja se, että esimerkiksi pilakuva-asioissa aletaan kritiikkiä suunnata nimenomaan niihin, jotka eivät halua varoa loukkaamasta toisen uskonnon edustajia, on merkki tietynlaisesta suhteellisuudentajun puutostilasta, ainakin kun se uskonnollisten tunteiden loukkaaminen kostetaan verellä ja tulella.

    Mieleen tulee kouluaikojen eräs opettaja. Puhuttiin, että poikien on kohteliasta ottaa pipo päästä sisällä. Eräs opettaja valvoi tätä kohteliaisuutta vaanimalla oppilaita ulko-oven tuntumassa ja repimällä pojilta pipojen mukana hiuksia päästä, jos nämä eivät älynneet riisua pipoa sillä hetkellä kun asuivat sisälle. Hieno malli hyvistä käytöstavoista.

    Katsoin juuri Rushdie-dokkarin ja ajattelin taas hieman masentuneena, millaisia voimia tuolla maailmalla jyllää. Tuoreessa muistissa on toinen dokkari, jossa amerikkalaiset fundamentalistit saarnasivat evoluutioteorian saatanallisuutta. Kaksi esimerkkiä ääliöistä, joiden ”uskonnollisia tunteita” tekisi mieli kunnioittaa lähinnä Krazy Kat -tyyppisellä tiiliskivellä kalloon, kun kerran aito demokratia, järki ja sananvapaus eivät niille mitään merkitse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *