Pyörteistä lohtua

“Vanhempia ei ylipäätään ole olemassa, on vain rikollisia, jotka ovat uusien ihmisten siittäjiä ja joiden eväät näiden heidän siittämiensä ihmisten kanssa toimimisessa ovat vain järjettömyys ja typeryys, ja hallitukset tukevat heitä tässä rikoksessa, koska hallitukset eivät ole kiinnostuneita valistamaan ja kohottamaan ihmisiä ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle, sillä se olisi hallitusten tarkoitusperien vastaista, ja siksi miljoonat ja miljardit heikkomieliset tehtailevat aina vain lisää, luultavasti vielä vuosikymmenien, mahdollisesti vuosisatojen ajan, miljoonia ja miljardeja uusia heikkomielisiä.” (Thomas Bernhard: Syy. Suomentanut Olli Sarrivaara. Lurra Editions 2011.)

On kulttuuriteko julkaista Thomas Bernhardia (1931-1989) suomeksi. Suuret kiitokset siis Lurra Editionsille, jonka ansiosta saamme nyt luettavaksemme tämän pyörteisen proosan mestarin viisiosaisen omaelämäkerrallisen teossarjan avausosan.

Harmi, että minulla ei ole aikaa ja mahdollisuutta kirjoittaa tästä kirjasta niin paneutuvasti ja perusteellisesti kuin se ansaitsisi. Ennen kesäkuun loppua en ehdi paljon aikaa blogiteksteille uhrata. Tähdellisemmät työt vievät kaiken tarmoni.

Erään asian haluan kuitenkin tässä mainita. Nimittäin sen, että Bernhard on minulle pikemminkin lohdun kuin lohduttomuuden kirjailija, vaikka tuosta yllä siteeratusta katkelmasta hätäisempi lukija voisi muuta päätellä. Miksi sanon näin? Siksi että Berhardin proosasta huokuu enemmän herkkyyttä kuin vihaa ja hänen pitkät pyörteilevät virkkeensä sisältävät sovittavaa, tyynnyttävää voimaa.

Ja toki Berhardin teosten maailmakuvakin tuntuu lohdulliselta. Hän on romantikko olematta idealisti. Sellaiset kirjailijat yleensä vetoavat minuun.
Kommentit (3)
  1. Sami Liuhto
    18.5.2011, 19:15

    Syy on upea kirja. Ja syksyllä herkkua tulee lisää. Bernhard on erittäin lohdullinen kirjailija, hänen edessään on mykistynyt, miten joku osaakin kirjoittaa noin upeasti.

    Voimia tähdellisiin töihin!

  2. Kyllä, Bernhard on lohdun kirjailija nimenomaan myös siksi, että on jollain tapaa lohdullista, että joku tiedostaa kaiken sen minkä Bernhardin teksti. On lohdullista kohdata se, tulla esitellyksi sille noin suoraan ja peittelemättä. En tosin ole Syytä vielä ehtinyt lukea, mutta tämä pätee ainakin muuhun Bernhardiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *