Puhdistuksen tarpeessa

”Joidenkin miesten universumi kiertää heidän munaansa, mutta en ole vielä tavannut naista, jonka elämän keskipiste olisi vulva.” Sofi Oksanen (Anna-lehti)

”Elämä! Elämä! Että siitin seisoo, siinä se on!” Gustave Flaubert

Vuonna 1851 Flaubert vieraili Lontoon maailmannäyttelyssä ja vaikuttui näkemästään: ”Erinomaisen hieno näyttely vaikka kaikki sitä ihailevatkin.” En ole vielä lukenut Sofi Oksasen uutta romaania Puhdistus, mutta se on ensimmäisten joukossa lukulistallani. Onko se erinomaisen hieno kirja vaikka kaikki sitä kehuvatkin? Pakko ottaa selvää.
Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Niin eikö se ole kirjailijan tehtävä nostaa esiin epäkohtia joihin kukaan muu ei ole vielä kiinnittänyt huomiota, ja tehdä se tuoreella tavalla?

    En tarkoita nyt Flaubertia vaan tätä toista.

  2. 2

    sanoo

    Olen aistivinani Etappisian sanoissa hienoista sarkasmia.

    Saarikoski tuumi runossaan: ”miksi kirjailijan tehtävä,/kuten Simon sanoo,/ olisi antaa muoto muodottomalle,/ miksi kirjailijan pitäisi olla niin avuton.”

    Niin, miksi kirjailijan pitäisi olla niin avuton, voimme kysyä aina, kun puhutaan kirjailijan tehtävistä.

    Miksi kirjailijalla pitäisi olla esimerkiksi yhteiskunnalliset tuntosarvet?

    Miksi kirjailijan pitäisi osata sanoa mistään epäkohdasta yhtään mitään?

    ”Tapahtuu mitä tahansa, me pysymme tyhminä.” Näin sanoi Flaubert pohdiskellessaan Ranskan ja Saksan välisen sodan implikaatioita sosiaaliselle ja inhimilliselle todellisuudelle.

  3. 3

    sanoo

    No, ”tehtävät” sikseen.

    Mutta kuitenkin: jos jätetään sen seikan pohtiminen, miksi kirjailija – joka siis määritelmällisesti kirjoittaa kirjoja, joissa voisi olettaan ilmenevän sen mitä hänellä on ns. sanottavaa – ylipäätään menee Anna-lehden haastatteluun, ja pysyttäydymme pelkästään tässä siteeraamassasi lausumassa, tarkkaavaiselle sivustakatsojalle jää kaksi vaihtoehtoista tulkintaa:
    1) lausuman lausunut henkilö on ollut tosissaan
    2) hän on mielessään ajatellut, millaiset ihmiset hän tavoittaa juuri tällä foorumilla (Anna-lehti) ja on muotoillut sanottavansa tätä silmällä pitäen, ts. hän on ajatellut asiaa teoksensa markkinoinnin kannalta.

    Pitää sitten paikkansa kumpi tulkinta tahansa, sivusta seuraaja ei voine välttyä johtopäätöksiltä, jotka koskevat joko kirjailijan älyllistä tai vähintään ilmaisullista kapasiteettia (vaihtoehto1) tai hänen moraaliaan (vaihtoehto 2).

    En edelleenkään puhu Flaubertista.

  4. 4

    sanoo

    On kolmaskin vaihtoehto, nimittäin ironia. En pidä sitä todennäköisimpänä.

    Neljäs vaihtoehto olisi se, että jutun kirjoittanut toimittaja on valinnut sinne tänne polveilleesta haastattelusta suorat sitaatit sen perusteella, mikä hänen intresseihinsä (kirjoittaa ”myyvä juttu”) parhaiten sopii.

    Kirjailija joutuu aina myymään paitsi kirjaansa myös itseään mennessään lehtihaastattelun. Ei kai kukaan anna haastattelua sen vuoksi, että rakastaa niin paljon vapaata tiedonvälitystä.

    Jos olisi pakko veikata noista sinun vaihtoehdoista, luulisin että vastaus olisi ykkösen ja kakkosen sekoitus. Eli kirjailija olisi puhunut mielestään totisesta asiasta, mutta nyanssithan siinä hävivävät kun tämä toinen aspekti (kärjistyksiä rakastava journalismi yhdistyneenä markkinoinnillisiin ulottuvuuksiin) tulee samalla peliin mukaan.

    Ymmärrän kirjailijaa. Enkä minäkään tarkoita nyt Flaubertia.

  5. 5

    sanoo

    Tuo mainittu kolmas vaihtoehto kävi myös mielessäni, muuta jätin sen pois, koska se on epätodennäköisin, ja vaatisi aktualisoituakseen sen silmäniskun, jossain muodossa, jossain. Tätä en ole havainnut, päinvastoin vaikutelmana on ollut tiukka mutru huuleen, selkä vastatuuleen, jos tällainen panurajalismi täsä yhteydessä sallitaan.

    Toimittajien syyllisyyteen julkaistujen haastattelujen osalta ei käsittääkseni voi vedota silloin, kun on lainkin suoma mahdollisuus katsoa ennen suurta yleisöä mitä on tullut puhuneeksi.

    Ymmärrykseni ja myötämieleni monia kirjailijoita kohtaan kasvaa päivä päivältä, ja joskus vielä luen heidän teoksiaan. Puhun nyt Flaubertista.

  6. 6

    sanoo

    Ihailen mielesi kiivautta, jopa panurajalismiasi, Etappisika!

    Ja suosittelen ehdottomasti tämän kirjailijan tuotannon lukemista. Puhun nyt Flaubertista.

    ”Toimittajien syyllisyyteen julkaistujen haastattelujen osalta ei käsittääkseni voi vedota silloin, kun on lainkin suoma mahdollisuus katsoa ennen suurta yleisöä mitä on tullut puhuneeksi.”

    Juu. Minulla vain on tapa sellainen, etten jätä käyttämättä yhtäkään mahdollisuutta syyttää toimittajia. Syytän heitä kaikesta, aina kun vain voin.

  7. 7

    sanoo

    Kohtuullisesti harjoitettuna kiivaudella saattaa olla suotuisa vaikutuksensa ruumiin ylösrakennukselle ja verenkäynnille. Mutta on toisaalta myös aiheellista esittää suutari Topiaksen tavoin kysymys: Mutta auttaako tässä kiivaus aina?

    Kyllä, toimittajia on tölväistävä toki useimmissa tapauksissa, konsa hollille vain sattuvat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *