Pornahtavaa ajattelua

Esseekiireet ovat pitäneet tämän blogin viime ajat hiljaisena.

Meinasin taannoin kirjoittaa Vapaa-ajattelijoiden ”raamatut pornolehtiin” -kampanjasta, mutta sitten ajattelin, että miksi vaivautua. Kaikki on sanottu jo 1800-luvulla, tästäkin asiasta. Edmond de Goncourt nimittäin huomautti, että jos Jumala on olemassa, ateismi ei tunnu hänestä loukkaukselta vaan uskonnolta. Uskonnolta tai ainakin lahkolta se tuntuu siinäkin tapauksessa, ettei Jumalaa olisi olemassa. Ainakin kiihkoisimpien vapaa-ajattelijoiden kohdalla. Olen kuullut heidän puhuvan — yksityisesti ja julkisesti — lähes samanlaisella paatoksella ja vimmalla kuin jeesusfriikkien. Heillä on myös erehdyttävästi uskovaisia muistuttava tarve uhriutua (”meitä uskonnottomia sorretaan yhteiskunnassa”) ja käännyttää (”eroa kirkosta, nauti elämästäsi!”) Toisaalta tuntuu siltä, että vapaa-ajattelijat eivät ymmärrä mitään uskonelämään olennaisesti kuuluvasta epäilystä ja olemassaolon paradoksien tiedostamisesta. Niin järkähtämättömällä varmuudella he tunkevat skientismiään Jumalan kuoleman jättämään tyhjään paikkaan.

Marko Hautala kirjoittaa tästä samasta aiheesta blogissaan. Kannattaa käydä lukemassa. Samoin kannattaa tsekata Antikristus-essee Fredrik Långin tuoreesta esseekokoelmasta Minä, sinä ja rakkaus (kuten tietysti koko kirjankin). Siinä Lång (joka ei ole mikään uskovainen hihhuli) tuo punnitun historiallisen näkökulman nietzscheläisten ”kristinusko edustaa orjamoraalia” -halpahintaisuuksien rinnalle.
”Riippumatta siitä miten nykyajan kristinuskoa arvottaa, on pakko tunnustaa, että kristinuskon tulkinta maailmasta ja instituutioista, joita se on ylläpitänyt melkein kaksi vuosituhatta, on varmastikin jossain historian vaiheessa osoittautunut välttämättömäksi ja siksi myös merkittäväksi. (…) kristinusko teki kaikista kristityistä sikäli yhdenvertaisia, että he olivat kaikki yhdenvertaisia Herran edessä ja hänen palvelijoitaan. Samalla myös orjista tuli ihmisiä, he pääsivät osallisiksi Herran armosta yhtä lailla kuin vapaasyntyisetkin. Myötätunto, myötäkärsimys merkitsee ensimmäistä askelta sellaisen yleisen käsityksen synnyssä kuin kanssaihminen, lähimmäinen.”

Modernit poliittiset ihanteet ovat oikeastaan vain maallistuneita kristillisiä hyveitä. Sivistyneen Långin tekstiä on paljon virkistävämpää lukea kuin vapaa-ajattelijoiden yksittäisiä sananvalintoja myöten ennalta-arvattavia jaarituksia ja ”miksi te tyhmät kristityt ette saman tien usko joulupukkiinkin” -vittuiluja.

Että tällaista tällä kertaa. Vähän kiireellä tehty merkintä tästä tuli. Jos totta puhun minua ei kiinnosta tippaakaan keskustella julkisesti uskonnosta tai uskonnottomuudesta. Ne ”keskustelut” suistuvat aina kovaääniseksi monologiksi.
Kommentit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *