Pientä päiviteltävää

Ei ole tullut päivitettyä blogia vähään aikaan. Sen sijaan Facebookissa olen sanaista arkkuani avannut.

Tänään kirjasin tällaisen huomion:

Seuraava teokseni on dekkari, joka sisältää epätrendikästä ujostelevaa seksiä. Kirjoitan sen salanimellä Niilo Turma.”

Eilen minulla oli tällaista sanottavaa:

Saatan olla nirso, mutta en pysty jatkamaan romaanin lukemista, kun sen alkusivuilla henkilöhahmo nostaa kulmakarvojaan ’kuin ne olisivat painaneet tonnin kappale’.”

Sunnuntaina laitoin sitaatin John Grayltä:

”In the Middle Ages, philosophy gave an intellectual scaffolding to the Church; in the nineteenth and twentieth centuries it served a myth of progress. Today, serving neither religion nor a political faith, philosophy is a subject without a subject matter, scholasticism without the charm of dogma.”

Tuosta Niilo Turma -vitsailusta en olisi keksinyt mitään blogaukseksi laajennettavaa, mutta noista kahdesta muusta statuksesta kylläkin. Vaan laiskuus vaivaa. On niin työlästä naputella 2000-3000 merkkiä blogiin. Onkohan minusta tulossa pelkkä statuspäivittelijä, joka vain reagoi asioihin selkäytimellään? Pitäisiköhän häipyä Facebookista? Toisaalta sieltä häipyminen on kuulemma muotia, mikä saa sen tuntumaan heti epäilyttävältä. Ehkä teenkin niin, että jos päätän Facebookista poistua niin poistun vain enkä sitä erikseen kellekään julista.

Jotakuta blogini lukijaa saattaa askarruttaa, mihin romaaniin yllä siteeraamassani statuksessa viittaan. Voin antaa vihjeen: kyseessä on kotimainen dekkari, joka voitti Vuoden johtolangan ja jonka käännösoikeudet on myyty useisiin maihin. Ostin sen Suomalaisesta Kirjakaupasta pokkarina heräteostoksena. Menin Kampin keskuksen Suomalaiseen lounastunnilla katsellakseni ympärilleni. Ilokseni havaitsin pokkarihyllyssä Herman Kochin Illallisen, jonka olen halunnut lukea. Niinpä päätin ostaa sen. Samalla huomasin ison läjän alehintaisia pokkareita, ja tuumin, että jos ostaisi pitkästä aikaa jonkin dekkarin hupilukemiseksi, Niinpä tartuin tähän, jonka sitten heitin turhautuneena kesken ennen sivua 20. Kieli oli tökeröä, vailla rytmiä, vailla klangia. Kuin huonosti viimeisteltyä käännöstä. Heti ensimmäiseltä sivulta lähtien tunsin pahoja aavistuksia, ja ne kävivät toteen viimeistään siinä vaiheessa, kun vastaan tuli virke: ”Lassi mutristi alahuulensa, nosti kulmakarvojaan kuin ne olisivat painaneet tonnin kappale ja Lassi olisi pitänyt palkita niiden saamisesta liikkeelle.”

Eräät tuttavani ovat kiitelleet kyseisen dekkarin ideoita ja teemoja, eikä minulla ole mitään syytä epäillä heidän todistustaan. Minun vain on mahdoton lukea romaania, jonka kieli tökkii pahasti. Maailma on täynnä hyvin kirjoitettuja kirjoja. Mieluummin luen niitä.

Maksaessani ostoksiani Suomalaisen myyjä kysyi: ”Eikö Kyrö kiinnostaisi? Nyt niitä saisi halvalla, miinus kaksikymmentä prosenttia.” Tarjolla olisi ollut Liitto ja 700 grammaa pokkareina. Miinus 20 %. Puistelin päätäni. Minulla on Kyröt kovakantisina. Ulkona harmittelin, kun en keksinyt nasevaa repliikkiä. Sellaista, jonka Kyrö olisi voinut laittaa romaaniinsa.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Tuskin Turman Nipakaan olisi mitään myyjän tarjoukseen sanonut, kenties ohimennen katsahtanut tähän – samalla korkeintaan hymähtäen toisesta suupielestään, tietenkin monimielisen ilmeikkäästi siten, että parastaan tarjoileva myyjä tajuaisi, ettei hymähdys olisi hänen vilpittömällä mielellä rakennettuun myyntipuheeseensa saati henkilöönsä suunnattu vähättelevän ylimielinen reaktio, vaan ainoastaan osoitus Turman litteräärin maun korkeasta tasosta. Ehkä Turma olisi – hienokseltaan pointtiaan alleviivaten – sallinut tässä kohtaa itsensä myös nostaa kysyvästi kulmakarvojaan kuin ne olisivat painaneet tonnin kappale.

    Menettelit siis tilanteesta hiljaisena poistujana aivan oikein. Ja Kyrön harteille sälytettäköön edelleen hänen omien kirjoitustensa ja televisioesiintymisiensä repliikkien keksimisen ies.

  2. 2

    sanoo

    Hiljaista poistumista eittämättä edesauttoi tottumaton luontoni. Idealisti sisälläni edelleenkin hätkähtää – ja menee sanattomaksi – joutuessaan äkkiarvaamatta tilanteeseen, jossa kohtaa ”Nyt saisi Kyröä halvalla” -tyylistä myyntipuhetta kirjakaupassa. Mutta enköhän tähän ajan myötä totu. Ehkä silloin rupeaa sanaisen (ruumis)arkun kansikin avautumaan.

  3. 4

    sanoo

    Hahaa, täälläkin puhuttiin aiheesta ujo vs. ujostelematon seksi heti aamusta, kun opus ja sen aktit olivat saaneet (millä tahansa mittapuulla huomattavan) ison osan HS:n kulttuurista…

    Postmoderni seksi on totta vie löytänyt suomalaiseenkin kirjallisuuteen. Sen tulee olla ujostelematonta ja avointa, vapaata ja hyväksyntää kaipaamatonta, mieluusti kunnolla pornahtavaa. Mitä vaikeampaa aito intimiteetti ja sen kuvaaminen, sitä helpompaa, avoimempaa ja erilaisempaa pitää seksin olla!

    Ja niin me kaikki kuljemme kohti aitoa ja hyvää seksuaalisuutta transparenssin panemisen kautta. Kiitos.

    Muuten, Antti Nylénin twiitti ’hyvän seksin’ porvarillisuudesta oli noukittu joku aika sitten Hesarin paperiin. En tiedä Nylénin kontekstia, mutta otaksun hänen tarkoittaneen täysin eri asiaa kuin missä sävyssä lause oli lehteen painettu.

    Eniten nauratti silti toinen vastikäinen numero, jossa yhtäällä itkusteltiin prostituutiota, toisaalla juuri aikuisikään ehtinyt pornobloggaaja julisti autuutta ja ruumiinnesteidensä merkittävää ontologiaa.

  4. 5

    sanoo

    Vielä toinen tuohon myyntipuheeseen ja edelliseen kommenttiini liittyen.

    Jokunen kuukausi sitten Suomalaisen kassalla myytiin hännystelytuotteena tätä kuuluisaa äitipornoa, Fifty Shades -trilogiaa. Olin kassalla uuden filosofian alaan kuuluvan suomennoksen ja lapselle hankitun askartelupakkauksen kanssa, kun kassaneiti vinkkasi ”Ja tästä sitten äidille luettavaa!” En keksinyt mitään kiitos-eitä kummempaa, menin yksinkertaisesti solmuun. Totta kai hyvää tarkoittava kassaneiti ajatteli, että punastuin kirjan sisällön vuoksi. Ja minä kun jäin miettimään ihan muuta.

    Seksuaalisuus on joukko diskursseja, joita voi esitellä, vaihdella ja jakaa. Nyt oli SM-äitiporno-diskurssin vuoro; mitä mahtaa tulla seuraavaksi. Kaupallistuminen ei ole oleellisinta, vaan koko seksuaalisuuden patologisointi intimiteetin esittelyn asteelle.

    Edellisen bloggauksen kommenttiin ujuttamani Christopher Lasch kirjoitti teoksessaan Culture of Narcissism (1979) näin:

    ”The most prevalent form of escape from emotional complexity is promiscuity: the attempt to achieve a strict separation between sex and feeling. Here again, escape masquerades as liberation, regression as progress. — ”Cool sex” makes a virtue of emotional disengagement. — The promotion of sex as a ”healthy”, ”normal” part of life masks a desire to divest it of the emotional intensity that unavoidably clings to it. — The enlightened insistence that sex is not ”dirty” expresses a wish to sanitize it by washing away its unconscious associations.”

  5. 6

    sanoo

    Sukupuoliyhdyntä keksittiin 1963 Lady Chatterleyn rakastajan pannasta vapautumisen ja The Beatlesin esikoisalbumin välissä.

    Sanoi Philip Larkin.

    Noista ajoista on edistyksen & emansipaation marssi kulkenut aimo harppauksen.

    No juu, leikki sikseen. Seksillä on taiteessa, kirjallisuudessa ja politiikassa iät ajat eri tavoin rankisteltu, ravisteltu ja julistettu milloin mitäkin vapautuksen sanomaa.

    Kun Flaubert kirjoitti Rouva Bovaryyn sen kohtauksen, jossa ajetaan vaunuilla verhot ikkunaan vedettyinä ympäri kaupunkia, niin se kohahdutti säädyttömyydellään.

    Nyt estottomasti seksistä kirjoittava nainen on ihan piristävä & trendikäs. Sellaiset ovat ajat nyt.

    Itse uskon, että seksi ei ole koskaan ollut demokraattista ja tasa-arvoista eikä siitä koskaan myöskään sellaista tule. Seksi ei koskaan lopullisesti vapauta meitä porvarillisten sovinnaisuussääntöjen kahleista, vaikka hedonistinen sensibiliteettimme yrittää sellaista uskotella. Seksissä tulee aina olemaan jotain suttuista, noloa, ahdistavaa ja hankalaa. Ainakin useimmille meistä.

    Ja juuri siksi nuo ”trendikkään ujostelemattomat” seksikuvaukset ovat pohjimmiltaan halpaa eskapismia. Kuvitelmaa maailmasta, jossa seksi ei yhtäkkiä olisikaan suttuista, noloa, ahdistavaa ja hankalaa. Maailmasta, jossa seksiä voisi harrastaa kuin kivaa urheiluharrastusta: niin usein ja niin paljon kuin itselle sopii, ihan oman mielensä ja mielitekojensa mukaan.

    Kiitos Laschin siteerauksesta.

  6. 7

    juha saari sanoo

    Itellektuelli väheksyy pornoa, koska se ei jätä tarpeeksi tilaa hänen mielikuvitukselleen.

    “Voisitko hieman pukeutua ettei mun mielikuvitukseni lakkaa toimimasta.”

  7. 8

    sanoo

    Harmillista, että Hesarin kulttuurisivuista on tullut omtuisten marginaaliryhmien temmellyskenttä: eilen ykkösaiheena eroottinen dekkaristi, tänään lavatähti ja kirjamies. Postmoderni hörhöily syrjäyttää toistuvasti aidon kansallisen kulttuurin, tavallisten lukijoiden rakastamat tavalliset tarinat. Pidän linjausta huolestuttavana ja kaupallisestikin lyhytnäköisenä.

  8. 9

    sanoo

    ”Pidän linjausta huolestuttavana ja kaupallisestikin lyhytnäköisenä.”

    Älä muuta sano. Puhumattakaan siitä, minkä kuvan nykyesseistiikastamme antavat ne HS:n sivuilla lauantaisin julkaistavat pitemmät asiaproosatekstit. Kovin, kovin triviaaleissa asiakokonaisuuksissa niissä yleensä liikutaan.

    Pakko on kysyä: onko kulttuurimme rappiotila todella edennyt jo näin pitkälle.

  9. 10

    Anonymous sanoo

    Minusta Melender ei ole ollenkaan nirso, kun ei pysty jatkamaan romaanin lukemista, koska sen alkusivuilla henkilöhahmo nostaa kulmakarvojaan ’kuin ne olisivat painaneet tonnin kappale’.”

    Nuo kulmakarvat ovat pientä sen rinnalla, millaisella kuvakielellä eräs kirjailijoistamme rääkkää lukijoitaan. Asia ei olisi mainitsemisen arvoinen, ellei k.o. teosta olisi asetettu joitain vuosia sitten Suomen ehdokkaaksi Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi ja ellei tekijä jatkaisi samaan tyyliin uusimmassa, viime vuonna Finlandia-ehdokkaaksi nimetyssä romaanissaan.

    ”Sinä olet joissakin asioissa yksioikoinen kuin mies, Lasse sanoi myöhemmin, kun hän oli jo löytänyt toisten naisten kanssa korvanlehtien kivanpirteän sitkeyden ja potkapötkylöiden isotöiset lihassäikeet.”

    ”Seuraavan roolinsa Lasse teki täydellisesti, upeasti, niin että jokaisella katsojalla koski mahaan. Häpeä totuuden näkemisestä sattuu vatsaan, aina keskelle mahaa, kuin joku olisi heittänyt kiven sameaan veteen.”

    ”Hänessä oli ’tähtiainesta’, kuten sanoivat ne, jotka olivat saaneet itse maistaa suosiota ja joille ura oli ollut kuin loputon hilloviineri.”

    ”Jos joutuisin yöllä miettimään mitä tarkoittaa vuokrarästi, ja maksamattomat laskut joissa sataset pullistuvat kuin sammakon kurnuttava rintapussi, niin milloin minä ajattelisin niitä tärkeitä asioita.”

    ”Minä olin kuin laadukas magneettinauha, jolle ensimmäisten kohinantäyteisten pyörähdysten jälkeen alkaa taltioitua.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *