Pieni muutos

Poistin tuosta oikeasta reunasta yhden sivupalkin eli sen jossa oli linkkilista muihin blogeihin.

En enää jaksanut muokata ja päivittää sitä, joten on vaivattomampaa luopua siitä tykkänään. Ne muutamat minulle oikeasti tärkeät blogit olen tallentanut oman selaimeni suosikkilistaan.

Pyrin muutenkin vähentämään altistumistani nettikeskustelulle.

Olen nimittäin huomannut henkisen hyvinvointini ja yleisen elämänuskoni vahvistuneen tuntuvasti sen jälkeen kun lakkasin seuraamasta niin sanotun suuren yleisön keskustelufoorumeita. Edelleenkin toki ahdistun, kun näen Helsingin Sanomien nettiuutisen lopussa ilmoituksen “259 kommenttia”, mutta ahdistus ei ole mitään verrattuna siihen, että lukisin nuo “259 kommenttia” tai edes osan niistä.

Fiksut blogit ja blogikeskustelut ovat tietysti ihan toinen juttu kuin kaiken kansan keskustelufoorumit. Vaan enpä mahda mitään sille, että myös netissä käytävä kirjallisuuskeskustelu tuntuu enimmältään hukkaan heitetyltä. Olen välillä osallistunut tällaisiin keskusteluketjuihin ja vielä useammin seurannut niitä sivusta vain vaivoin kommentointihaluni hilliten. Sangen usein on jäänyt päällimmäiseksi ikävä, tympääntynyt tai likainen fiilis.

Nettikeskustelun luonteeseen ilmeisesti kuuluu kaivaa toisten puheenvuoroista heikkoja kohtia ja iskeä niihin, ja tämä pätee yhtä hyvin Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen kuin kirjallisuusblogien keskusteluihin. (Olen myös itse tehnyt tätä silloin, kun olen lähtenyt keskusteluihin mukaan.) Harvoin nettikeskusteluissa tulee mitään merkityksellistä sanotuksi, olipa keskustelemassa kuinka tasokas porukka hyvänsä. Useimmiten kyse on vain siitä, että jokainen käy vuorollaan esittämässä omat repliikkinsä ja siinä sivussa tölväisee vastustajikseen kokemia parhaansa mukaan.

Parhaiten nettikeskustelut taitavat soveltua ihmisille, jotka ovat luonteeltaan ja mielenlaadultaan joko inttäjiä, räksyttäjiä tai jonkin asian tai ajatussuunnan itse itsensä nimittämiä pääideologeja. En mielestäni kuulu mihinkään näistä kolmesta ryhmästä.

Jotkut vertaavat nettikeskusteluja baarihölinään, ja se onkin osuva vertaus. Baarihölinät kuitenkin haihtuvat saman tien jälkiä jättämättä, kun taas kaikki nettiin kirjoitettu tallentuu kollektiiviseen sähköiseen muistiin ja on kaivettavissa ylös koska tahansa.

Yritän siis pitäytyä vanhanaikaisissa painotuotteissa sekä sellaisessa nettiaineistossa, jossa toimii tavalla tai toisella editoriaalinen kontrolli, sivistyksen elinehto. Baarihölinöitä aion jatkaa entiseen malliin, saatanpa jopa innostua nostamaan äänenvoimakkuutta.

Kommentit (9)
  1. Tarja Pulli
    15.7.2011, 16:34

    Annan apolodit sivupalkin poistamisesta. Usein olen halunnut pilkata sinua linkkisosiaalisuudestasi. (Muitakin kyllä, mutta jostain syystä erityisesti sinua. Tämä on tavallaan kohteliaisuus, vaikka luultavasti et lue sitä sellaisena.) Linkkilistat ovat Saatanasta, samoin kuin joulukortit.

    Minä olen vähän huono baarihölinässä mutta pidän sen kuuntelusta. Oleellista ei ole kuunnella asiaa, koska sitä tuskin on, vaan ilmaisuja ja reaktioita. Ne hölinät ovat vähän kuin pilakuvia siitä, mitä elämä enimmäkseen on – tai ns. kommunikaatio.

    Eivät kirjallisuuskeskustelut rakenteeltaan kovin paljon suuren yleisön keskustelufoorumien kommunikoinnista poikkea. Keskustelijat tosin ovat sillä lailla henkeviä ja kielenkäytöltään turhamaisia, että eräät eivät hienoja kielikuvia vyörytellessään varmaan itsekään hahmota, mitä yrittävät sanoa. Sinulle se ei ehkä tuota iloa. Minulle tuottaa. Olen näet hivenen paha.

    En tarkoita kirjallisuuskeskustelijalla tässä sinua. Saatat olla oikeassa siinä, että et ole inttäjä, räksyttäjä etkä pääideologi. Et ole myöskään torimuija, semmoinen karkea, tiedäthän, semmoinen, joka läiskii käsiään yhteen ja ottaa esiin tuoreita ilmiöitä parhaaseen myyntiaikaan.

    Mutta siis joo. Vahvistukoon yleinen elämänuskosi yhä. Kulje nettikeskustelujen ohi horjumatta. Älä anna silmäsi livetä.

    Odotan romaaniasi.

  2. Tommi Melender
    15.7.2011, 17:13

    Voi olla, että liian jyrkin sanoin tuossa merkinnässäni tuomitsen netin kirjallisuuskeskustelut ajan hukaksi.

    Mutta minulle ne eivät sovi, noin lähtökohtaisesti. Yleensä kun olen lähtenyt keskustelemaan olen katunut jälkeenpäin. Huutelen ja riitelen mieluummin baarissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *