Pieni muutos

Poistin tuosta oikeasta reunasta yhden sivupalkin eli sen jossa oli linkkilista muihin blogeihin.

En enää jaksanut muokata ja päivittää sitä, joten on vaivattomampaa luopua siitä tykkänään. Ne muutamat minulle oikeasti tärkeät blogit olen tallentanut oman selaimeni suosikkilistaan.

Pyrin muutenkin vähentämään altistumistani nettikeskustelulle.

Olen nimittäin huomannut henkisen hyvinvointini ja yleisen elämänuskoni vahvistuneen tuntuvasti sen jälkeen kun lakkasin seuraamasta niin sanotun suuren yleisön keskustelufoorumeita. Edelleenkin toki ahdistun, kun näen Helsingin Sanomien nettiuutisen lopussa ilmoituksen ”259 kommenttia”, mutta ahdistus ei ole mitään verrattuna siihen, että lukisin nuo ”259 kommenttia” tai edes osan niistä.

Fiksut blogit ja blogikeskustelut ovat tietysti ihan toinen juttu kuin kaiken kansan keskustelufoorumit. Vaan enpä mahda mitään sille, että myös netissä käytävä kirjallisuuskeskustelu tuntuu enimmältään hukkaan heitetyltä. Olen välillä osallistunut tällaisiin keskusteluketjuihin ja vielä useammin seurannut niitä sivusta vain vaivoin kommentointihaluni hilliten. Sangen usein on jäänyt päällimmäiseksi ikävä, tympääntynyt tai likainen fiilis.

Nettikeskustelun luonteeseen ilmeisesti kuuluu kaivaa toisten puheenvuoroista heikkoja kohtia ja iskeä niihin, ja tämä pätee yhtä hyvin Helsingin Sanomien ja Uuden Suomen kuin kirjallisuusblogien keskusteluihin. (Olen myös itse tehnyt tätä silloin, kun olen lähtenyt keskusteluihin mukaan.) Harvoin nettikeskusteluissa tulee mitään merkityksellistä sanotuksi, olipa keskustelemassa kuinka tasokas porukka hyvänsä. Useimmiten kyse on vain siitä, että jokainen käy vuorollaan esittämässä omat repliikkinsä ja siinä sivussa tölväisee vastustajikseen kokemia parhaansa mukaan.

Parhaiten nettikeskustelut taitavat soveltua ihmisille, jotka ovat luonteeltaan ja mielenlaadultaan joko inttäjiä, räksyttäjiä tai jonkin asian tai ajatussuunnan itse itsensä nimittämiä pääideologeja. En mielestäni kuulu mihinkään näistä kolmesta ryhmästä.

Jotkut vertaavat nettikeskusteluja baarihölinään, ja se onkin osuva vertaus. Baarihölinät kuitenkin haihtuvat saman tien jälkiä jättämättä, kun taas kaikki nettiin kirjoitettu tallentuu kollektiiviseen sähköiseen muistiin ja on kaivettavissa ylös koska tahansa.

Yritän siis pitäytyä vanhanaikaisissa painotuotteissa sekä sellaisessa nettiaineistossa, jossa toimii tavalla tai toisella editoriaalinen kontrolli, sivistyksen elinehto. Baarihölinöitä aion jatkaa entiseen malliin, saatanpa jopa innostua nostamaan äänenvoimakkuutta.

Kommentit
  1. 1

    Tarja Pulli sanoo

    Annan apolodit sivupalkin poistamisesta. Usein olen halunnut pilkata sinua linkkisosiaalisuudestasi. (Muitakin kyllä, mutta jostain syystä erityisesti sinua. Tämä on tavallaan kohteliaisuus, vaikka luultavasti et lue sitä sellaisena.) Linkkilistat ovat Saatanasta, samoin kuin joulukortit.

    Minä olen vähän huono baarihölinässä mutta pidän sen kuuntelusta. Oleellista ei ole kuunnella asiaa, koska sitä tuskin on, vaan ilmaisuja ja reaktioita. Ne hölinät ovat vähän kuin pilakuvia siitä, mitä elämä enimmäkseen on – tai ns. kommunikaatio.

    Eivät kirjallisuuskeskustelut rakenteeltaan kovin paljon suuren yleisön keskustelufoorumien kommunikoinnista poikkea. Keskustelijat tosin ovat sillä lailla henkeviä ja kielenkäytöltään turhamaisia, että eräät eivät hienoja kielikuvia vyörytellessään varmaan itsekään hahmota, mitä yrittävät sanoa. Sinulle se ei ehkä tuota iloa. Minulle tuottaa. Olen näet hivenen paha.

    En tarkoita kirjallisuuskeskustelijalla tässä sinua. Saatat olla oikeassa siinä, että et ole inttäjä, räksyttäjä etkä pääideologi. Et ole myöskään torimuija, semmoinen karkea, tiedäthän, semmoinen, joka läiskii käsiään yhteen ja ottaa esiin tuoreita ilmiöitä parhaaseen myyntiaikaan.

    Mutta siis joo. Vahvistukoon yleinen elämänuskosi yhä. Kulje nettikeskustelujen ohi horjumatta. Älä anna silmäsi livetä.

    Odotan romaaniasi.

  2. 2

    sanoo

    Voi olla, että liian jyrkin sanoin tuossa merkinnässäni tuomitsen netin kirjallisuuskeskustelut ajan hukaksi.

    Mutta minulle ne eivät sovi, noin lähtökohtaisesti. Yleensä kun olen lähtenyt keskustelemaan olen katunut jälkeenpäin. Huutelen ja riitelen mieluummin baarissa.

  3. 3

    sanoo

    Hyvin sanottu. Blogikommentointi on usein pienessä tilassa kikkailua. Sivaltaminen on nopeaa toimintaa. Pienessä tilassa nopeasti vaikutuksen tekeminen: sivallus! Linkkilistan poistaminen nyt vähän harmittaa kun hukkasin sitä kautta osoitteen (vuola? vaulo?), jossa oli katkelmia kirjoista ja arvauksia niistä. Jäin tässä miettimään, mikä olisi sivalluksen vastakohta ja se voisi olla vaikka vaaliminen. Vaaliminen on hidasta toimintaa. Vaalimisella on vaikea tehdä vaikutusta lyhyenä hetkenä, kuitenkin parhaimmillaan se ylläpitää koko elämää aika vaikuttavasti.

  4. 5

    sanoo

    Rohkenen olla eri mieltä asiasta, vaikka sympatiseeraankin toki joiltakin osin kummeksuntaa kommenttiketjuja kohtaan.

    On minusta hieman löyhää johdonmukaisuutta se, että ahdistuu suurista kommenttiketjuista, mutta kirjoittaa omaa blogia. Toki olen, varsinkin Antiaikalais-blogin kohdalla, onnellinen siitä että blogi ylipäätään on olemassa. Älykästä tekstiä on aina ilo lukea.

    Tilannehan on hyvin pitkälti sama: halu, että joku lukee kirjoituksen. Näin on kommentoinkin suhteen; kyse on halusta dialogiin. Totta on, että kommunikaatio tällaisessa formaatissa on kovin tasapäistävää ja usein arroganttia juupas-eipäs-perustelua. Mutta motiivit ovat perimmältään silti samat jokaisella kirjoittajalla blogimaailmassa, yrittää niitä sitten karistella hartioilta tai ei.

  5. 6

    sanoo

    ”On minusta hieman löyhää johdonmukaisuutta se, että ahdistuu suurista kommenttiketjuista”

    No minä ylipäänsä arvostan johdonmukaisuutta vain valikoivasti, valikoivissa yhteyksissä.

    Tykkään paljon enemmän paradokseista ja ristiriidoista, etenkin silloin kun kyse on kirjoittamisesta ja lukemisesta.

    En oikeastaan miellä tätä blogia ”internetiksi”, enkä Facebookiakaan. ”Internet” on tuolla ulkona, siellä missä suuret laumat vaeltavat, mölisevät ja tallaavat alleen kaiken, mikä vihertää ja kukkii.

    No tämäkään (jako internetin ja ”internetin” välillä) ei ole kovin johdonmukainen.

  6. 7

    sanoo

    Miellän tämän siten osittain internetiksi, osaksi sitä, että minun on mahdollista tätä lukea.

    Elina Airikkalan kommenttiin ja yleisesti myös tähän entryyn kommentoisin, että kommentti/kommentointi on aina, tilanteesta tai ympäristöstä riippumatta, pienessä tilassa kikkailua.

    Pohdituttaa, että kuinka usein kommentoinnin ja keskustelun käsitteet menevät sekaisin, miten ne sekoittuvat? Aika usein huomaa, että ehkä kommentoinnilta odotetaan keskustelunomaisia efektejä ja tuloksia ja hieman unohdetaan näiden kahden käsitteen eroavaisuudet.

  7. 8

    sanoo

    No totta kai tämä on internetiä, itseäni huvittaakseni ajattelen kuitenkin, että tämä on eri paikkaa kuin muu ”internet”.

    Kommentoiminen ja keskusteleminen toki ovat joskus erillisiä, joskus päällekkäisiä toimintoja.

    Se mikä minua nettikeskustelussa (joka taas on oma keskustelun alalajinsa) jurppii on se etten useinkaan löydä siitä dialogisuutta ja informaation vaihtoa, jota pidän keskustelun ideaalina. Tyylilajina on kovaääninen monologi, jossa ei vaihdu lainkaan uutta informaatiota vaan jossa vain vahvistetaan olemassaolevia rajalinjoja ja kaivaudutaan syvemmälle poteroihin.

    Tämä pätee myös kommentointiin silloin kun on kyse kommenttien ketjusta, josta muodostuu ikään kuin dialoginen jatkumo.

    Karmeimmat esimerkit ”nettikeskustelusta” ja ”nettikommentoinnista” ovat tulleet vastaan Hommaforumilla, jossa joskus uteliaisuudesta kävin: meinaan oksentaa aina kun joku kirjoittaa netissä sanat ”kaksoisstandardi”, ”mokuttaja” tai ”tilasto”. Yksiäänisyyden meteli muodostaa Hommaforumin kaltaisissa yhteyksissä niin tiheän muurin, ettei sen läpi pääse yksikään elävä sielu. Netissä aina meuhkataan avoimuudesta, demokraattisuudesta ja muista vastaavista ideaaleista, mutta käytännössä nettimaailma on täynnä suljettuja systeemejä, joissa ei vaihdu informaatio vaan propaganda ja joissa ei keskustella vaan toistetaan valmiita ajatuksia.

    Tämä siis minun kokemukseni mukaan, noin yleisesti ottaen.

  8. 9

    sanoo

    En ole uskaltautunut Hommafoorumille vielä, tuskin uskallankaan. Olen kuullut muualta samanlaisia huomioita, että senkaltaiset paikat ovat ahdistavia.

    Itse aika usein koen turhautuvani, koska, yleensä blogientryjen alle (joskus Facebookissakin) kerääntyvät kommentit jäävät inhottavan vajavaisiksi vaikka kyse voi olla hyvästä, kiinnostavasta kommentoinnista. Jotenkin se kömpelö muoto usein ärsyttää, joskus toki kiehtookin. Huomaan, että vain harvakseltaan jaksan kommentoida.

    Yksilönä ajateltuna voisin kyllä osaltani allekirjoittaa sikäli tuon ”tämä ei ole internetiä” (vaikka puoliksi vitsillä sen heititkin), sillä esimerkiksi blogisi esiintyy minulle yksityisempänä kuin em. foorumit. Ehkä tällaisten kiinnostavien blogien lukemisesta on tullut hivenen yksityisempää; kaikenlaisten höttöpaikkojen keskellä internetistäkin voi saada lukemisen iloa.

    Mietityttää kyllä, miksi vilkkaissa keskustelupaikoissa (missä todella kommenttiketjut voivat olla monisataisia) yleensä sallitaan kommentointi, sen motiivit: voiko se yksinkertaisesti olla sitä, että sivustolle halutaan vilkkautta (jota sitten myöhemmin ehkä kadutaan). Ketä se palvelee. Vältän yleensä kaikin tavoin massakeskustelupaikkoja – ehkä pakoilen siten minäkin orastavaa ahdistusta. Vaikka en sitä (vielä) myönnäkään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *