Paluu Kylpyhuoneeseen

Löysin hyllystäni kirjan, joka vaivutti minut nostalgisiin nuoruusmuistoihin. Olenkohan tulossa seniiliksi?

Kirja on romaani nimeltä Kylpyhuone (alkuteos La salle de bain) ja sen tekijä belgialaissyntyinen Jean-Philippe Toussaint. Luin kirjan alle parikymppisenä ja ihastuin siihen kovin. Toussaint vaikutti silloisiin (epätoivoisiin) tekstiharjoitelmiini. Yritin kirjoittaa kuten hän: minimalistista, tarkkanäköistä, fiksulla tavalla vinksahtanutta lyhytproosaa.

Sitten kävi niin kuin elämässä käy: tuli uusia kirjoja ja kirjailijoita, Toussaint ja Kylpyhuone unohtuivat. Joitakin vuosia sitten Toussaint tuli yllättäen uudestaan vastaani, kun häneltä suomennettiin romaani nimeltä TV (alkuteos La télévision). Luin sitä muutamana iltana ja nukahdin aina. En muista, olinko valmiiksi väsynyt vai väsyinkö vasta kirjaa lukiessani. Johtopäätökseni joka tapauksessa oli, että Toussaint taisi olla yksi monista nuoruusiän hairahduksistani. Parikymppisenä tulee intoiltua kaikenlaisesta turhasta ja tyhjänpäiväisestä.

Mysteeriksi jää, mikä sai minut viikko sitten tarttumaan Kylpyhuoneeseen, joka oli vuosikaudet pölyttynyt kirjastoni etäisimmässä nurkassa, siinä kuoleman valtakunnassa, johon unohtamani kirjat ja kirjailijat päätyvät. Tutkin kulahtanutta kansipaperia ja hymähtelin en-tarkkaan-tiedä-mille. Sitten avasin kirjan ja aloin lukea:

“Kun aloin viettää iltapäiviäni kylpyhuoneessa, en aikonut asettua sinne asumaan, en toki. Aika sujui siellä mukavasti, makasin kylpyammeessa ja mietiskelin, milloin vaatteet päällä, milloin alasti…”

Siltä istumalta luin sitten tämän 113-sivuisen kirjan, jonka päähenkilö eristäytyy kylpyhuoneeseen, lähtee sitten Venetsiaan ja palaa lopuksi takaisin kylpyhuoneeseen. Lukemistani häiritsi se, että yritin muistella, miltä teksti oli tuntunut silloin kauan sitten, mikä siinä oli tehnyt niin suuren vaikutuksen. Siltikin: on pakko myöntää, että Kylpyhuone on mukiinmenevä kaunokirjallinen teos. Viehättävällä tavalla absurdi ja viattomalla tavalla “filosofinen”. Ehkä nuoruuden herkkyyttään Toussaint (joka julkaisi Kylpyhuoneen 28-vuotiaana) onnistui välttämään sen ilmeisen vaaran, että Kylpyhuoneesta olisi tullut Jean-Paul Sartren Inhon kaltainen filosofialla raskautettu epäromaani.

Kommentit (6)
  1. Vilja-Tuulia
    30.5.2009, 15:34

    Meillä on Toussaintin Kylpyhuone luettavana kylpyhuoneessamme.

    Löysin jokin aika sitten lapsuuteni tärkeimmän kirjan, Ernest Thompson Setonin Villejä eläimiä.

    Hyvät tekstit saattavat sysätä liikkeelle kohtuullisia pastissikokeiluja, jotka koulivat kirjoittajaa.

    Parhaat tekstit jäävät vaikuttamaan tavoin muilla tavoin. Villejä eläimiä oli aikanaan niin suuri tekstin-, leikin- ja muodonmuutosten maailma, etten voi olla ajattelematta sen osuneen erinomaisesti yksiin sen hetkisten olosuhteiden ja ympäristöni kanssa – ja lopulta muuttaneen niitä.

  2. Tommi Melender
    30.5.2009, 18:09

    “Parhaat tekstit jäävät vaikuttamaan tavoin muilla tavoin.”

    Juu, näin se on. Kylpyhuone ei kuulu parhaisiin teksteihin, joten se ei myöskään tärähdyttänyt minua pysyvästi.

    Ensimmäinen minut tärähdyttänyt teksti oli T.S. Eliotin Autio maa. Proosan puolella DeLillon Valkoinen kohina.

    Lapsena en tärähtänyt mistään, koska en lukenutkaan paljon mitään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *