Pääsiäislukemiseni

Pääsiäisturtumus sai minut tarttumaan Turussa vanhempieni luona vieraillessani Heikki Turusen Simpauttajaan. Se sattui osumaan silmiini, kun pengoin kirjahyllyä.

En ole koskaan haikaillut itselleni mannermaisen bulevardi-intellektuellin mainetta, joten voin huoletta tunnustaa, että Turusen esikoinen piristi pääsiäistäni.

Simpauttaja on vitaalista proosaa, jossa on, se myönnettäköön, hallitsevana aromina rieskapaskanhajuinen maaseuturealismi. Mutta eipä ole suurta väliä raaka-aineilla. Kun kirja potkii, se potkii. Simpauttaja kipunoi etenkin puheen tasolla, repliikit vyöryvät päälle vastustamattomalla voimalla.

Sitä paitsi: ei Simpauttaja ole niin agraarisuomalainen viritelmä kuin kuvittelin. Sehän on asetelmiltaan ja jännitteiltään läpikotaisin kirjallinen, klassisista draamoista ammentava teos. Ja nimihenkilö on arkkityyppisimpiä maailmakirjallisuuden perushahmoja, joihin olen kotimaisessa proosassa törmännyt.

Kommentit (3)
  1. Turunen luokitellaan realistiksi, ja silti Simpauttajan ja kivenpyörittäjän(muita en ole lukenut) henkilögalleria on mitä myyttisin.

  2. Tommi Melender
    10.4.2007, 18:50

    Minä olen lukenut vain tämän Simpauttajan.

    Mitä tulee henkilögallerian myyttisyyteen, olet oikeassa. Simpauttajassa realismi on aistittavissa vahvana aromina, mutta tekstin syvärakenteet ovat jotain muuta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *